sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Erilaiset bileet

Oli hivenen erilaiset uima-allasbileet eilen JääliCityRockissa. Ouluun iski lähes raamatullinen kaatosade ja ukkonen, hetken aikaa jo tähyilin näkyykö arkkia. Vedenpaisumus oli nimittäin melkoinen. Jouduttiin käymään kumpparikaupan kautta, koska Kalajoelta tulleella kaverillani ei ollut saappaita mukana.


Jäälin uima-allasbileet ja tekojärvi.

Vaan milloinkas mua olisi pieni keli haitannut keikalla? Osa tuntui murjottavan, kun kengät ja vaatteet kastui ja osa heitti kengät pois ja tanssi rapakossa avojaloin, minä vedin skottiruutukumpparit jalkaan ja ostin keikan jälkeen sateen lakattua Sonata Arctican 15-vuotis synttärien Ecliptica hupparin ja annoin läpimärän ja viereisen känniääliön oluella kuorruttaman äidin mukana kotiin.

Pahoittelen, että kuvat on mallia "Tony ja ne neljä muuta jätkää". :D



Sonata Aloitti vahvasti Wolves die youngilla ja samaa tykitystä jatkui keikan loppuun saakka. Muutama hiljentyminenkin mahtui mukaan, mikä sopi minulle joka kirjaimellisesti hyppi oikein mainiosti, koska sai hetken vetää henkeä.  En vain osaa olla aloillani Sonatan keikoilla, ikinä.




Väliin Tony spiikkasi tyypilliseen tapaansa havaintoja säästä ja nimesi JCR:n Jäälin uima-allasbileiksi.





Tony ja ne neljä muuta jätkää.


Kaverilleni tämä oli ensimmäinen Sonata keikka ja ensimmäinen rock keikka, mutta mulla taisi silti olla kovempi meno. Tai ehkä se oli juuri siksi, olen jo päässyt yli siitä hämmennyksestä, että olenko oikeasti Sonatan keikalla ja tiedän, että luvassa on loistava show. Sonata ei pettänyt odotuksia tälläkään kertaa. Kaverini myös kiilattiin pois eturivistä, minä sain pidettyä paikkani, koska olen kokemuksesta oppinut, että älä ikinä päästä irti kaiteesta. Kiilasin myös arvon känniääliön pois eturivistä hänen hetkellisesti menettäessään tasapainonsa ja kiskoin kaverini takaisin. Sonatan keikoilla on hullu meno, kerran olen lähtenyt pää verta vuotaen. Nyt on vain ääni hieman käheänä, koska osasin sanat kaikkiin muihin, paitsi kappaleisiin 5 ja 11 ja sen mukaisesti myös lauloin mukana.




Tony <3 On se vaan ihana.

Tähän on hyvä päättää raportti Oulun yöstä.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Sisältää tuotesijoittelua.

Nyt on pakko kehua. Olen löytänyt sen unelmieni huulipunan. Se on siis _punainen_.

Kyseessä on siis Rimmel Londonin Apocalips Lip Velvet nestemäinen huulipuna. Se on erittäin päheä. Ainoa miinuspuoli on, kuten huulipunissa yleensäkin, se tahra lasissa, kun juo. Ostin tämän Halpa-Hallin poistosta parilla eurolla.

Keikkalookini on lopultakin viimeistelty! Knalli ja huulipuna. 



sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Rock the north



Kävin eilen katsomassa Deep Purplea ja Uriah Heepiä ja on pakko sanoa, että kyllä nää vanhan polven rocksuuruudet pesee kaikki nykyajan Santa Cruzit mennen tullen. Jestas, että ne miehet osaa hommansa.


Illan aikana kuultiin hittejä kummankin bändin uran varrelta, mutta ehkä Uriah Heep iski muhun enemmän. Purplella oli kauheasti sooloja ja se hieman vei sen terävimmän kärjen esityksestä, Heep tykitti sarjatulena ja siihen pääsi paljon paremmin sisälle.




Uriah Heep palaili uransa alkuajoille ja soitteli paljon musiikkia jostain 70-luvulta uudemman tuotantonsa lisäksi. Laulaja muisteli myös spiikeissään aikoja, kun musiikki oli nuorta, biisit kestivät puoli tuntia ja bändit kokeilivat asioita, milloin minkäkin aineen vaikutuksen alaisena.








Tämä sai minutkin pohtimaan omaa elämääni. Mä en ollut edes syntynyt, kun nämä pitkätukat oli tehneet musiikkia jo kolme vuosikymmentä. Olen aina valittanut, että olen syntynyt väärällä vuosikymmenellä, mutta eilen aloin miettiä, että miksi? Mä OLEN nähnyt artisteja kuten Deep Purple, Michael Monroe, Uriah Heep, Alice Cooper, WASP ja Ozzy. Suurimman osan näiden elämää suurempien rocklegendojen keikoista olen ollut vielä siellä ihan eturivissä hyppimässä ja laulamassa mukana hittejä jostain kasarilta nykypäivään. Ja onpa mulle kertynyt jokunen plektra ja uusi tuttavuuskin matkan varrella.









Tietyllä tapaa mä olen nähnyt ne paljon parempana, kuin nämä artistit olivat illoin rockin kulta-ajalla, kun kaikki olivat sekaisin ties mistä ja sekoilivat lavalla ja lavan ulkopuolella. Olen kuullut tarinat ja musta on mahtavaa kuunnella näiden legendojen tarinointia menneistä sekoiluista aikana, jolloin maailma oli nuori, mutta olen saanut nähdä heidät sen jälkeen, kun he ovat selvinneet ja kääntäneet suunnan ja hioutuneet vuosikymmenien saatossa niiksi timanttisiksi ammattilaisiksi joita arvostan ja kunnioitan suunnattomasti. Loppujen lopuksi, -94 ei ollutkaan hullumpi vuosi syntyä.





Alla vielä pari mun kuvaamaa videota. :)





perjantai 10. kesäkuuta 2016

Värjäyspadan sisältö

Innostuin taas värjäämään lankoja, tällä kertaa sipulinkuorilla ja elintarvikevärillä. Tuli aika herkullisia värejä, sain jopa vahingossa tehtyä näistä liukuvärjättyjä.


Lankaa olisi vielä värjättävänä kaksi kerää valkoista ja kaksi kerää luonnonvalkoista. Saa nähdä mitä niistä keksis. :)



Vasemmalta oikealle luonnonvalkoinen sipulinkuorilla, valkoinen sipulinkuorilla, valkoinen punaisella elintarvikevärillä.

Uitin langat etikkavedessä ennen värjäystä, saa nähdä kuinka kestää.

Värjäysliemen suhteet oli

Sipulivärille:
- Vettä: riittävän monta litraa
- Sipulinkuoria: Riittävästi/3 kourallista (määrä riippunee vahvasti kouran koosta)
- Keittoaika: noin tunti
- Värjäysaika: niin että kattilassa jäljellä kirkas vesi.

Elintarvikevärille:
- Vettä: se mitä sipuliväristä jäljellä
- Väriä: purkin loppu
-  Keittoaika: suunnilleen kirkas vesi jäljellä.