perjantai 27. maaliskuuta 2015

Lepää rauhassa rakas

Tänään tuli se hetki, kun Nellin oli aika päästä pois. Meni hetkessä huonoon kuntoon ja tänä aamuna piti se päätös tehdä. Mä en ymmärrä tätä. Ei Nellin pitänyt vielä lähteä. Tää on niin epäreilua. Mun rakkain. Se oli mulla yli puolet mun elämästä, olin lapsi,kun se tuli meille 8 viikkoisena. Olin vieressä loppuun saakka (tosin sen itse pistoksen ajaksi menin käytävälle ulvomaan, kun en kestänyt ja palasin takaisin)ja vain rutistin sitä, vielä senkin jälkeen kun sydän hiljeni.

Mä en käsitä etten enää ikinä tunne sen turkkia käsissä ja kasvoilla tai kuule niitä niin tuttuja tassun askeleita tai saa sitä viereeni tuhisemaan pää mun sylissä ja vahtimaan mun ovelle yöksi. Kukaan ei tule enää ovella vastaan ja heiluta häntää. Kun olin surullinen Nelli tuli lohduttamaan, painoi pään syliin ja tuli ihan lähelle,  nyt on jäljellä vain suurin suru koskaan eikä se ole täällä. Otin itselleni sen pehmolelun. Lehmän jonka päällä se tykkäsi pitää päätään ja jonka viereen se tänään viimeisen kerran nukahti.

Lepää rauhassa rakas, en unohda ikinä.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Opraatio Kaarle

Alkuun pahoittelen blogihiljaisuutta. Olen puurtanut kouluhommien parissa ja ilokseni voin ilmoittaa opinnäytetyöni olevan pian voiton puolella! Keikalla ehdin kuitenkin käydä. Käsitöitäkin on valmistunut, niistä lisää myöhemmin.

Lauantaina ja Phoenixin elämää blogin Phienix suuntasimme Oulun 45Specialiin katsomaan Kaarle Viikatetta ja Marko Haavistoa. Olimme aiemmin vitsailleet miten me hurmataan Kaarle. Vähänpä me tiedettiin, oltais suunniteltu vaikka mitä muutakin, sillä operaatio Hurmaa Kaarle oli erittäin onnistunut.

Keikalla pääsimme eturiviin ja huomasin muusikoiden välillä vilkuilevan meitä jo lavalta. Erittäin upean keikan jälkeen laitoimme suunnitelman hankkia nimmari ja yhteiskuva täytäntöön ja siirryimme vaanimaan Kaarlea mikseripöydän ääreen. Kaikki meni todellakin paremmin kuin uskallettiin edes toivoa. Löydettiin Kaarle ja tarjouduttuamme ostamaan hänelle juomaa hän kutsui meidät takahuoneeseen!

Oikeasti, meidät! Paikka täynnä erittäin hyvännäköisiä tyttöjä ja me päästiin bäkkärille! :D Bäkkäriltä löydettiin lauma muusikonretkuja juomassa 37,5% viinaa ja puhumassa syvällisiä. Ihan utopistista istua El Supernautin ja Kaarle Viikatteen taustamuusikoiden kanssa yhteen asti yöllä juomassa (tosin me ei juotu mutta oltiin seurana) ja kuuntelemassa juttua spedejoogasta (Kaarlen kehittämä uusi joogatyyppi) ja encoren merkityksestä. 

Ainoa hieman häirinnyt asia oli El Supernautin basisti joka tuijotti mua herkeämättä. Ehdin jo jännätä nuolaiseeko se silmiään kuten lisko, ei nimittäin hirbeästi räpytellyt kyseinen kaveri. Mutta menköön se alkon piikkiin, eiköhän se ihan kunnon kaveri ole. :D

Kaiken kaikkiaan oli aivan ihana ilta ja yö. Kiitos Phoenix ja Kaarle ja kumppanit (vaikka tuskin te tätä ikinä näette :D). Ottakaamme uusiksi ensi kuussa!

Kuvia!