tag:blogger.com,1999:blog-18577779832307073932024-03-06T03:28:26.027+02:00HaltiapolkuElvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.comBlogger423125tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-46911088797667722702023-11-24T10:29:00.003+02:002023-11-24T10:29:59.227+02:00Uusia tekniikoita<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Huh, sehän on jo marraskuu ja tilannepäivityksen paikka. <p></p><p>Tämä muinaispukuprojekti on vienyt ihan uusille vesille ja olen käyttänyt syksyn uusien tekniikoiden opetteluun.</p><p>Se itse mekko vastustaa edelleen, joten päädyin ratkaisuun, että tilasin mekon Rautaportista. Väriksi valikoitui punainen. En minä saa tätä tehtyä ilman, että saan tutkia valmista mekkoa, ja sen rakennetta ja mittoja. Tänään lähden kangaskauppaan ostamaan kankaat joko sen päälle tulevaan liivimekkoon tai hameeseen. En ole vielä ihan päättänyt kumman teen.</p><p>Olen opetellut myös neulakinnas tekniikan. Tässä on ensimmäinen harjoitustyöni. Täynnä virheitä, mutta olen nyt tajunnut sen idean ja seuraavaksi hommaan paremman värisen langan ja teen sen oikean version. En usko, että rautakaudella tunnettiin persikan väristä lankaa. 🤔</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy5YR9CwhQB2gzjgDTYLCFl_GodR6lxHHQ8oYboaRvnVlgUCQmDQNwfupV8TrBdZme_mhQR_YymQ60G8219Afw52wFkq73ubSHTrQATJk7zEO-PH4nrTd1apgE5AlPM-fqgiwIOWPSZkoXvDyGgh-NQFqriGIjzH5cVK4P09Eafxsi7ub3vfbBYa68-u5P/s4064/IMG_20231124_101640.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3048" data-original-width="4064" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy5YR9CwhQB2gzjgDTYLCFl_GodR6lxHHQ8oYboaRvnVlgUCQmDQNwfupV8TrBdZme_mhQR_YymQ60G8219Afw52wFkq73ubSHTrQATJk7zEO-PH4nrTd1apgE5AlPM-fqgiwIOWPSZkoXvDyGgh-NQFqriGIjzH5cVK4P09Eafxsi7ub3vfbBYa68-u5P/s320/IMG_20231124_101640.jpg" width="320" /></a></div><div><br /></div>Lopullinen versio tulee ehkä luonnonharmaasta. <div><br /></div><div>Toinen uusi asia, joka piti opetella, on nauhakangaspuilla kutominen. En muistanut kuvata harjoitusta, joten tässä on jo oikea versio tulossa. Tästä tulee vyö joskus. Toiveissa olisi tehdä tämä joululomalla valmiiksi, mutta voi jäädä toiveeksi. </div><div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIh38S0rZCMFCG40PGIrvjjy9Q1wsnulD5mvhdKlTKygH_hMliDKsSaIzz9arTzfi7zyFrCrWsAVvF1QaBkGylsR3rhrw7cvq-pdEk-AevvOOsygyBllR3Erc7F17ynPFD1geKdUou3KNySv1RqjgcG9MHtaTDWNAsQU6CNyBAbrY2lfmriY2XY5hPtH0B/s4000/IMG_20231124_101831.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIh38S0rZCMFCG40PGIrvjjy9Q1wsnulD5mvhdKlTKygH_hMliDKsSaIzz9arTzfi7zyFrCrWsAVvF1QaBkGylsR3rhrw7cvq-pdEk-AevvOOsygyBllR3Erc7F17ynPFD1geKdUou3KNySv1RqjgcG9MHtaTDWNAsQU6CNyBAbrY2lfmriY2XY5hPtH0B/s320/IMG_20231124_101831.jpg" width="240" /></a></div><div><br /></div>Väreinä tässä on musta, viininpunainen, pinkki, keltainen ja valkoinen. Olen löytänyt myös kupurasoljet, joihin pitäisi vielä tehdä ketjulaitteet. Niiden teko on vielä vähän mysteeri materiaalien suhteen. </div><div><br /></div><div>Seuraava vaihe on kuitenkin tehdä mekon päälle jonkinlainen toinen mekko tai hame. </div><div><p><br /></p></div>Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-29967645318244285832023-07-22T23:18:00.004+03:002023-07-22T23:18:59.783+03:00Projektina muinaispuku <p>Tämä on ensimmäinen osa projektissa, josta luultavasti tulee pitkä. Sain ajatuksen, että haluan ommella muinaispuvun ja sen kaveriksi ehkä jotain hieman modernimpia asusteita, joilla sen käyttömahdollisuuksia voi laajentaa. Niin kiva kuin olisi mennä aina töihin täydessä viikinkivarustuksessa, niin se ei aina ole ihan käytännöllisin vaihtoehto.</p><p>Tavoite on siis saada aikaan seuraavaa:</p><p>1) pellavainen alusmekko ja kirjoa sen kaulus.</p><p>2) päälysmekko, materiaali vielä tuntematon</p><p>3) hame, jotakin hieman modernimpaa kangasta/leikkausta.</p><p>4) liivi, ehkä villakangasta tai paksua puuvillaa.</p><p>Teen myös kaavat täysin itse netistä löytämieni kuvien ja omien mittojeni pohjalta. Uhrasin jo yhden lakanan ja löysin pari ongelmaa, jotka pitää kaavoittaa uusiksi. Jos jollakin on antaa vinkkejä, niin niitä otetaan vastaan ilolla.</p><p>Pysykää kanavalla. </p>Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-85017611376835521602023-03-12T23:55:00.001+02:002023-03-12T23:55:17.617+02:00Tupla ensi-ilta: Kuolema Venetsiassa ja Pienen hauen pyydystys<p>Oikein hyvää hiihtoloman viimeistä iltaa. Näin loman lopuksi on hyvä taas puhua hieman teatterista. Tänä viikonloppuna ensi-iltansa sai jopa kaksi näytelmää Thomas Mannin romaaniin pohjautuva Kuolema Venetsiassa ja Juhani Karilan romaaniin pohjautuva Pienen hauen pyydystys. Tämän julkaisu viivähti näemmä yöhön saakka, sillä toisen näytelmän vuoksi piti kaivaa hyllystä esiin muutama suomalaisen mytologian keskeinen teos ja palautella mieleen mitäs nämä olennot nyt olivatkaan. Siitä lisää myöhemmin. Kumpikin ensi-ilta esitettiin täydelle salille ja tunnelma oli varsin mainio. Tuttujakin näkyi. Mutta mennäänpä asiaan. </p><p><b><span style="font-size: large;">Kuolema Venetsiassa</span></b></p><p>Tämän näytelmän tarina tuskin hirveästi esittelyjä kaipaa, sillä kirja ilmestyi yli 100 vuotta sitten, mutta kerrataan lyhyesti. Elämäänsä kyllästynyt kirjailija Gustav Von Aschenbach päättää suorittaa pienen irtioton, ja matkustaa lomalle Venetsiaan juuri, kun kolerapandemia on puhkemassa. Hän kohtaa siellä nuoren pojan, josta tulee hänen kaukaa ihailtava muusansa. Von Aschenbach saa tietää pandemiasta, mutta päättää ettei lähde, tai edes kerro ihailemansa pojan perheelle tästä vaanivasta uhasta. Teoksen nimi jo kertookin mihin tämä kaikki päättyy. Ennen koronapandemiaa olen aina pitänyt tätä kohtaa romaanissa epäuskottavana, koska eihän nyt kukaan jää tuntemattoman henkilön vuoksi vaarantamaan itseään tai jätä kertomatta muille, että nyt olisi tilanne päällä vain, koska siitä on heille jotakin henkilökohtaista hyötyä. Nykyään tiedän, että tämä on ehkä kirjan todenmukaisin asia. Ihmiset ovat juuri niin päättömiä. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5t9UtX9zd8QucW8wLLX5m-hs4_bP5KEzakM-7V50yan3cMH_z-TivFfeWPJJvYAIoDHkhP5vKz_I8s9FxMz6b_GSt_aJBxllf0dYNXdVq5ux9LWrSaalYUL2frKTzi-0L639aer_EYkPf2b9lxT8AagLOjFQX0L7o-m9qFaQXmA13_fNHY6JPfTBKwg/s1024/Kuolema-Venetsiassa_JPM_1570-1024x683.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5t9UtX9zd8QucW8wLLX5m-hs4_bP5KEzakM-7V50yan3cMH_z-TivFfeWPJJvYAIoDHkhP5vKz_I8s9FxMz6b_GSt_aJBxllf0dYNXdVq5ux9LWrSaalYUL2frKTzi-0L639aer_EYkPf2b9lxT8AagLOjFQX0L7o-m9qFaQXmA13_fNHY6JPfTBKwg/w400-h266/Kuolema-Venetsiassa_JPM_1570-1024x683.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; font-family: TodaySansNow, "Helvetica Neue", Arial, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Oulun teatteri - Kuolema Venetsiassa. Kuvassa Tuula Väänänen, Merja Pietilä, Miika Alatupa, Anne Pajunen ja Pentti Korhonen. Kuva: Janne-Pekka Manninen</span></span></td></tr></tbody></table><br /><p>Näytelmä oli aluksi jokseenkin sekava, mutta kun ymmärsi, että Von Aschenbachin (<b>Pentti Korhonen</b>) ajatukset tuodaan ilmi kloonien muodossa se muuttui ymmärrettäväksi. Lavalla on välillä jopa neljä Aschenbachia, jotka käyvät keskustelua siitä mitä hänen päässään liikkuu. Välillä ne ovat sisäistä monologia, välillä vain irrallisia, toisiaan seuraavia ajatuksia, jotka vuorottelevat, havainnoivat ja piinaavat isäntäänsä. Tarina kerrotaan myös hyvin romaanimaiseen tyyliin kuvailemalla mitä hahmot tekevät ja mitä he näkevät ja aistivat. Dialogi on tässä näytelmässä lopulta hyvin pienessä roolissa, minä sopii kyllä näytelmään erittäin hyvin. Jossain määrin se kuitenkin tekee tarinasta aika jäykän. Toisaalta, jäykkä on päähenkilökin, eli se ei välttämättä ole huono asia.</p><p>Näytelmässä isossa roolissa on myös tanssi ja kehollisuus. Pitkiä pätkiä kuluu ilman, että kukaan sanoo mitään ja tunteet ja tapahtumat ilmaistaan tanssilla. Ohjaajana toimiikin koreografina tunnettu <b>Carl Knif. </b>Jos pidät nykytanssista on tämä juuri sopiva näytelmä. Jos taas et pidä tanssista ja se on mielestäsi epämääräistä heilumista, voit jo ennalta varautua, että tässä sitä on. Paljon. Minä en ole tanssija tai tiedä siitä juurikaan, joten en osaa analysoida tätä puolta tämän enempää. Se oli tanssia ja olihan se ihan hienoa. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDt8cqZuF3HoGkYDgEgkt1SPs5jBFEjSs4hPiZKZIaEYzrDf-z7-xCu75vuBEaThNkJOFMUIJ6ob0AE7BgSjJ52D6twbBy3Hmj0g2Pw2Dk4-H4B4jvMqICV79gEQefa9DJ9rjA1_DFm2rzk5lDhUxukdttSrEZE4KhXzDim0Ibz9yDT5nH_MEJ1I_-nw/s1024/Kuolema-Venetsiassa_JPM_1245-1024x683.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDt8cqZuF3HoGkYDgEgkt1SPs5jBFEjSs4hPiZKZIaEYzrDf-z7-xCu75vuBEaThNkJOFMUIJ6ob0AE7BgSjJ52D6twbBy3Hmj0g2Pw2Dk4-H4B4jvMqICV79gEQefa9DJ9rjA1_DFm2rzk5lDhUxukdttSrEZE4KhXzDim0Ibz9yDT5nH_MEJ1I_-nw/w400-h266/Kuolema-Venetsiassa_JPM_1245-1024x683.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; font-family: TodaySansNow, "Helvetica Neue", Arial, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Oulun teatteri - Kuolema Venetsiassa. Kuvassa Miika Alatupa ja Pentti Korhonen Kuva: Janne-Pekka Manninen</span></span></td></tr></tbody></table><br /><p>Lavastus näytelmässä on hyvin minimalistista ja tilaa annetaan liikkeelle ja ilmaisulle. Valojen ja varjojen avulla luodaan erilaisia tunnelmia seesteisestä aamupäivästä rannalla aina koleran runtelemaan kaupunkiin. Ne sekä korostavat koreografiaa, että kertovat omanlaistaan tarinaa. Puvustuksessa on pysytty uskollisena aikakaudelle ja paikalle. </p><p>Näytelmä on omanlaisensa kuvaus juuri siitä, miten paikalleen jämähtäminen ahdistaa, koska aika kuluu riippumatta siitä teemmekö jotain mielekästä vai istummeko nojatuolissa miettimässä, että jotain pitäisi tehdä, mutta mitä. Ajoittain liike pyörii paikallaan olevan Von Aschenbachin ympärillä ja samalla usein suoritetaan loikkaus ajassa. Maailma liikkui, hän seurasi sen liikettä. Koko näytelmän ajan hän on pitkälti tarkkailija. Hän seuraa puolalaisperhettä ja heidän poikaansa ja ajelehtii ajan virran mukana. Aika on armoton ja kuluu halusi sen kuluvan tai ei ja lopulta oma kuolevaisuutensa on kohdattava.</p><p>Tästä näytelmästä on vielä mainittava, että lavalla nähdään Tuula Väänänen, joka on ehdolla vuoden teatterinäyttelijäksi roolistaan näytelmässä <i>En päässyt Juliaksi</i>.</p><p><b><span style="font-size: large;">Pienen hauen pyydystys</span></b></p><p><span>Jos Kuoleman Venetsiassa kanssa olin jokseenkin välinpitämätön, niin tätä näytelmää minä rakastin. Tämä on yksinkertaisesti ihana. Pieni myyttitutkijan sieluni oli haltioissaan. Lavalle marssitettiin joukko suomalaisen ja saamelaisen mytologian hahmoja kuten näkki, peijooni ja hattara. Näitä harvemmin näkee yhtään missään. Maan väki on ehkä parasta mitä kansallisperinteellämme on meille tarjota ja tämä näytelmä toi niitä esiin aivan uskomattoman hienolla tavalla. Koetan olla kirjoittamatta tästä esseetä, sillä ette te ole täällä mytologialuennon vuoksi. Tai jos olette, ilmoittakaa se kommenteissa ja teen asiasta erillisen postauksen. Lyhyet kuvaukset olennoista ovat tekstin lopussa.</span></p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPhSSbgrd62t0mNRYz_21qqW1BuxW2XArB4IKVyes6zoDN4eLc22y3P71Wh_HGISqhBW96xk1f5GhlnQOmJs9QnyoPS343GYl-l1cxAJsr28Vpm6Psj1rv7cWR3r1-YWrySsE_WfsqYg-8WJMAC5IMPjfNlvJSdKSGEJ3q7CyQZ2FHOw0Nhhe7HGZK1g/s1024/Pienen-hauen-pyydystys_52A2773_-1024x771.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="771" data-original-width="1024" height="301" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPhSSbgrd62t0mNRYz_21qqW1BuxW2XArB4IKVyes6zoDN4eLc22y3P71Wh_HGISqhBW96xk1f5GhlnQOmJs9QnyoPS343GYl-l1cxAJsr28Vpm6Psj1rv7cWR3r1-YWrySsE_WfsqYg-8WJMAC5IMPjfNlvJSdKSGEJ3q7CyQZ2FHOw0Nhhe7HGZK1g/w400-h301/Pienen-hauen-pyydystys_52A2773_-1024x771.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; font-family: TodaySansNow, "Helvetica Neue", Arial, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Oulun teatteri – Pienen hauen pyydystys. Kuvassa Henri Halkola, Asta Sveholm, Jaana Kahra ja Ella Lahdenmäki. Kuva Kati Leinonen.</span></span></td></tr></tbody></table><span><br /></span></p><p>Otetaanpas lyhyt tiivistelmä juonesta, että tiedätte missä mennään. Pienen hauen pyydystyksessä asian ydin on kirous, jonka vuoksi Elinan (<b>Asta Sveholm</b>) on joka vuosi nostettava hauki lammesta. Näkki (<b>Juho Uusitalo</b>) on muuttanut kyseiseen lampeen ja Elinan on hierottava sopimus toisen mystisen hahmon Moukku-Ollin (<b>Henri Tuominen</b>) kanssa, jotta Näkki voidaan häätää. Mukana on myös Elinaa pidättämään tullut komisario Janatuinen (<b>Ella Lahdenmäki</b>) ja hänen mukaansa lyöttäytynyt metsän henki, peijooni. Soppaa hämmentää myös joukko kyläläisiä ja pari noitaa, joista toinen on jo pahasti höpertymässä ja toinen manan majoilla. </p><p>Mutta miksi se hauki sitten pitää pyydystää? No... Hauella on uskottu olevan yhteys manalaan. Se ui maailmojen väliä ja vie sieluja mennessään. Hauen suoleen joutunutta ei väkevinkään tietäjä enää nosta. Se on lopullinen kohtalo. Elinan kohtalo, jos hän ei nosta haukea kerran vuodessa ennen kuin hauki vie hänet. Hauki on suomalaisessa mytologiassa niin voimakas, että jopa sen syntysanat tiedetään aivan kuten karhunkin. Kun karhu syntyi Otavan olkapäillä, syntyi hauki hampun siemenen venyessä pyhässä virrassa tuulen tuudittamassa pyörteessä.</p><p>Näytelmän dialogi on pohjoisen asukkaille hyvin tuttua. Murre tuo näytelmän lähelle katsojiaan, sillä siellä vilisee Oulun murteestakin tuttuja piirteitä ja hassuhkojen maalaissetien keskustelun kulku on tuttua pikkukylien asukkaille. Kun jotain tapahtuu, se kerrotaan kavereille juurta jaksaen kahvikupposen ääressä. Kyläläisiä ei hätkäytä mikään toisin kuin komisario Janatuista. Asukkaat ovat tottuneet siihen, että metsässä asuu peijooneita ja laskevat kauanko on viimeisen Raitajalan näkemisestä. Kaupunkilaispoliisi Janatuinen on kaikesta ihmeissään, mutta päättää lopulta uskoa silmiään ja todeta, ettei kannata inttää vastaan vaan ottaa peijooni ajelulle. </p><p>Näytelmä on jälleen toteutettu yhteistyössä OSYK:in kanssa ja nuoret näyttelijät tuovat näytelmään oman ulottuvuutensa. He luovat kehoillaan hirviöitä, illuusioita ja vievät tarinaa eteenpäin. Heillä on monia eri rooleja ja heidän työnsä vaatii täsmällistä ajoitusta, jotta illuusiot toteutuvat. Heidän ansiostaan hirviö tuntuu olevan joka puolella yhtä aikaa. Valoilla, varjoilla ja savulla tätä vaikutelmaa monikätisestä ja äänisestä oliosta vielä korostetaan. Paikoittain näytelmä on jopa hieman kauhumainen, kun varjoista lipuu lavalle olio, jota ei aivan näe, mutta jonka läsnäolon aistii. En löytänyt näytelmälle ikäsuositusta, mutta tämä on oikeasti välillä aika jännä äänien, valojen, savun ja kauhuelementtien kanssa, eli en aivan hirveän herkän lapsen kanssa ehkä menisi katsomaan. Myös kielenkäyttö on melkoisen värikästä.</p><p>Väkiyön kuvaus sai näin aikuisella kauhuleffojen ystävälläkin karvat nousemaan pystyyn, sillä kyseisen yön olemus oli saatu tuotua esiin erittäin hyvin. Väkiyö on nimensä mukaisesti yö, jolloin väki (pääosin kalman väki eli kuolleet) nousevat vaeltamaan. Juhannus on yksi tunnettu väkiyö, sillä juhannusyössä itsessään on vanhojen uskomusten mukaan voimakasta taikaa. Kun kalman väki normaalisti on vaarattomia henkiolentoja, on niillä tuona yönä voima viedä eläviä mukanaan Tuonen maille. Valoilla, puvustuksella ja nuorten heittäytymisellä hiiden väki nousi lavalle yhtä pelottavana kuin sen kuuluukin olla. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZu4c3h2Reo6QhZKW2fprtcaVNXr_gEUTT6SdYZSUroMVMfvoovbTZfhleYpvSYz-jWEzY9T1R3U6eLL5pHOEnL8MHbsIZ-FRXQa4fRmhUbTDzdRiUUFlOJYIZaP80Y9Ej74DCOpdAu6y9RB9TC3tM1PwoCZ2XakkIjbuHT9f78kQGbtRBAG7cHJV7og/s1024/Pienen-hauen-pyydystys_52A2858_-1024x488.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-size: x-small;"><img border="0" data-original-height="488" data-original-width="1024" height="153" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZu4c3h2Reo6QhZKW2fprtcaVNXr_gEUTT6SdYZSUroMVMfvoovbTZfhleYpvSYz-jWEzY9T1R3U6eLL5pHOEnL8MHbsIZ-FRXQa4fRmhUbTDzdRiUUFlOJYIZaP80Y9Ej74DCOpdAu6y9RB9TC3tM1PwoCZ2XakkIjbuHT9f78kQGbtRBAG7cHJV7og/w320-h153/Pienen-hauen-pyydystys_52A2858_-1024x488.jpg" width="320" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; font-family: TodaySansNow, "Helvetica Neue", Arial, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Oulun teatteri – Pienen hauen pyydystys. Kuvassa Henri Tuominen. Kuva Kati Leinonen.</span></span></td></tr></tbody></table><p>Lavastuksen puolesta tämä näytelmä on mahdollisesti isoin näkemäni. Liikkuvia osia on hirveästi mutta jotenkin ne toimivat saumattomasti. Koko lava on käytössä ja tapahtumia on hieman joka nurkalla. Visuaaliseti näytelmä on hyvin fantasiamainen. Siitä tulee paikoin mieleen Game of Thronesin maailma ja Näkin viimeisessä kohtauksessa on jopa jotakin tolkienmaista. Tai vähintäänkin Peter Jacksonin Taru sormusten herramaista. Siitä tulee jollain tasolla mieleen Gandalfin ja Sarumanin yhteenotto Rautapihan Orthang-tornin huipulla. Kaksi voimakasta hahmoa ottaa yhteen, mutta mikä on lopputulos? No kirjan lukeneet tietävät, teitä muita en spoilaa miten tämä kaikki päättyy.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtd30vYSiqZAhOBHr88kfXiTQp1wA9mrC3T5dYfWN8TUvmTzI3HLydrHeNdISHOfkTygCDrIWmSD5so6Uw85dmgNNFy7O8A7X3Qw8-T-9Fufpu1yIrlW-a7hrJsHi-usn_C_aT4Fcxs9axeAqPVIXFFzAeV4XleplF5YxylZ5Q8gNoZ6LVVilvk5gYrA/s1024/Pienen-hauen-pyydystys_52A2692_-1024x554.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="554" data-original-width="1024" height="173" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtd30vYSiqZAhOBHr88kfXiTQp1wA9mrC3T5dYfWN8TUvmTzI3HLydrHeNdISHOfkTygCDrIWmSD5so6Uw85dmgNNFy7O8A7X3Qw8-T-9Fufpu1yIrlW-a7hrJsHi-usn_C_aT4Fcxs9axeAqPVIXFFzAeV4XleplF5YxylZ5Q8gNoZ6LVVilvk5gYrA/w320-h173/Pienen-hauen-pyydystys_52A2692_-1024x554.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; font-family: TodaySansNow, "Helvetica Neue", Arial, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Oulun teatteri – Pienen hauen pyydystys. Kuvassa Ella Lahdenmäki ja Sami Lalou. Kuva Kati Leinonen.</span></span></td></tr></tbody></table><p>Kuten jo aiemmin mainitsin nautin suunnattomasti maagisesta realismista, jota teos tarjoaa. Tässä ollaan oltu suurimmaksi osaksi todella uskollisia mytologialle. Minun, ja uskoisin, että koko muunkin yleisön suosikki oli peijooni, joka rehellisyyden nimissä ei ole mytologisen esikuvansa kaltainen. Se ei halua olla. Peijooni on saamelaisen mytologian olio, joka liitetään kuolemaan. Se ei kuitenkaan ymmärrykseni mukaan varsinaisesti ole paha. Se on maan väkeä ja jokseenkin ilkikurinen ja vaikeuttaa asioita. Tämä peijooni muistutti pitkähäntäistä ja sarvekasta karhua, jolla on kultaisen noutajan luonne. Se on yksinkertaisesti valloittava olio. Se ei halua mitään pahaa, se vain haluaa osallistua ja paljastuukin varsin eteväksi apuriksi. Se ei myöskään halua asua kaltaistensa kanssa metsässä, vaan se haluaa olla ehta kaupunkilaispeijooni.</p><p>Näkki kuvataan usein jonakin epämääräisenä vesihirviönä, mutta tässä se oli kuvattu jopa hieman Game of Thronesin valkoisen kulkijan kaltaisena. Kylmä, vaarallinen ja huokui pahuutta, mutta oli silti todella elegantti ja sulavasti liikkuva. Näkki on suomalaisen mytologian vedenhenki, joka ottaa sen muodon, jonka arvelee katsojaa miellyttävän ja lumoaa kuulijan valtaansa. Se osaa olla ilkikurisen lisäksi myös julma ja pitkävihainen. Tässä teoksessa se toimi antagonistina, joka esti Elinan hauen kalastuksen. Näkin kaltaisia hahmoja tunnetaan lähes jokaisessa kulttuurissa, jossa vesi on vahvasti läsnä. Kuten suomalaiselle mytologialle on ominaista, veden väki on voimakkainta, sillä vesi jo elementtinä voi olla kuolettava. Näkki houkuttaa uhrinsa lähelle esiintymällä ihmisenä ja paljastaa todellisen luontonsa vetää uhrinsa pinnan alle, kun on jo myöhäistä. Näytelmässä Näkki pitää kuitenkin todellisen muotonsa ja Elina ja muut päähenkilöt tietävät kenen kanssa ovat tekemisissä. Näkki ei yritä huijata heitä, se on rehellinen, että aikoo tappaa, jos he eivät poistu. </p><p>Hattara oli hauska yllätys näin kirjaa lukemattomalle. Se on yksi suomalaisen mytologian olioista, johon harvemmin törmää. Hattara on riivaajahenki, josta vanhan runon mukaan edes jumala ei tiedä miten se hallitaan. Hattara on voimakas ajattara; paha naishenki tai jopa demoniksi kuvattu. Ajattara, eli hattara, on metsämiehiä ja muita kulkijoita harhaan johtava olio, jonka ainoa halu on tehdä pahaa. Sen hallinta ja vangitseminen on vaikeaa ja vaatii väkevän tietäjän. Tässä hattara on hahmoton kunnes ottaa jonkin olion haltuunsa. Sitten se saavuttaa voimansa ja muuttuu vaaralliseksi, sillä sen hallussa on isäntäolennon ruumis. Sen vangitseminen vaatii pari noitaa ja taikakeinoja. </p><p>Meteli tunnetaan myös nimellä jatuli. Ne ovat pohjoisen versio jättiläisistä, joiden alkuperä saattaa olla saamelaisessa jiehtanas jättiläistarustossa. Ne ovat tarujen mukaan siirtyneet ihmisasutuksen levitessä yhä pohjoisemmaksi ja joko hävinneet tai muuttuneet hiidenväeksi.</p><p>Myös Moukku-Ollille löytyy tarina. Tarinan mukaan 50-luvulla joukkoa koulupoikia kairavuopiossa oli alkanut kiinnostaa tarina kirkkomaahan hautaamattomasta rengistä, Ollista. He olivat lähteneet Manolaissaareen etsimään hautaa ja tarina kertoo, että se oli löytynytkin. Pojat olivat omien sanojensa mukaan kuulleet kuorsausta ja paenneet. Tästä syntyi tarina, jonka mukaan Moukku-Olli elää saarella yhä.</p><p>Raitajalkaa internet ei tunne ja minäkään en ole siitä ennen kuullut, joten se lienee kirjailijan oma luomus.</p><p>Lippuja kumpaankin näytelmään näkyy edelleen olevan saatavilla. Tuttuun tapaan ne myydään suoraan teatterin omassa lippupisteessä ja Ticketmasterissa.</p><p><b>Lähteitä</b></p><p>Moukku Ollin tarina: https://www.kairavuopiolainen.fi/440370808</p><p>Hauen synty: https://valittujasanoja.blogspot.com/2011/06/hauen-synty.html</p><p><br /></p>Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-8752021144454198352023-01-22T21:05:00.002+02:002023-01-22T21:05:42.229+02:00Mekko vastaan gradu 0-1<p> Niinhän siinä kävi, että elämä tuli eteen eikä se iltapuku ole valmis ajallaan. Sairastuin influenssaan, vietin viikon sängyn pohjalla, jäin jälkeen gradun aikataulusta ja olin poissa luennoilta. Sen pitäisi olla valmis ensi lauantaina. Se ei ole. Teen siitä valmistujaismekon. Kai se gradu ja viimeinen kurssi ennen valmistumista ovat tärkeämmät hoitaa valmiiksi ajallaan, kun mekkoja saa myös kaupasta. Tässä vaiheessa opintoja ei enää oteta riskiä, että valmistuminen myöhästyisi. </p><p><br /></p><p>Gradukin etenee. Aiheeni koskee arkkityyppisiä sankareita Johanna Valkaman Kaukosaarten Ainossa. Olen ilmeisesti ensimmäinen tästä kirjasta tutkimusta tekevä, joten tietyllä tavalla ahdistaa. Ei ole aiempaa tutkimusta, johon nojautua. Kaikki mitä sanon on minun tulkintaani enkä voi perustella sitä kuin sillä teoksella ja teorialla. Aiemmassa Tolkien-tutkimuksessani oli niin paljon muuta tutkimusta, että saatoin helposti perustella omia ajatuksiani sillä, että joku muukin on tätä mieltä. Lisäksi ukko Tolkien ja muut asianosaiset ovat 2 metriä mullan alla, eli kukaan ei ikinä näe sitä tutkimustani. Tämän lähdeteokseni kirjailija on vahvasti elossa. On vaara, että hän törmää tähän, joten koetan olla jotenkin aivan tosi nohevana.</p><p>Tulen viikon päästä kertoilemaan sainko valmista. Pitäisi lähettää analyysiluvut luettavaksi oman aikataulutukseni mukaan viimeistään 5.2. ja minulta puuttuu vielä joku ehkä 15 sivua tekstiä. </p>Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-12133294266001789352023-01-14T15:09:00.000+02:002023-01-14T15:09:07.124+02:00Ensi-ilta: Taikahuilu-ooppera<div><br /></div>Oulun teatterissa sai eilen 13.1. ensi-iltansa Mozartin Taikahuilu. Uhkaavasta päivämäärästä perjantai 13. huolimatta, oli sali loppuunmyyty, eikä taivas pudonnut. Ensimmäisenä täytyy sanoa, että tämä Taikahuilu ei
kuitenkaan ole se aivan perinteisin, joka pyrki jäljittelemään alkuperäistä kaikin puolin. Tässä ennemminkin scifi
kohtaa muinaisen Egyptin. Käsiohjelmaa lukiessa en aivan täysin ymmärtänyt miten
neonvalot ja scifi-vaikutteet sopivat yhteen Mozartin kanssa, mutta tarina
itsessään on niin ajaton, että näemmä sen voi siirtää myös tällaiseen
miljööseen. <div><br /></div><div>Lavastuksesta tulee mieleen paikoin vanha ysärin scifi-suosikki Tähtiportti ja koko maailma on melko futuristinen. Pappien asuista mieleen tulivat vanhat kunnon Ajan Herrat Doctor Whosta. Lavastuksessa on käytetty paljon neonvaloja ja pyöreitä muotoja, jotka luovat illuusion ikkunoista tai porteista. Puvustuksessa taas näkyy paljon nahkaa/tekonahkaa, jossa on jopa steampunkmaisia yksityiskohtia ja kimallusta. Pamina (<b>Johanna Isokoski</b>) on kuin pieni yksisarvinen hologrammin tavoin valoa heijastavine kellohelmoineen ja pastellisävyin raidoitetuissa hiuksissaan. Lavastuksen ja puvustuksen futuristisuus tuo hauskan kontrastin itse
tarinaan, joka on Mozartin ajalle tyypillisesti dramaattinen
sankaritarina, jossa prinssi Tamino (<b>Tuomas Miettola</b>) pelastaa prinsessa
Paminan hirviön kynsistä. <div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2tXFN1syamx30wYAn8aY9MwtUF5DM60xSQhTs5r3H4zxwZhAR92l-yAidviy307fNiHiA61IHFftufQyDWhaAgfGfTZubkXzTp97rRMQ6oMK-mgwtIU8MMAfgoSnVkrXV5tqcGYOK2HkK39MHvDnohPfK4HyrxjA_rCaaTrVDtvnXGBNbWQ9tCVFELw/s1024/008_Taikahuilu-laajat__X9C0568_-1024x671.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="671" data-original-width="1024" height="263" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2tXFN1syamx30wYAn8aY9MwtUF5DM60xSQhTs5r3H4zxwZhAR92l-yAidviy307fNiHiA61IHFftufQyDWhaAgfGfTZubkXzTp97rRMQ6oMK-mgwtIU8MMAfgoSnVkrXV5tqcGYOK2HkK39MHvDnohPfK4HyrxjA_rCaaTrVDtvnXGBNbWQ9tCVFELw/w400-h263/008_Taikahuilu-laajat__X9C0568_-1024x671.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; font-family: TodaySansNow, "Helvetica Neue", Arial, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Oulun teatteri – Taikahuilu-ooppera. Kuvassa Tuomas Miettola ja Marika Hölttä. Kuva Kati Leinonen.</span></span></td></tr></tbody></table><br /><div><div><br /></div><div>Taikahuilu oli yksi Mozartin viimeisiä teoksia ja on aikansa tuote. Se valmistui syyskuussa 1791 ja Mozart kuoli saman vuoden joulukuussa. Lyhyesti Taikahuilussa on siis kyse Taminon ja
Papagenon (<b>Tomi Punkeri</b>) neidonpelastusretkestä. Pamina on siepattu
äidiltään, kuningattarelta (<b>Marika Hölttä</b>), temppeliin, jota johtaa julmuri
Sarastro (<b>Niklas Spånberg</b>). Oppaakseen sankarit saavat kolme poikaa (<b>Ilona Heikkilä/Greta Koldits</b>,<b> Aslak Kipinä/Touko Hukkanen </b>ja<b> Anniina Tuomela/Iivari Peltoniemi</b>), jotka johtavat heitä mystisillä ja kaartelevilla neuvoillaan. Avukseen he saavat myös taikahuilun ja kellot, jotka pitävät heidät turvassa pahalta. Ne houkuttelevat paikalle myös heidän tosirakkautensa. Sangen kätevää. Sankarit saavuttavat temppelin ja ovat valmiina kohtaamaan hirviön, joksi Sarastroa on heille kuvailtu. Temppelissä he kohtaavat hirviön sijaan lauman mystisiä pappeja ja temppelin ylipapin, rauhallisen ja viisaan Sarastron, joka onkin pelastanut Paminan äidiltään. Paminan äitisuhde kokee kolauksen äidin ilmestyessä kertomaan, että jos et murhaa Sarastroa, niin et ole enää tyttäreni. Samaan aikaan Tamino ja Papageno käyvät läpi koetuksia vaihtelevalla menestyksellä ja Tamino saavuttaa viisauden ja vihkimyksen. Kumpikin saa tosirakkautensa rinnalleen ja elää onnellisena elämänsä loppuun saakka. </div><div><br /></div><div>Minulle tämä oli ensimmäinen kerta oopperassa
ja täytyy todeta, että kun kielen ymmärsi, niin siitähän jopa nautti. Mozart
säveltäjänä tietenkin on tuttu ja useat aariat olivat jossain määrin tuttuja
melodialtaan, vaikka en ole osannut yhdistää niitä juuri tähän oopperaan. Teos
esitetään siis Oulussa suomeksi ja näyttämön yläpuolella on vielä tekstitykset,
joten sen seuraaminen oli hyvin vaivatonta, jopa oopperan hienouksiin ja
saloihin vihkiytymättömälle. Yleisössä näkyi myös ilahduttava määrä nuoria ja lapsia.</div></div></div><div><br /></div><div>Illan raikuvimmat aplodit sai ehdottomasti Yön kuningattaren aaria. Sain kirjaimellisesti kylmiä väreitä sitä kuunnellessani. Se on yksi tunnetuimmista aarioista ja Marika Hölttä esitti sen erittäin vaikuttavasti. Toinen paljon aplodeja ja nauruja yleisössä aikaan saanut asia teoksessa olivat kolme nuorta poikaa. He puikkelehtivat lavalla ja kuljettivat jollakin tavalla tarinaa eteenpäin sivusta, puuttuen tarvittaessa tilanteisiin, ja estäen tarinan muuttumisen tragediaksi. Nuorista näyttelijöistä ei huomannut, että heitä olisi jännittänyt astua näin suuriin saappaisiin, vaan he tekivät rooleista omansa ja hoitivat homman kotiin ammattitaidolla. </div><div><br /></div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgR75MkrJg9dc6uWD2WDPZDiA5kH6bRtlFkxF4Q92y-_qvYKfXtOdyAyUu78YyqVrjfDfSGNbuHi6Qchp22o--JD6z1MbSg9i5CtPYvnDB11MaQ5Ws88hhvMJmyzU7DGxN91tUY-vDk0BoMQHKi842kaTBsA7rLvZmKREU-n-Sbb9Ue9MvXUXXayvOTzA/s1024/022_Taikahuilu-laajat__X9C0466_-1024x715.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-size: x-small;"><img border="0" data-original-height="715" data-original-width="1024" height="279" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgR75MkrJg9dc6uWD2WDPZDiA5kH6bRtlFkxF4Q92y-_qvYKfXtOdyAyUu78YyqVrjfDfSGNbuHi6Qchp22o--JD6z1MbSg9i5CtPYvnDB11MaQ5Ws88hhvMJmyzU7DGxN91tUY-vDk0BoMQHKi842kaTBsA7rLvZmKREU-n-Sbb9Ue9MvXUXXayvOTzA/w400-h279/022_Taikahuilu-laajat__X9C0466_-1024x715.jpg" width="400" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; font-family: TodaySansNow, "Helvetica Neue", Arial, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Oulun teatteri – Taikahuilu-ooppera. Kuvassa Greta Koldits, Anniina Tuomela ja Aslak Kipinä. Kuva Kati Leinonen.</span></span></td></tr></tbody></table><br /><div>Linnustaja Papageno, joka nimensä mukaisesti muistuttaa papukaijaa, toi näytelmään toisen tason vakavan ja sankarillisen Taminon rinnalle. Tamino on hyvin perinteinen sadun sankari on Papageno jopa hieman antisankarimainen. Hän on pelokkaampi, opportunistinen ja puhuu liikaa ja liikoja. Hän haluaa palkinnon tekemättä työtä eikä kykene olemaan hiljaa vaikka pitäisi. Pohjimmiltaan hahmo on aika yksinäinen ja puhuu tauotta ja liioittelee, koska ei luota itseensä. Hän haluaisi vain perheen ja asettua aloilleen ilman sankaritekoja. Hän kuitenkin kasvaa tarinan myötä ihmisenä ja on lopulta vaimonsa Papagenan (<b>Sadelilja Larimo</b>) arvoinen. Tässä piilee kenties myös opetus siitä, että vaikka olet mies, sinulla ei automaattisesti ole oikeutta vaimoon, jos olet täysi retku. Edes 1700-luvulla. </div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx6Rv0ZKqyWvPNt9NaUeFtB22ArYDcFBa6mSbjN5e1a2YnCioMzmsdkTs4zzo3rxgyKMFW-MxhXeiq_qs9MgPj3OMKlMtwnQvb5KbyUnPo4i4Cy8sqSET7htAF9uH5bTyHnFT4_Mq8raFOLJo4mx8VPKOmINs2xYHdFQABe2XgYM1_7vGVlX_v7AklVg/s1024/035_Taikahuilu-II__52A1523_-1024x697.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="697" data-original-width="1024" height="272" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx6Rv0ZKqyWvPNt9NaUeFtB22ArYDcFBa6mSbjN5e1a2YnCioMzmsdkTs4zzo3rxgyKMFW-MxhXeiq_qs9MgPj3OMKlMtwnQvb5KbyUnPo4i4Cy8sqSET7htAF9uH5bTyHnFT4_Mq8raFOLJo4mx8VPKOmINs2xYHdFQABe2XgYM1_7vGVlX_v7AklVg/w400-h272/035_Taikahuilu-II__52A1523_-1024x697.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; font-family: TodaySansNow, "Helvetica Neue", Arial, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Oulun teatteri – Taikahuilu-ooppera. Kuvassa Tomi Punkeri. Kuva Kati Leinonen.</span></span></td></tr></tbody></table><br /><div><br /></div><div>Solistit olivat myös kaikki muut todella taitavia. Minä en esitä olevani oopperan ammattilainen, koska en ole, joten osaan sanoa vain, että kuulosti erittäin kauniilta. Yleisössä edessäni olevalla rivillä pyyhittiin kyyneleitä monessa paikassa oopperaa. Lavalla nähtiin paljon oululaisosaamista. Kuorossa kuullaan laulajia Oulun yliopiston sekakuoro Cassiopeiasta ja Oulun kamarikuorosta ja orkesterina on Oulun sinfonia. Mukana ovat myös Oulun ooppera sekä Oulun ammattikorkeakoulu, josta jälkimmäisestä ovat esimerkiksi koreografiat laatineet <b>Essi Hiltunen</b> ja <b>Jatta Palmunen</b>. Oopperan suositusikäraja on 7, ja se on luultavasti aika osuva. Oopperasta on kuitenkin lukutaidottoman hankala saada välillä tolkkua, sillä uskallan epäillä, että kaikki joille tarina ei ole aivan tuttu ovat välillä vilkuilleet tekstitystä ymmärtääkseen, että mitä tässä nyt on tekeillä. Siinä on myös useita hieman hurjia kohtauksia, kuten Paminan aie tehdä itsemurha, sekä paikoin kovia ääniä. En siis myöskään voi suositella kovin pienille tai muuten herkille lapsille, mutta kouluikäisille jo varmasti aivan hieno kokemus. </div><div><br /></div><div>Perinteisin versiointi Taikahuilusta tämä tosiaan ei ole, mutta se toimii paremmin kuin aluksi kuvittelin luettuani sanan scifi ja selattuani käsiohjelmasta kuvat, joista tosiaan tulee mieleen enemmän Tähtiportti tai Start Treck kuin Mozart. Pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin ooppera, jossa jo nimensä mukaisesti on taikahuilu ja paljon sadun elementtejä, joten sen siirtäminen tällaiseen ei ole liian irrallaan itse oopperasta. Kannatti mennä katsomaan ensimmäisenä oopperana. </div><div><br /></div><div>Ticketmasterin mukaan näytökset on jo loppuunmyyty tai lippuja on ainakin hyvin vähän jäljellä, joten jos haluat tämän nähdä, niin täytyy olla hyvin nopeana lippukaupoilla ja pitää silmällä peruutuspaikkoja.</div></div>Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-10916490237090095142023-01-04T14:13:00.003+02:002023-01-04T14:20:32.404+02:00Hei vaan pitkästä aikaaOho, tässähän on vierähtänyt jo hyvä tovi. Lähes vuosi. Niin se aika menee, kun eksyy töihin. 😬 Instan puolella seuraavat tietävätkin, että olen tehnyt viimeisen vuoden paljon open sijaisuuksia samalla, kun olen opiskellut. Ja tietysti tilausneuleita. Ja gradua. Viime keväänä päätoimitin Rattoradiota, enkä ehtinyt oikein päivitellä tänne enää keväällä mitään. Kesällä ei ollut oikeastaan mitään sanottavaa. Olin kotona ja kirjoitin esseitä enkä oikeastaan poistunut kuin kauppaan. Syksyllä olenkin ollut töissä ja koettanut rämpiä opintoja eteenpäin samalla.
Nyt aloitin sellaisen projektin, että oksat pois. Iltapuku viidessä viikossa. Haluan dokumentoida sen vaiheet tännekin. Kyseessä on siis Armoniasta tehty puku helmikoristein. Puikot muistuttavat enemmän hammastikkuja... Lisänä tähän teen edelleen sitä gradua ja opiskelen. Valmistuminen olisi edessä huhtikuussa.
Palaan pian päivittelemään kuvia, kunhan se on siinä vaiheessa, että kehtaan laittaa nettiin sovitus kuvan.
Muissa asioissa: ostin joulukuussa juoksumaton ja ylitin viime vuoden lupaukseni tehdä 4 jämälankatyötä. Tein niitä 7 ja lankakoppa keveni kolmisen kiloa. 😁 Muuten minä olen ollut lähinnä töissä. Alkaa vähitellen tulla rutiinia opettamiseen, kun olen saanut tehdä sitä ilahduttavan paljon.
Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-49933798655093959692022-03-07T16:49:00.004+02:002022-03-07T16:53:33.713+02:00Ensi-ilta: Billy Elliot<p>Heipä hei taas!</p><p>Oulussa sai ensi-iltansa Billy Elliot, joka on varmasti kaikkien musikaalinystävien bucket list näytelmä. Se on pyörinyt Lontoossa vuodesta 2005 ja Suomessakin useassa teatterissa. Nyt Oulussa saatiin siitä ihan oma versio. Minä en harmillisesti Lontoossa ehtinyt katsomaan sitä, mutta uskallan väittää, että tämä suomenkielinen versio ei jää kakkoseksi alkuperäiselle. </p><p>Tarina on varmasti monelle tuttu, sillä tästähän on olemassa myös elokuva, mutta otetaanpas kertauksena. Billy Elliot on kaivostyöläisen poika, joka haluaisi tanssia balettia. Valitettavasti pieni, lakkoileva kaivoskaupunki vuonna 1984 ei ollut otollisin paikka tällaiselle haaveelle. Pojista piti kasvaa miehiä ja Billyn isäkin halusi pojan ennemmin nyrkkeilevän ja kasvavan kunnon mieheksi. Billy kuitenkin kapinoi, käy salaa balettitunneilla ja alkaa tavoitella unelmaansa, jolla hän pääsisi pois kaupungista, jonka kohtalo näyttää synkältä. </p><p>Ajallisesti näytelmä sijoittuu siis vuoden 1984-1985 kaivostyöläisten vuoden kestäneeseen lakkoon, jolla kaivosten työntekijät vastustivat Margaret Thatcherin hallinnon ajamaa kaivosten sulkemista ja hiilen tuontia ulkomailta. Samaan aikaan Britannia koetti toipua lamasta ja homous oli luokiteltu sairaudeksi. Ei siis ideaalinen aika olla poika, joka haluaa tanssia balettia. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhi--ZxB39zJEWk9Ro4Ie4V-5exB2Ke5fWRTbRcKDZe5XBGr1UAAs621qgrKbRsufTNGG5QgXApdwdGdvLlIPrFFcgP3d9txWBDeqNUXRdwiHaxYvnm47qeTPo9pXGYIoulj1LHIZGWaUqa7ya-YH-YHm0BKMP8P9rIeQenWNRFhVVRXFoQD2V2hpBA0g=s1024" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="757" data-original-width="1024" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhi--ZxB39zJEWk9Ro4Ie4V-5exB2Ke5fWRTbRcKDZe5XBGr1UAAs621qgrKbRsufTNGG5QgXApdwdGdvLlIPrFFcgP3d9txWBDeqNUXRdwiHaxYvnm47qeTPo9pXGYIoulj1LHIZGWaUqa7ya-YH-YHm0BKMP8P9rIeQenWNRFhVVRXFoQD2V2hpBA0g=w400-h296" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; font-family: TodaySansNow, "Helvetica Neue", Arial, sans-serif;"><span style="font-size: xx-small;">Oulun teatteri – Billy Elliot. Kuvassa mm. Juho Uusitalo, Aki Pelkonen ja Tuomo Tolvanen. Kuva Kati Leinonen.</span></span></td></tr></tbody></table><div style="text-align: center;"><br /></div><p>Mutta se kertauksesta. Mennäänpäs itse näytelmään. Näytelmässä tapahtuu paikoin enemmän kuin yleisöstä ehtii nähdä. Lavalla pyörii yhtä aikaa kaivosmiehiä, poliiseja ja pieniä ballerinoja. Vauhtia ei todellakaan puutu. Musiikit ovat Elton Johnin säveltämiä ja tyypilliseen Elton Johnin musikaalisävellysten tapaan ne ovat todella vaikuttavia. Varsinkin näytelmän viimeinen laulu <i>Entiset kuninkaat </i>sai vaikuttavuudessaan kylmät väreet aikaan. </p><p>Me osuimme ensi-iltaan, jossa Billyn roolissa nähtiin Kimi Lumme ja Michaelin roolissa Touko Hukkanen. Varsinkin Hukkanen erottui joukosta. Totesimme näytelmän jälkeen, että tästä pojasta tullaan todellakin vielä kuulemaan. Aivan uskomaton showmies jo noin nuorella iällä ja hän otti lavan haltuun ammattilaisen ottein. Kaikki lapsinäyttelijät olivat todella taitavia, mutta varsinkin Hukkasen suoritus Michaelina nousi esiin. </p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgjKKRWFopDyjLzlG1fDXbvCFqY_EbIm3M9X2CR1rYEObtfvSsYvROUFC-EjXALbjm37PiuaGJSeSVJkp_rIdg_C0M8IkRFecP8xyytqVDpsrO3YzgUop51eV7dJ4-LbZv86g-OmW_SORs7uI9VWezJRMyoI_KB4wB_wfP9--IWkBdRx3WQym53TXnXdw=s1024" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="682" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgjKKRWFopDyjLzlG1fDXbvCFqY_EbIm3M9X2CR1rYEObtfvSsYvROUFC-EjXALbjm37PiuaGJSeSVJkp_rIdg_C0M8IkRFecP8xyytqVDpsrO3YzgUop51eV7dJ4-LbZv86g-OmW_SORs7uI9VWezJRMyoI_KB4wB_wfP9--IWkBdRx3WQym53TXnXdw=w266-h400" width="266" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; font-family: TodaySansNow, "Helvetica Neue", Arial, sans-serif;"><span style="font-size: xx-small;">Oulun teatteri – Billy Elliot. Kuvassa Touko Hukkanen. Kuva Kati Leinonen.</span></span></td></tr></tbody></table><br />Näytelmässä kielenkäyttö on vähintäänkin värikästä, mutta vaikka kyseessä ovat lapset se ei tunnu mitenkään päälle liimatulta tai epäsopivalta. Se sopii näille hahmoille, jotka ovat kyllästyneet pieneen kaupunkiin ja aikuisten ongelmiin, jotka tulevat heidänkin elämiinsä. Lapsissa heijastuu elämän moninaisuus, he kiroilevat, kapinoivat ja kokeilevat rajojaan samalla, kun aikuiset taistelevat omien ongelmiensa kanssa. Rosoisuudesta huolimatta näytelmä on myös koskettava. Se tuo esille äitinsä menettäneen pojan kipuilun oman itsensä kanssa ja hatarasti kokoon kursitut perhesuhteet. </p><p>Ei ole ihme, että näytelmä on Lontoossa pyörinyt jo pian 20 vuotta. Vaikka se sijoittuu tiettyihin vuosiin, itse tarina on ajaton ja kaiken ikäiset saavat siitä irti jotakin. Oulussa näytelmässä nähdään paikallisia lapsia ja melkoisen monta lahjakasta lasta yhteen kaupunkiin näkyy mahtuvan. Lavastuksen osalta teatterilla on taas tehty pieniä ihmeitä. Lavasteet muuntuvat tarpeen mukaan näppärästi Billyn kodista tanssistudioksi ja takaisin teatterin taialla. </p><p>Tämä on näytelmä, joka kaikkien musikaalifanien tulisi nähdä ainakin kerran ja väitän, että Oulun versio on hyvä vaihtoehto. Kielenkäytön vuoksi näytelmää ei voi suositella aivan perheen pienimmille, mutta kouluikäisten kanssa sen voinee jo käydä katsomassa. </p><p>Lippuja saa tuttuun tapaan suoraan teatterilta tai <a href="https://www.ticketmaster.fi/artist/billy-elliot-musikaali-lippuja/1091583" target="_blank">Ticketmasterista</a> hintaan <span style="background-color: white; color: #222222; font-family: TodaySansNow, "Helvetica Neue", Arial, sans-serif; font-size: 0.8em;">48,50€ / 44€ / 35€</span></p>Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-18415597842641243062021-12-13T13:56:00.007+02:002021-12-13T14:07:16.171+02:00Ensi-ilta: En päässyt Juliaksi<p>Heipä hei ja hyvää joulukuun puoliväliä! Ei mene kauan ja ollaan jo joulun pyhissä. Teatterillakin oli jo syksyn viimeinen ensi-ilta ja nyt te kuulette siitä. Kiitos teatterille hirmuisesti taas kutsusta.</p><p>Näytelmä, jonka kävin katsomassa on <b>Tuula Väänäsen</b> ja <b>Pyry Äikään</b> tähdittämä <i>En päässyt Juliaksi</i>. Se on <b>Alma Lehmuskallion</b> ohjaama ja käsikirjoituksen työryhmässä ovat olleet mukana niin ohjaaja kuin näyttelijätkin, joiden omia kokemuksia näytelmässä käytetään. Tuula Väänänen on Oulun teatterin pitkäaikainen näyttelijä ja Pyry Äikää puolestaan on tutumpi television puolelta ja on ensimmäistä kertaa Oulun teatterin lavalla. Näytelmässä kohtaavat siis tosielämässäkin urallaan hyvin pitkällä ja varsin alussa olevat näyttelijät. </p><p>Näytelmä kertoo näyttelijästä, Tuulasta, jonka piti saada tehdä viimeisenä työnään Shakespearen iso hahmo, mutta lopulta rooli meni toiselle. Suolana haavaan nuori Romeon näyttelijä, Pyry, jakaa hetkellisesti saman pukuhuoneen. Sukupolvien kuilu ja elämän ohikiitävyys avautuvat Tuulalle kaikessa karuudessaan, kun hänen keräillessään tavaroitaan sisään marssii nuori näyttelijä ensimmäisessä isossa teatteriroolissaan.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzEPOdimIGyQG7SJ9OdYWlNsxZjMliTDK7XqiF0PgiKWXYrUZ3Ious3XxooDQiXfmoV5B0S0yGMHOFBsc6aT9rKQC3sNpFUbGOF-zkX-62P4gyxyhmgOlJp_hEZpliPpvzvYgfQPO3M5Dt/" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img alt="" data-original-height="704" data-original-width="1024" height="275" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzEPOdimIGyQG7SJ9OdYWlNsxZjMliTDK7XqiF0PgiKWXYrUZ3Ious3XxooDQiXfmoV5B0S0yGMHOFBsc6aT9rKQC3sNpFUbGOF-zkX-62P4gyxyhmgOlJp_hEZpliPpvzvYgfQPO3M5Dt/w400-h275/image.png" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span face="TodaySansNow, "Helvetica Neue", Arial, sans-serif" style="background-color: white; font-size: 18px;">Oulun teatteri – En päässyt Juliaksi. Kuvassa Pyry Äikää ja Tuula Väänänen, kuva Kati Leinonen.</span></td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>Näytelmä kulkee monessa tasossa ja käsikirjoitus pohjaa sekä näyttelijöiden oikeisiin kokemuksiin urastaan, että improvisaatioon ja sekoittaa faktaa ja fiktiota. Pohjana on kuitenkin kahden eri sukupolven ja urallaan hyvin eri vaiheissa olevan näyttelijän kipuilu oman itsensä ja hahmojensa kanssa. Tuula katsoo taaksepäin rooleihin joita on jo tehnyt ja suree ettei saanut ikinä tehdä yhtään Shakespearen suurta hahmoa, ei edes mieshahmoa. Pyry puolestaan koettaa saada kertaalleen kuopattua teatteriuraansa lentoon vieraan kaupungin näyttämöllä ja päästä irti tv-rooleistaan. Nuori Romeo ei synny helposti ja Tuulan vanhat roolit eivät halua kuolla. </p><p>Toisessa näytöksessä pääsemme näkemään Romeon ja Julian. Versio on... mielenkiintoinen. Tästä voisi sanoa paljonkin, mutta kokemus oli niin absurdi, että haluan kaikkien kokevan sen itse, enkä spoilaa mitään. Sanon vain, että tällaista Romeota ja Juliaa ette ole nähneet. Shakespearen käsikirjoitus viskataan tuuleen ja neljättä seinää ei vain rikota, vaan se potkaistaan saranoiltaan ja näytelmä tulee kirjaimellisesti lähelle yleisöä, joka saa välillä myös osallistua. Yleisö ulvoi naurusta ja pyyhki kyyneleitä koko toisen näytöksen ajan. Tässä osassa näytelmää luultavasti oli käsikirjoitus, mutta paljon tuntui olevan myös improvisaatiota, eli arvelisin, ettei se ole yksikään ilta aivan samanlainen. Matkalla bussipysäkille moni samaan suuntaan teatterilta lähtenyt hihitteli edelleen itsekseen ja pui näytelmää keskenään. Yhtään negatiivista sanaa en salakuunnellessani kuullut. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhtyv_nZ5x5de0Q9CDow-IHWSZaBwVWwHuf_rDF7WH8QHlb7CmUo0aW-bKyonusWZdNVGfTNZSu8y-ut-4kz0ZMMD3Dmgr2r82bMLwxpQriBDms0-Z5oBowdrvWyd_2Rk3MF-Ii_wEdo3EVlMb6cLgtNpg8qHkOdmMcdNJeueSXizI6oL_nQtIhU4NaHg=s1024" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="689" data-original-width="1024" height="269" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhtyv_nZ5x5de0Q9CDow-IHWSZaBwVWwHuf_rDF7WH8QHlb7CmUo0aW-bKyonusWZdNVGfTNZSu8y-ut-4kz0ZMMD3Dmgr2r82bMLwxpQriBDms0-Z5oBowdrvWyd_2Rk3MF-Ii_wEdo3EVlMb6cLgtNpg8qHkOdmMcdNJeueSXizI6oL_nQtIhU4NaHg=w400-h269" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span face="TodaySansNow, "Helvetica Neue", Arial, sans-serif" style="background-color: white; font-size: 18px;">Oulun teatteri – En päässyt Juliaksi. Kuvassa Pyry Äikää ja Tuula Väänänen, kuva Kati Leinonen.</span></td></tr></tbody></table><br /><p>Näytelmä esitetään Pienen näyttämön lavalla, jonne se sopiikin vallan mainiosti, mutta tilaa on siksi aika rajatusti. Eli kipi kipi lippukaupoille, jos haluatte mahtua sekaan. Tämän kehtaa mennä katsomaan koko perheellä. Lippuja saa tuttuun tapaan teatterin myyntipalvelusta ja <a href="https://www.ticketmaster.fi/artist/oulun-teatteri-en-paassyt-juliaksi-lippuja/1059312" target="_blank">täältä</a>. En ole ainakaan viimeiseen kolmeen postaukseen sanonut, niin sanotaan taas: Meillä Oulussa on oikeasti todella hieno ja elävä teatteri. Pidetään se elossa käymällä siellä. </p>Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-15999369791422922382021-11-06T16:37:00.001+02:002021-11-06T16:37:38.474+02:00Ensi-ilta: Tahto<p style="text-align: justify;">Erittäin hyvää lauantaita ja pyhäinpäivää hyvät lukijat. Taas olisi aika teatterijutuille. Perinteiseen tapaan kipitin eilen Oulun teatterille pimeän ja sateisen Oulun keskustan halki, ja teatterin valot ja lämpö olivat taas kutsuvat. Ihan alkuun vielä kerran teatterille kiitokset kutsusta.</p><p></p><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAHggKhERuSUJXby1QSoPKY1tP_rorOY5ZttIe0bBkKt2kn6tcvRfFjxdd2TglcjXhg0ckOUGw2d4eotGvIRGTkVagytDNxAvaTxkjFSpcIQueggZb8KyW1_9Qi-RZuQqu493qqxpx_TK9/s1440/253657439_10209592827694962_5128247451338564931_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1440" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAHggKhERuSUJXby1QSoPKY1tP_rorOY5ZttIe0bBkKt2kn6tcvRfFjxdd2TglcjXhg0ckOUGw2d4eotGvIRGTkVagytDNxAvaTxkjFSpcIQueggZb8KyW1_9Qi-RZuQqu493qqxpx_TK9/s320/253657439_10209592827694962_5128247451338564931_n.jpg" width="320" /></a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><p></p><p style="text-align: justify;"><b>Aina Bergrothin </b>kirjoittama ja <b>Kaisa-Liisa Logrénin </b>ohjaama <i>Tahto</i>-näytelmä pohjautuu <b>Pekka Holopaisen </b>samannimiseen teokseen, joka avaa hiihtäjä <b>Aino-Kaisa Saarisen </b> uraa ja elämää kulissien takana. Itse en ole kirjaa lukenut, joten en voi ottaa kantaa miten paljon teos on matkalla romaanista lavalle muuttunut ja painottaako se jotakin osa-aluetta enemmän kuin elämäkerta. </p><p style="text-align: justify;">Tähän alkuun haluan sanoa, että minä en seuraa hiihtoa. Saarinen, Kuitunen ja muut suomalaisen huippuhiihdon nimet ovat minulle nimiä, jotka olen kuullut, ja tiedän hiihdosta sen, että siihen tarvitaan sukset (mielellään voidellut), kaveria ei saa huitoa sauvalla ja tarkoitus on olla maalissa ensimmäisenä. Teksti tulee olemaan melko lyhyt ja ytimekäs, sillä en halua spekuloida ja maalailla liikaa silloin, kun kyseessä on oikean ihmisen elämä. </p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwTCMzOY4d_yYbjNkkUR3kVixAHQVtkNRPc40TLB4UDE0jO5JeU7QdBH7ogGV6BZSVV0uyg8eM3OxdUar4D9njNcnv_rJKFenH_fNsX0-Y7lq1c9bWKkeEFTkjQls-pnIQ_ATb-uGThKmS/s1024/027_Tahto-1024x683.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwTCMzOY4d_yYbjNkkUR3kVixAHQVtkNRPc40TLB4UDE0jO5JeU7QdBH7ogGV6BZSVV0uyg8eM3OxdUar4D9njNcnv_rJKFenH_fNsX0-Y7lq1c9bWKkeEFTkjQls-pnIQ_ATb-uGThKmS/w640-h426/027_Tahto-1024x683.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; font-family: TodaySansNow, "Helvetica Neue", Arial, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Oulun teatteri – Tahto. Kuvassa Maija Andersson, Timo Pesonen ja Pia Andersson, kuva Kati Leinonen.</span></span></td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;"><br /></div><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;">Näytelmä maalaa kuvan Aino-Kaisa Saarisesta (<b>Maija Andersson</b>) henkilönä, joka ei anna ilkeiden kielten tai muiden vastustuksen estää itseään ja tuo esiin sen, että hänet on laitettu elämässään aina kilpailuasetelmaan jopa siskonsa kanssa. Kilpailu ja tavoitteellisuus ovat tärkeitä ja mitään ei tehdä puolitehoilla. Tämä lapsuudesta nouseva kilpa-asetelma siskoa vastaan kantaa hänen uransa läpi ja toimii jonkinlaisena alustana, josta ponnistaa. Aina voi olla parempi, kerätä 100 marjaa enemmän ja juosta tai hiihtää sekunnin nopeammin kuin joku muu. Sitkeys on usein toistuva termi.</p><p style="text-align: justify;">Kuten kirjan alaotsikko <i>Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot </i>antaa ymmärtää on myös näytelmässä kaksi puolta. On hiihtäjä Aikku Saarinen ja henkilö Aino-Kaisa Saarinen. Näistä ensimmäinen on ensisijaisesti urheilija, joka kulkee määrätietoisesti kohti unelmaansa muiden ja oman kehon vastustuksesta huolimatta, ja pyrkii pois toisen hiihtäjän Virpi Kuitusen (<b>Susanna Pukkila</b>) varjosta seisomaan yksin maailman huipulla. Toinen koettaa olla tytär, vaimo, sisko ja äiti huippu-urheilun ja kameroiden paineessa ja kokee ajoittain epävarmuutta siitä, tuleeko tästä yhtään mitään. Taustalla tukevat ja väliin epäilevät vanhemmat, sisko ja mies, jotka eivät aina ymmärrä miksi hänen täytyy hiihtää, ja eikö olisi parempi vain opiskella joku ammatti. Sisäisenä äänenä kyseenalaistamassa kaiken mielekkyyttä nähdään 80-luvun Andre Agassi (<b>Antti Launonen</b>). Näytelmä kuvaa ammattiurheilijan elämää realistisesti kaikkine ala- ja ylämäkineen ja miten jopa yksilölajissa ei oikeasti pärjää yksin.</p><p style="text-align: justify;">Tahto pureutuu myös Saarisen ja Virpi Kuitusen väleihin ja Kuitunen onkin näytelmän yksi tärkeimpiä henkilöitä. Heidän kilpailuasetelmansa on suomalaisessa hiihdossa hyvin tunnettu asia ja heidän välisensä kulisseissa puhaltanut hyinen tuuli käydään läpi lavalla. Saarinen kuvaa Kuitusta kirjassa esikuvakseen, johtajakseen, latistajakseen, unettomien öidensä lähteeksi ja mörökseen. Hän on aina hieman edellä ja hänen voittamisensa vaikuttaa mahdottomalta ja kaksikon välit ovat hyvin myrskyisät. </p><p style="text-align: justify;">Näytelmä käy tietysti läpi myös suomalaiselle hiihdolle merkityksellisiä hetkiä ja skandaaleja. Näistä saisi varmaan enemmän irti, jos on aikoinaan kiinnittänyt niihin huomiota. Minulla ei esimerkiksi ollut aavistustakaan Suomen hiihtomaajoukkueen väleistä, tai oikeastaan käsitystä mitä Lahdessa tapahtui vuonna 2001. En seurannut hiihtoa ja Lahden kisojen aikaan olin 7-vuotias, joten muistikuvat ovat hatarat. Toki se on minunkin mieleeni jossakin mittakaavassa piirtynyt, kuten varmaan kaikkien suomalaisten, sillä siitä puhuttiin kansallisena häpeänä ja kehdataanko tässä enää naamaamme näyttää missään kisoissa. </p><p style="text-align: justify;">Näytelmä oli jälleen toteutettu erittäin hienosti. Suuren näyttämön kapasiteettia on hyödynnetty ja lavan pyörivä osio toimi kätevästi hiihtolatuna, kun tila muuten on rajattu, mutta näytelmässä keskeisenä osana on hiihto. Näytelmä myös yhdisti videota perinteiseen lavalla tapahtuvaan näyttelemiseen ja esimerkiksi dramatisoinnit pressitilaisuuksista heijastettiin erittäin hienosti muotoillulle valkokankaalle, joka ei näytä ollenkaan valkokankaalta. </p><p style="text-align: justify;">Lavalla nähtiin myös uusia tulokkaita Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiosta. OSYK on hyvin taidepainotteinen lukio, jossa voi esimerkiksi opiskella teatteria ja roolituksessa oli mukana muutama nuori näyttelijä. Kaikilla heillä oli useampia rooleja. Kaksosia Aino-Kaisaa ja Maija-Siskoa lapsina näyttelivät <b>Adele Okkonen</b> ja <b>Maria Suopajärvi</b><i>, </i>toimitsijana ja baarityöntekijänä oli <b>Kain Annunen</b>,<i style="font-weight: bold;"> </i>hiihtäjä Riikka Sirviön roolissa nähtiin <b>Riina Keskitalo</b>, Sami Jauhojärvenä oli <b>Eeli Jurvelin</b> ja valmentaja Ismo Hämäläisenä <b>Aatu Ahonen</b>. </p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSshB1zqc9iTrUoodJsSfse8u2II6AhMzxlUMtj9krGyeUuu8XNVipPQSoT0eed1oIVm68wYyWesutDNwKZ9cAI7xLWr3QTiGx6HwDKoCWUOr92AxFiJyiT5R9l4jZrOkU_odKUyRoHDag/s1024/036_Tahto2-1024x683.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSshB1zqc9iTrUoodJsSfse8u2II6AhMzxlUMtj9krGyeUuu8XNVipPQSoT0eed1oIVm68wYyWesutDNwKZ9cAI7xLWr3QTiGx6HwDKoCWUOr92AxFiJyiT5R9l4jZrOkU_odKUyRoHDag/w640-h426/036_Tahto2-1024x683.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; font-family: TodaySansNow, "Helvetica Neue", Arial, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Oulun teatteri – Tahto. Kuvassa Adele Okkonen, Maria Suopajärvi, Salli Halkola, Maija Andersson, Aatu Ahonen, Riina Keskitalo, Kain Annunen ja Eeli Jurvelin, kuva Kaisa Tiri.</span></span></td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;"><br /></div><p style="text-align: justify;">Näytelmää suosittaisin erityisesti heille, jotka seuraavat hiihtomaailmaa ja tietävät nämä henkilöt ja heidän saavutuksensa, sillä henkilökuvan ohella käydään läpi suomalaisen hiihdon historiaa. He saavat siitä varmaan irti vielä enemmän kuin me, joille hiihto käsitteenä on jotakin, joka tapahtuu tammikuussa terveellisen elämän aloittamiseen kuuluvana asiana ja hiihdämme viikon ajan perinteistä vuorohiihtoa järveä ympäri ja luovutamme, koska ei ole terveellinen, vaan aika kipeä olo. Näytelmä sopii silti myös hiihdosta tietämättömille ja itse viihdyin sen parissa kovasti. </p><p style="text-align: justify;">Lippuja saa <a href="https://www.ticketmaster.fi/artist/tahto-lippuja/1042092" target="_blank">Ticketmasterista</a> tai suoraan teatterin myyntipalvelusta hintaan 37 € /34 € / 19,50 €. Hyvä lahja yhteiseksi tekemiseksi vaikka isälle isänpäivänä.</p>Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-30305525288147112992021-07-03T09:32:00.006+03:002021-07-03T09:32:49.608+03:00Helpot kirjoneulesukat<p> Nyt se tapahtui! Sain aikaiseksi ja julkaistua ensimmäisen neulekokoelmani. Yksi pieni unelma toteutettu! </p><p>https://www.ravelry.com/patterns/library/helpot-kirjoneulesukat-2</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAhC1jSMcZlYeXibNe44iglFE1t4AaLvSTgd4Jfs6JiWH5P2NQFWvDSaMXz5RGpl0GRUJ9NPM2Qb4UPZzsiuSRlpURlAfqFFGnhp4762D36zY5obly0tM3m8U09F34GhIqjSCQ0JgW2ajM/s1600/alienit__1_.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1568" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAhC1jSMcZlYeXibNe44iglFE1t4AaLvSTgd4Jfs6JiWH5P2NQFWvDSaMXz5RGpl0GRUJ9NPM2Qb4UPZzsiuSRlpURlAfqFFGnhp4762D36zY5obly0tM3m8U09F34GhIqjSCQ0JgW2ajM/s320/alienit__1_.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuQmtoIUfWZCPo13I11U4032FEx6qeD9HQV-slubnsjdJGl2uryLKYVyGm6aNNrdUqol0HJ5-bPPCUvCOHohyuQn3Wuo0YOD0OjzL1fSvUOKsuYA_UIrx_-Xb__vZnRoVMA2x7Ad4e7N92/s1600/DSC09748.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1324" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuQmtoIUfWZCPo13I11U4032FEx6qeD9HQV-slubnsjdJGl2uryLKYVyGm6aNNrdUqol0HJ5-bPPCUvCOHohyuQn3Wuo0YOD0OjzL1fSvUOKsuYA_UIrx_-Xb__vZnRoVMA2x7Ad4e7N92/s320/DSC09748.jpeg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_EPSbbLSz_qh35ffgbZN5ORSGjgljbyjGsFR7-w4YpPi6P7zwcb15vViKsshwhuXoVJj04g8Ef103HvRyB2e4nCn73FIGqnBBxYD_IJlUSti3c9z4aGtnGn8Kf-PHCQvUJGhRvdJvakfA/s1600/DSC09768__2_.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1425" data-original-width="1600" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_EPSbbLSz_qh35ffgbZN5ORSGjgljbyjGsFR7-w4YpPi6P7zwcb15vViKsshwhuXoVJj04g8Ef103HvRyB2e4nCn73FIGqnBBxYD_IJlUSti3c9z4aGtnGn8Kf-PHCQvUJGhRvdJvakfA/s320/DSC09768__2_.jpeg" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1jeGxAlu-EPMld5V5jpoahoZZXtEMk0TjuuhnKiCLCWYlhB2GhUkJWMlvB_yYw1SRjzUK2_UDBjy_IaYAlbWfUzPIOQVUi_pAXaA9wT4YNBmOchN9mGJ3oDUm522gkwL3XemyTaEGyiil/s1432/Screenshot_20210629_123914_com.whatsapp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1432" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1jeGxAlu-EPMld5V5jpoahoZZXtEMk0TjuuhnKiCLCWYlhB2GhUkJWMlvB_yYw1SRjzUK2_UDBjy_IaYAlbWfUzPIOQVUi_pAXaA9wT4YNBmOchN9mGJ3oDUm522gkwL3XemyTaEGyiil/s320/Screenshot_20210629_123914_com.whatsapp.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNMhl22jhHl6idI7hyffgfvDNaRHm4UZDulJ5CYLPLv5JH6CoBcs3P63p5j3kUARgGRz6zkEspNDQH9g3vcfaKhTJyxvBOOHWRHd4VXs3gJdSGWJ36Wc_7HTW_B8JnC5RmSOM1BWLDEr69/s1234/Screenshot_20210629_124422_com.instagram.android.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1234" data-original-width="1079" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNMhl22jhHl6idI7hyffgfvDNaRHm4UZDulJ5CYLPLv5JH6CoBcs3P63p5j3kUARgGRz6zkEspNDQH9g3vcfaKhTJyxvBOOHWRHd4VXs3gJdSGWJ36Wc_7HTW_B8JnC5RmSOM1BWLDEr69/s320/Screenshot_20210629_124422_com.instagram.android.jpg" /></a></div><p><br /></p><p>Kyseessä on siis neljän ohjeen kokoelma helppoja kirjoneulesukkia, jotka on suunniteltu aloittelijoita silmälläpitäen. Osasta on 3 eri versiota kahdella eri leveydellä. Näistä sukista varmaan ananakset ja alienit julkaisen vielä itsenäisinä ohjeina. Hirmu jännää. Oikeasti minua ei niinkään kiinnosta se ostaako joku tätä kokoelmaa, olen vain ylpeä, että sain sen tehtyä. </p><p>Näistä sukista raita- ja ruutusukat lähtee Oys:in sytosukkakeräykseen. Mulla on niin paljon tehtyjä, käyttämättömiä sukkia, että en millään ehdi tässä elämässä käyttää kaikkia, joten vien pussillisen keräykseen. Osa on olleet varastossa vuosia. Osan säästän käteviksi viime hetken tuparilahjoiksi.</p><p> </p>Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-18651991849083429132021-05-27T10:47:00.000+03:002021-05-27T10:47:10.825+03:00Kesäyö-sukatAi ku oon ahkerana. Melkein reaaliajassa päivittelen. Oho.<div><br /></div><div>Kirjoitin ja julkaisin eilen ohjeen lyhyisiin palmikkosukkiin ja koska ne on mustat ja suunnittelin ne ns. kesäsukiksi, jotka lämmittää varpaita, kun aamulla hakee postit tai vie koiran ulos keskellä yötä ne saivat nimekseen Kesäyö.</div><div><br /></div><div>Lankana on tuttu ja turvallinen Novitan 7 veljestä värissä musta. Sitä kului näihin koon 38 sukkiin 65g eli hieman yli puolet 100g kerästä meni. Ohje löytyy <a href="https://www.ravelry.com/patterns/library/kesayo-3" target="_blank">ravelrysta</a> ilmaisena. :) </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqDX64tu-qsoAx_TkmeHNZ-XgoOjm_iivvydTD07ag1dYl_ZjyVdriTZPNfEgUf0sOZkHKl_CYnEtdQxSIbNeJh1ebDY7509Ba0ZOmrLprm_xotaWffv427cipPi3gjQSYt9x3abRYMYub/s2048/IMG_20210526_174427.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqDX64tu-qsoAx_TkmeHNZ-XgoOjm_iivvydTD07ag1dYl_ZjyVdriTZPNfEgUf0sOZkHKl_CYnEtdQxSIbNeJh1ebDY7509Ba0ZOmrLprm_xotaWffv427cipPi3gjQSYt9x3abRYMYub/s320/IMG_20210526_174427.jpg" /></a></div><br /><div><br /></div><div><br /></div>Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-63244287496497406882021-05-25T17:40:00.001+03:002021-05-25T17:40:18.738+03:00Sukka pukkaa<p> Hei vain taas kaikki.</p><p>Talvi oli ja meni ja minä olen kulisseissa puuhaillut ahkerasti vaikka täällä onkin ollut hiljaista. Minua Instagramissa seuraavat tietävät että olen talven aikana sekä saanut itseni filosofian maisteriksi että avannut Ravelryyn neuleohjekaupan ja saanut sinne jo sen verran ohjeita, että kehtaan kertoa julkisesti suunnittelevani nykyisin neuleita. Olen myös tehnyt YouTubeen ohjevideoita. Tällä hetkellä kaikki mallit ovat ilmaisia. Kesän aikana on tarkoitus julkaista ensimmäinen jonkin sortin neulekokoelma helpoista kirjoneulesukista aloittelijoille. 3/5 mallia on jo valmiina, 2 viimeistä mallisukkia vaille. Tänne blogin puolelle on jatkossa tarkoitus tulla ohjeita, neulevinkkejä yms. Tällä viikolla pyrin saamaan Ravelryyn taas uuden sukkaohjeen. Ottakaahan Ravelry, YouTube ja neuleinsta haltuun.</p><p><br /></p><p>https://www.ravelry.com/stores/nanu-knits</p><p><br /></p><p>https://instagram.com/nanuknits</p><p><br /></p><p>https://youtube.com/user/Nemi3456384</p><p><br /></p><p>Teatterijutut jatkuu toivottavasti myös. Tässä vielä kuvaspämminä muutamat mun omat mallit. :) </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb6iWFKi6y3CaYd6yIG8-_JIDN8nVlXIxvL0S0af662fSDWVD_W-l5BNAiKpPDr8AT0vzLTkvAqzvfwNpre_59csk6dvTF_zNJYOfVckP67JHQb6kzlaoiJE3p2c9WiH-qzPo7AjrPThsD/s1080/sketch1621952577642.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1073" data-original-width="1080" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb6iWFKi6y3CaYd6yIG8-_JIDN8nVlXIxvL0S0af662fSDWVD_W-l5BNAiKpPDr8AT0vzLTkvAqzvfwNpre_59csk6dvTF_zNJYOfVckP67JHQb6kzlaoiJE3p2c9WiH-qzPo7AjrPThsD/s320/sketch1621952577642.png" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL6MAFQWUh-MfiXI2wFT-v-aS2oun1v-6ZJgDATrISMkMgiMVEXVlwr0iq1EKQr58vi73GOxjuJMFwOAQ0kvqYzSZrJj-WxpSta3qcKHhxJiZb7e_rD2syLWpxso1EWI54i-IK3WZWZHFK/s1134/b8151f46-2d4e-496a-b1d9-732648f32886.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1134" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL6MAFQWUh-MfiXI2wFT-v-aS2oun1v-6ZJgDATrISMkMgiMVEXVlwr0iq1EKQr58vi73GOxjuJMFwOAQ0kvqYzSZrJj-WxpSta3qcKHhxJiZb7e_rD2syLWpxso1EWI54i-IK3WZWZHFK/s320/b8151f46-2d4e-496a-b1d9-732648f32886.png" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgE5gMOr-ZpiUlSoMnwTLe5iHG-oAJ3z5Lnuf1kYzfUivPCe-bogSoCiJMsckKSoSkY4FBq6BDh_rQdVM7iyvC7WXXyYVgFda4jHzliErBSDyNIKdI8QFKvOitFSPDYLsiLOLEsDskSBTDG/s1357/2c538e2e-c06a-4493-a24f-6f95d3cee50e.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1357" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgE5gMOr-ZpiUlSoMnwTLe5iHG-oAJ3z5Lnuf1kYzfUivPCe-bogSoCiJMsckKSoSkY4FBq6BDh_rQdVM7iyvC7WXXyYVgFda4jHzliErBSDyNIKdI8QFKvOitFSPDYLsiLOLEsDskSBTDG/s320/2c538e2e-c06a-4493-a24f-6f95d3cee50e.png" /></a></div><br /><p></p>Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-11934077737677603522020-11-23T14:46:00.001+02:002020-11-23T14:46:23.313+02:00Ensi-ilta: Kaboom ja kuvittelun voimaVuoden yleisestä olotilasta huolimatta Oulun teatteri on yhä vahvasti jaloillaan. Sain taas vierailla vuoden viimeisessä ensi-illassa. <div><br /></div><div>Vuorossa oli <b>Alma Lehmuskallion </b>ohjaama koko perheen näytelmä <b>Kaboom ja kuvittelun voima</b>. Absurdein ja visuaalisesti näyttävin näytelmä hetkeen. Näytelmän kantava teema on isoksi kasvaminen ja lapsuuden ja teini-iän häilyvä raja. Mikael (<b>Timo Pesonen</b>) on sulkenut lelumaailman ovet ja isoille ihmisille typilliseen tapaan liimautunut ruudun ääreen. Sattuman kautta hän kuitenkin raottaa lelumaailman portteja uudestaan ja päätyy eriskummalliseen maailmaan täynnä toinen toistaan mielikuvituksellisempia hahmoja; lapsen keksimiä persoonia jotka hän on jo oittain unohtanut. Taikuri-seikkailija Kaboomin (<b>Merja Pietilä</b>) tehtävä on saada Mikael muistamaan heidän yhteiset leikkinsä ja herättämään Mikaelin mielikuvitus takaisin henkiin sillä vain se voi auttaa Kaboomia.</div><div><br /></div><div>Näytelmä tuo lavalle kavalkadin leluja vanhasta, kaiken nähneestä ja kokeneesta Oraakkeli-pupusta (<b>Anneli Niskanen</b>)<b> </b> ponien harjoista huolta kantavaan action-figuuri-parturikampaaja Mänmäniin (<b>Antti Launonen</b>) ja keppeihin jotka mielikuvitus muuttaa vaikka valomiekoiksi. Hahmot näytelmässä ovat hellyttäviä ja moniulotteisia. Ne vetoavat sekä lapsiin että aikuisiin. Ne ovat värikkäitä, persoonallisia ja osa hieman rikki, mutta se ei haittaa niiden menoa. </div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgZ2YlnAWQK6Jt-AijKSu_pO43W4l9IaBthvtHKKjfk2pY8BDuE_7jkeinbS_4Z0HuyITpbUJUVWF1Uw0lPGVyoZ7uuvOxBQgkSUTu6fpPXofzW5MxzzlDACjTB1rS4TH_g17R4hSbZdv6/" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgZ2YlnAWQK6Jt-AijKSu_pO43W4l9IaBthvtHKKjfk2pY8BDuE_7jkeinbS_4Z0HuyITpbUJUVWF1Uw0lPGVyoZ7uuvOxBQgkSUTu6fpPXofzW5MxzzlDACjTB1rS4TH_g17R4hSbZdv6/" width="320" /></a></div></div><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><span style="background-color: white; font-family: TodaySansNow, "Helvetica Neue", Arial, sans-serif; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kuvassa Anneli Niskanen, Maija Andersson, Annina Rokka, Antti Launonen, kuva Maiju Pohjanheimo</span></span></div></blockquote><div><br /></div><div><br /></div><div>Näytelmässä ehkä hienointa on sen visuaalisuus. Hahmojen asut ovat todella näyttäviä ja lavalta voi bongailla monen eri ikäisen katsojan lapsuudesta tuttuja leluja symbaaleja soittavasta apinasta modernimpiin nukkeihin. Ilme on jossain määrin jopa steampunk henkinen sekoitus hieman rähjäistä menneisyyttä ja utopistista nykyisyyttä. Puvustuksen on suunnitellut <b>Pasi Räbinä</b>, jonka käsialan puvuista voi tunnistaa. Näytelmän tunnelma on jotakin, jota on hankala kuvata. Lelujen esiinmarssi on lavastuksen ja musiikin kanssa kuin sukellus johonkin unohdettuun ja unenkaltaiseen tilaan. Sama lähes mystinen tunnelma vallitsee Mikaelin kulkiessa syvemmälle lelumaailman uumeniin. Näytelmä myös käyttää hyväkseen kolmen sirkusartistin (<b>Katariina Alalääkkölä</b>, <b>Jared van Earle</b>, <b>Pihla Ojala</b>) kykyjä ja se nostaa näytelmän aivan uudelle tasolle. Heidän akrobatiansa näyttää vaivattomalta ja sujahtaa näytelmään saumattomasti.</div><div><br /></div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBQlHGLBYbHKAR1XFBbAcrZA2xRcibC-0DzHDKdJ64khFnhJz9eTCYcSRnR6dAhanKuvq8cWUF9HvWKrDa66EZ5nPHGw_kIB73rO-0eOYpWQ24Ld6s65u7eqmIwNUwJ0IGcrQqfGriF7r3/" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBQlHGLBYbHKAR1XFBbAcrZA2xRcibC-0DzHDKdJ64khFnhJz9eTCYcSRnR6dAhanKuvq8cWUF9HvWKrDa66EZ5nPHGw_kIB73rO-0eOYpWQ24Ld6s65u7eqmIwNUwJ0IGcrQqfGriF7r3/" width="320" /></a></div><br /></div><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><span style="background-color: white; font-family: TodaySansNow, "Helvetica Neue", Arial, sans-serif; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span>Kuvassa Pihla Ojala, kuva Maiju Pohjanheimo</span></span></div></blockquote></blockquote></blockquote><div><br /></div><div>Kaiken kaikkiaan näytelmä hurmaavassa absurdiudessaan toimii. Ilahduttavaa oli, että kaikenikäinen yleisö saa siitä irti asioita. Kuten moni hyvin toteutettu viihdeproduktio lapset ja aikuiset voivat nauraa yhtä aikaa, mutta hieman eri asioille. Osin se vaikuttaa ottavan jopa kantaa yhteiskuntaan ja sen loputtomaan rakennustyömaahan (sanan useammassa merkityksessä). Lapset näkevät sen komiikan mikä lavalla tapahtuu ja vanhempi yleisö löytää rivien välistä lisää merkityksiä. Välillä huumori on vain niin lapsellista, että aikuinenkin varovasti hihittää sille, koska kerrankin saa. Tähän kuluneeseen monella tavalla ankeaan syksyyn tämä näytelmä oli oikein mainio piristys. Ihan kuten mielikuvituksen ja leikin kuuluu ollakin.</div><div><br /></div><div>Lippuja saa tuttuun tapaan <a href="https://teatteri.ouka.fi/naytelma/kaboom/?teatteri_start_date=2020-11-27&teatteri_end_date=2020-11-27&teatteri_performances=28089#esitys" target="_blank">täältä</a> tai suoraan teatterilta. Menkää katsomaan niin pitkään kuin esityksiä saa järjestää. </div><div><br /></div><div><br /></div>Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-5987029372143662832020-11-12T22:37:00.003+02:002020-11-12T22:38:51.022+02:00Paluu blogiin<p> Hei taas.</p><p>Vieläkö mulla on lukijoita? Tauko pääsi venähtämään. Mua myös Instagramin puolella seuraavat tietävät, että olen viimeiset puoli vuotta työstänyt graduani ja tehnyt hyvin vähän mitään muuta. En oo tehnyt juurikaan käsitöitä, en oo lukenut ainoatakaan kirjaa, käynyt leffassa tai keikalla. Tai no kerran kävin keikalla. Oon vain oikeastaan istunut puoli vuotta työpisteelläni ja naputtanut menemään.</p><p>Nyt asia kuitenkin muuttuu. Mun gradu on valmis ja hyväksytty! Olen jo kaivellut puikot ja kankaat esille ja alkanut suunnitella uusia kuvioita. Valmistumisen jälkeisiä kuvioita. Aikaan, kun mulla riittää vuorokaudessa tunnit asioihin, joita haluan tehdä. Tuntuu vieläkin kovin vieraalta ajatella, että 30.11.2020 minä olen filosofian maisteri.</p><p>Tällä hetkellä mulla on tekeillä lapaset ja ohje kirjoneulesukkiin. Niistä toivottavasti lisää ensi viikolla. Myös teatterista on tulossa asiaa lähiaikoina ensi-illan merkeissä. Mulla on blogia varten myös aivan uusia ideoita, joita alan toteuttaa kunhan toivun ensin opinnoista, kroonisesta univajeesta ja stressistä. </p>Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-81606485274322280482020-04-10T13:44:00.000+03:002020-04-10T13:44:02.909+03:00KuulumisiaIltapäivää<div>
<br /></div>
<div>
Päivä 26 sosiaalista eristäytymistä menossa. Miten teillä menee? Täällä menee kovin vaihtelevasti. Just nyt on mukavaa. Istun parvekkeella auringon lämmössä ja ilma on niin tyyni, että tuulikaan ei pahasti kylmää. Sinitiaiset karjuvat puissa. Söin Kinderin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyVvBInvXPfr7lipTLWEQOwmzLZAp-LV-7Y12QzFXUqxwlkk4BO_dtDdNgAcvbkbK8wAyRncFKySqGohLF7-ptgXaCuNSCsPV25FZ4PgedNOMdsPARGE_vaHVqMMN2qf14MFekKGIHv2Oz/s1600/IMG_20200410_114753.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyVvBInvXPfr7lipTLWEQOwmzLZAp-LV-7Y12QzFXUqxwlkk4BO_dtDdNgAcvbkbK8wAyRncFKySqGohLF7-ptgXaCuNSCsPV25FZ4PgedNOMdsPARGE_vaHVqMMN2qf14MFekKGIHv2Oz/s400/IMG_20200410_114753.jpg" width="300" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sisällä odottaa tiskivuori, imuri, gradu, pyykkikone, sekaisin olevat pöydät ja kassillinen pahvia, paperia sun muuta vietävänä kierrätykseen.</div>
<div>
<br />Gradu etenee, mutta juuri muuta en sitten saakaan aikaiseksi. Elän haaremihousuissa ja huopatossuissa siihen pisteeseen, että yksi pari tossuja on jo kulunut puhki. Tänään sentään on niin lämmin päivä, että tarkeni tähän parvekkeelle lataamaan akkuja. Kaksi tuntia tässä on jo vierähtänyt lämmitellessä valossa. Ehkä saisin jopa siivottua. </div>
Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-18539460069436933262020-03-17T10:24:00.001+02:002020-03-17T10:29:47.574+02:00LockdownHyvää maailmanlopun huomenta.<br />
<br />
Ei voi muuta sanoa kuin että huh huh. Enpä olisi vielä pari viikkoa sitten uskonut, että maailma menee tähän. En oikeastaan edes tiedä mitä tästä voi sanoa, mutta ajattelin päivittää kuulumisia.<br />
<br />
Yliopisto on kiinni, huomenna sinne ei edes saa enää mennä eli etäopikeluhommiksi meni. Odottelen tällä hetkellä viestiä kurssin suorittamisesta ja ahdistun. Mulla on viimeinen kurssi menossa ja vaikka järki sanoo, että ei sitä peruta on silti jossain mielen perällä se pieni ääni, joka sanoo "mutta entä jos...". En ole tänne hirveästi päivitellyt opinnoista viime vuosina, koska olen oikeasti opiskellut. Multa puuttuu enää tämä yksi kurssi ja gradu. Tuurilla voisin valmistua kesällä. Tämä tilanne on siitä paha, että me opiskelijat ei tiedetä mitään. Voidaanko me valmistua? Onko opintosihteerit töissä kirjaamassa meidän opintopisteitä vai onko se toimisto kohta kiinni kokonaan? Kaikki vain tapahtuu meidän ympärillä ja opintojen tulevaisuus on jonkun muun käsissä. Päivitän yliopiston sivua, Tuudo-sovellusta ja sähköpostia kerran tunnissa lisätiedon toivossa.<br />
<br />
Itse korona mua ei sillä tavalla pelota, mä oon perusterve joten mun riski on pieni. Mua ei ahdista myöskään pysytellä kotona ja olla näkemättä ketään. En mä käy muutenkaan juuri missään ja juuri vietin syksyllä 3,5 kuukautta toisella puolella Eurooppaa yksin eli mä osaan olla yksin ahdistumatta. Nyt saan olla vielä omassa kodissani, jossa on kaikki mun kirjat, langat ja oma sänky ja tarvittaessa äiti voinee tuoda mulle ruokakassin ovelle, jos jostain jonkun taudin saisin. Kyllähän tämä menee.<br />
<br />
Gradu mulla meni uusiksi. Sitä on kasassa nyt kymmenesosa ja koetan kirjoittaa sitä aivan apinana, että saan aikatauluni kiinni. Vaihdoin hieman aihetta. Edelleen liikutaan Tolkienin maailmassa, mutta fiksattiin ohjaajan kanssa näkökulmaa hieman paremmaksi ja se heitti kaiken uusiksi. Nythän mulla ei ole muuta kuin aikaa ja kiire ei voi olla tekosyy. Olen toiveikas, että saan aikatauluni kiinni ja tämä valmistuisi nopealla aikataululla. Jos haluan valmistua kesällä mulla on aikaa toukokuun alkuun. Olen kuullut, että jotkut saavat gradun kasaan parissa viikossa. Mulla on noin kahdeksan viikkoa. Eihän se maailmanloppu ole, jos en saa sitä valmiiksi ajoissa, mutta olishan se kiva.<br />
<br />
Ei mulla varmaan ole nyt muuta asiaa. Nyt kipitän yliopistolle tulostamaan pari neuleohjetta, kun se on vielä sallittua ja sitten jään bunkkeriini seuraamaan tilanteen kehittymistä.<br />
<br />
Seuraava postaus koskee käsitöitä. Pitää vielä viimeistellä yksi sukka ja sitten voi päivittää.<br />
<br />
Heippa!Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-67596717605591717422020-03-02T14:06:00.000+02:002020-03-03T11:55:58.685+02:00Kalenteritytöt ensi-ilta<div style="text-align: justify;">
Hei taas, johan siitä on ainakin viisi minuuttia kun viimeksi postasin. Teatterijutut jatkuu! Lauantaina vuorossa oli näytelmä <b>Kalenteritytöt </b>(ohjaus <b>Taava Hakala</b>, käsikirjoitus <b>Tim Firth</b>, suomennos <b>Aino Piirola</b>).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirW8O-bgjBwfeRCsuqVQu_P2cH4YMEGZcakpVo_1jkbCaAUcJAc44VyXxydOWri5z37oMshgAji8d8IQvUZmzacL4dCIl-wlPYfLEacH7s0P4Yzv2d0aPHlLy0RZEVwsx9WBdHfjbFv_6s/s1600/Oulun_teatteri_Kalenterityto%25CC%2588t_v_Kati_Leinonen-1024x729.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="729" data-original-width="1024" height="283" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirW8O-bgjBwfeRCsuqVQu_P2cH4YMEGZcakpVo_1jkbCaAUcJAc44VyXxydOWri5z37oMshgAji8d8IQvUZmzacL4dCIl-wlPYfLEacH7s0P4Yzv2d0aPHlLy0RZEVwsx9WBdHfjbFv_6s/s400/Oulun_teatteri_Kalenterityto%25CC%2588t_v_Kati_Leinonen-1024x729.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; font-family: "todaysansnow" , "helvetica neue" , "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Oulun teatteri – Kalenteritytöt. Kuvassa Riitta Toropainen, Tuula Väänänen, Anne Syysmaa, Annina Rokka, Annika Aapalahti ja Jaana Kahra, kuva © Kati Leinonen</span></span></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kyseessä on tositapahtumiin perustuvaan elokuvaan perustuva näytelmä. En ole itse nähnyt kyseistä elokuvaa joten en voi verrata niitä keskenään. Olen kuitenkin ollut tietoinen kyseisestä elokuvasta ja siihen johtaneista tapahtumista. Tarina näytelmän takana on tapahtunut vuosituhannen taitteessa, kun Rylstonen naisyhdistys Pohjois-Yorkshiressa päätti alkaa kerätä varoja leukemiatutkimukselle ystävänsä ja erään jäsenen aviomiehen Johnin muistoksi ja toteutti vitsinä eläneen ajatuksensa kalenterista, joka olisi vaihtoehto perinteisille lampaille ja maisemille.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Elokuva ja näytelmä ovat muuttaneet joitakin yksityiskohtia, mutta pääasia on yhä sama. Näytelmä kertoo tarinan Knapeleyn naisyhdistyksestä, joka päättää hyväntekeväisyyden nimissä tehdä tyttökalenterin puheenjohtajansa selän takana. Komedian alta löytyy myös vakava ja surullinen puoli ja se koskettaa. Sana syöpä on läsnä, mutta se elää sopivasti huumorin varjossa. Näytelmä käsittelee aihetta siten, että se ei tunnu katsojasta epämukavalta vaikka harva siitä haluaa puhua, jos ei ole pakko. Pääasiallisesti näytelmä on kuitenkin erittäin hauska ja olin salaa iloinen, että ripsivärini on vedenkestävä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tapahtumat sijoittuvat Britanniaan, Yorkshiren maaseudulle. Huumori on hyvin englantilaista ja ainakin minuun se vetosi. Suomalaiseen yleisöön se vetoaa varmasti muutenkin sillä englantilainen huumori on jokseenkin samanlaista kuin suomalainen ja lisäksi se on meille hyvin tuttua vuosikymmenten TV-tarjonnan vuoksi. Huumori on hieman sarkastista ja kuivaa, mutta silti hahmojen välit ovat lämpimät ja kaikki sanotaan tarkoitamatta mitään pahaa. Huumoria revitään myös asioista, jotka saattavat olla suomalaisille vieraampia kuten maaseutunäyttelyistä ja sen etiketistä, jotka ovat siellä hieman erilaisia kuin maalaismarkkinat Suomessa ja kauppaketju Tescosta. Itseeni tämäkin upposi, sillä olen viettänyt Englannissa paljon aikaa ja Tesco oli vakiokauppani siellä asuessani, mutta nämä saattavat jäädä hieman hämäriksi jos ei ole mitään tietoa mikä Tesco on (paikallinen K-market).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Puvustus näytelmässä on taas todella onnistunut ja hahmot näyttivät Englantilaisilta. Sitä on vaikea kuvailla, mutta Englannissa paljon aikaa viettäneet tunnistavat puvustuksesta elementtejä jotka ovat kovin tuttuja. Englanti on yhä luokkiin jakautunut maa ja siellä pukeutuminenkin on usein, varsinkin Suomeen verattuna, jakautuneempaa riippuen pankkitilin saldosta. Erityisesti Chris (<b>Annika Aapalahti</b>) ja Celia (<b>Tuula Väänänen</b>) tuntuivat jotenkin hyvin tutuilta. Chris on räväkkä keskiluokkainen nainen, joka pukeutuu mielellään farkkuihin ja tennareihin ja Celia on yläluokkainen, mutta vähintään yhtä räväkkä persoona, jota ei haittaa istua piknikillä Armanin housuissa, koska ainahan voi ostaa uudet. Oikeastaan voisin hyvin kuvitella kaikki hahmot Canterburyn kaduille. Puvustuksesta näytelmässä vastaa <b>Ulla-Maija Peltola</b>.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pidän tässä tarinassa myös symboliikasta. Kalenteritytöissä, sekä todellisuudessa että näytelmässä, auringonkukka on vahvasti läsnä. Auringonkukka symboloi toivoa, uskollisuutta ja iloa. Tarinan inspiroineet naiset käyttävät tänäkin päivänä julkisesti esiintyessään auringonkukkia rintapielessään. Ilmeisesti oikean elämän John kasvatti auringonkukkia ja antoi niitä ystävilleen sairastumisensa jälkeen ja toivoi, että paranee ennen kuin ne kukkivat ja siitä muodostui heidän oma symbolinsa hänen muistolleen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaiken kaikkiaan tykkäsin. Näytelmä on hyvin kevyttä viihdettä eikä vaadi juuri ajatustyötä. Voi vain istua ja nauttia illasta. Oikeastaan täysi vastakohta näytelmälle Isä, josta puhuin edellisessä postauksessa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://teatteri.ouka.fi/naytelma/kalenteritytot/?teatteri_start_date=2020-03-06&teatteri_end_date=2020-03-06&teatteri_performances=26466#main" target="_blank">Kalenterityttöjen</a> lippuja saa tuttuun tapaan joko teatterin lippupisteestä tai Ticketmasterista.</div>
<div style="text-align: justify;">
Liput 37 € / 34 € / 19,50 €</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-3742343615793338412020-03-02T13:49:00.001+02:002020-03-02T14:16:18.262+02:00Isä, kun mieli pettää<div style="text-align: justify;">
Hyvää maaliskuista iltapäivää. Hillittömän opiskelurupeaman jälkeen olen palannut, sekä tänne, että teatterille. Viikonloppuna oli kaksi ensi-iltaa ja toisesta näytelmästä tulee vielä erillinen postaus heti perään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä postaus on pitkän työn tulos enkä silti osaa sanoa mitään kovin syvällistä. Kävin perjantaina taas ensi-illassa ja on sanottava, että olen pohtinut kaksi päivää mitä minä tästä osaan sanoa. Näytelmä, jonka katsoin oli Isä (ohjaus <b>Mikko Korsulainen</b>, suomennos <b>Reita Lounatvuori</b>) ja se jätti minut jokseenkin ristiriitaisiin tunnelmiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Isä perustuu <b>Florian Zellerin </b>romaaniin ja kertoo tarinan Andrésta (<b>Timo Reinikka</b>), joka kärsii dementiasta ja hänen tyttärestään Annesta (<b>Elina Korhonen</b>), joka koettaa selviytyä isänsä kanssa samalla eläen omaa elämäänsä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj274SlTEwd7lWcgfnQCw0jul1Vsfm8Alji3tkxZ7vi4r8_eZksHjlUNjpmqEMWUaC-Ed1AMuFdZ4K_jfrNu-2NimJZLaqg1SCwZNE2I71D9cJLBx0JoeH75_WA-lSuMAeo3LQYPZfOVD6/s1600/Oulun_teatteri_isa%25CC%2588_kuvaKaisa_Tiri-1024x683.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj274SlTEwd7lWcgfnQCw0jul1Vsfm8Alji3tkxZ7vi4r8_eZksHjlUNjpmqEMWUaC-Ed1AMuFdZ4K_jfrNu-2NimJZLaqg1SCwZNE2I71D9cJLBx0JoeH75_WA-lSuMAeo3LQYPZfOVD6/s400/Oulun_teatteri_isa%25CC%2588_kuvaKaisa_Tiri-1024x683.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; font-family: "todaysansnow" , "helvetica neue" , "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Oulun teatteri – Isä. Kuvassa Timo Reinikka, kuva © Kaisa Tiri</span></span></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Ihan ensiksi sanon, että jos läheiselläsi on dementia tämä näytelmä menee ihon alle ja voi olla varsin raskastakin katsottavaa. Tämä ei ole kevyt näytelmä vaan se tuo esiin sen karun todellisuuden, kun ihmisen mieli pettää. Se laskeutuu koko ajan syvemmälle sirpaleisen tajunnan syövereihin ja muuttuu synkemmäksi. Itse en tässä tilanteessa ole ikinä varsinaisesti ollut, mutta voisin kuvitella, että jos samojen asioiden kanssa painii tämä ei välttämättä ole aivan helpoimmasta päästä katsoa ja käsitellä. Toisaalta se voi toimia jonkinlaisena vertaistukena. Muuten tämä on kyllä ajatuksia herättävä näytelmä ja suosittelen sitä vahvasti.</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Näytelmä tuo hyvin esiin sen, millaista se voi olla, kun muisti pettää. Se hyppii ajasta toiseen ja on rakenteeltaan sirpaleinen. Kohtausten järjestyksessä ei välillä ole logiikkaa, ikään kuin välistä puuttuisi pala ja juuri kun katsoja luulee tietävänsä mitä tapahtuu käy ilmi, että oikeasti ei ole kartalla. Voisin kuvitella, että tämä on myös se tunne, kun ei muista mitä on juuri tapahtunut ja kaikki tuntuu oudolta. Tietyllä tavalla ahdistavaa. Tätä ei voi seurata aivot narikassa vaan se vaatii aktiivista aivotyöskentelyä, jotta ymmärtäisi edes suunnilleen mitä täällä tapahtuu. </div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Sävyltään näytelmä on synkeä. Välillä tunnelma kevenee, mutta voisin kuvitella, että oikeassa elämässä nämä hetket olisivat enemmän sarjassa "nauran etten itkisi" ja pohjautuvat siihen, että fiktion ja faktan raja hämärtyy sairaassa mielessä. Näytelmän edetessä kohtaukset muuttuvat pirstaleisemmiksi samaa tahtia kun Andrén ymmärrys maailmasta muistoineen häviää ja hänen käytöksensä muuttuu. Andrén maailmassa kaikki on sekavaa, mutta yksi kiintopiste siinä on. Hänen rakas kellonsa on sentään ranteessa ja tuo turvaa kaaokseen. Katsoja viedään dementoituneeseen ja irrationaaliseen mieleen sen sijaan, että sitä seurataisiin sivusta jonkun toisen näkökulmasta. Näytelmä kattaa parissa tunnissa usean vuoden etenemisen, mutta dementialle tyypilliseen tapaan se ei ole kronologista ja André elää välillä mennessä ja välillä nykyisyydessä mikä tuo näytelmään aivan omanlaisensa rakenteen. </div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Lavastus näytelmässä toimii hyvin. Samoilla yksinkertaisilla elementeillä saadaan luotua monta eri tilaa ja tämä pieni muuttuminen lisää osaltaan myös sitä lievää hämmennystä jota katsojakin tuntee, koska ei ole ihan täysin varmaa missä ajassa ja missä paikassa ollaan. </div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Pidin näytelmästä, mutta toisaalta se oli myös vähän masentava. En lähtenyt teatterista tapani mukaan sillä mielellä, että olipas kivaa viihdettä vaan hieman hämmentyneenä ja pohtien mitä minä juuri näin. Väliajalla kuuntelin ihmisten puheita ja moni tuntui keskustelevan melko vakavahenkiseen sävyyn ja miettivän onkohan se oikeasti jotain tällaista ja olisipa kamalaa, jos mieli vain heittäisi toimimasta eikä itse edes tajuaisi sitä. Samat ajatukset olivat omassakin mielessäni. </div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Päätän tämän raportin tähän, koska en oikeastaan osaa sanoa tästä mitään tämän järkevämpää. Näytelmänä erittäin hyvä ja pidin siitä ja roolisuoritukset olivat todella taitavia, mutta tämä näytelmä onnistui hämmentämään. Suositan kuitenkin katsomaan tämän, vaikka se ei sitä keveintä viihdettä olekaan. </div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Liput <a href="https://teatteri.ouka.fi/naytelma/isa/#esitys" target="_blank">Isään</a> ovat saatavilla tuttuun tapaan suoraan teatterilta tai ticketmasterista hintaan 31 € / 28,50 € / 19,50 €</div>
</div>
Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-62277734626667874382020-01-21T12:59:00.001+02:002020-01-21T12:59:59.773+02:00-1kgHeipä hei!<div><br></div><div>Pieni päivitys. Kaksi viikkoa takana kotosalla ja saman verran myös todellista yritystä elää terveellisemmin. Toistaiseksi aika pienet tulokset. Painoa on lähtenyt hieman päälle kilo kahdessa viikossa. Vyötäröä en ole mitannut. Päädyin kuitenkin jättämään hiilihydraatit ruokavaliooni, sillä sen viikon kärsin vain päänsärystä ja yhdistettynä lähestyvään deadlineen se ei ollut kovin toimiva yhdistelmä. Kiskaisin siis pastaa kitusiini ja raapustin esseeni loppuun. Koetan ehkä uudestaan kun on viikko jolloin ei tarvi koettaa olla tuottelias ihminen. </div><div><br></div><div><br></div><div><br></div>Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-43780574970806077452020-01-05T10:34:00.000+02:002020-01-05T10:39:47.132+02:002020!Hyvää uutta vuotta!<br />
<br />
Olipahan vuosi. Varsinkin viimeiset 3 viikkoa olivat aivan superkiireisiä. Muutin takaisin Suomeen vanhemmilleni juuri ennen joulua ja täällä heti vuoden vaihteessa takaisin omilleni. Nyt olen 3 päivää purkanut, järjestellyt ja samalla kirjoittanut esseetä.<br />
<br />
Vaihdossa oli todella kivaa ja olisin voinut jäädä vielä pitemmäksikin aikaa. Toisaalta oma koti ja oma rauha on ihanaa sekin. Sieltä jäi paljon hyviä muistoja ja uusia kavereita joihin olen yhteydessä edelleen. Varsinkin neulojaryhmän naiset tulivat läheisiksi.<br />
<br />
Mutta kaikella on aikansa ja nyt olen taas Oulussa ja aloittelemassa arkea. Mitäs siihen sitten kuuluu? No opintoja nyt ainakin. Lopetin työni ja olen taas täysipäiväinen opiskelija. Tämän kevään aikana pitäisi saada valmiiksi gradu. Se lienee se kevään suurin ponnistus.<br />
<br />
Toinen koitos on jatkaa laihdutusta. Lähisalini, Teknopalatsi, on nykyisin Fressi Linnanmaa ja aion jatkaa siellä käymistä säännöllisesti. Tavoite olisi 3-4 kertaa viikossa, mutta saa nähdä onko se realistinen tavoite. Maanantaina aloitan uuden saliohjelman ja treenaan tavoitteellisemmin kuin ennen. Sain joululahjaksi 1,5kg vanteen, jolla olen toistaiseksi saanut vain tennispallon kokoiset mustelmat lantiooni, mutta se on silti niin hauskaa, että olen pyöritellyt sitä päivittäin vartin. Aion myös siirtää ruokavalioni kohti Keto-ruokavaliota. En tiedä vielä miten se vaikuttaa, koska suolistosairauden kanssa eläessä nämä asiat on aika lailla kokeile ja katso mitä tapahtuu. Luultavasti täyteen ketodieettiin en ala, sillä se karsii pois aika monta ruoka-ainetta, jotka on mun vatsalle "turvallisia". Raportoin asiasta ja vaikutuksista ehkä parin viikon päästä.<br />
<br />
Viime vuonna laihduin 17 senttiä ja kehitin lihaksia, mutta painoa lähti vain noin 4 kiloa. Liekö kiinni siitä, että lähinnä kiinteydyin lihasten saadessa ryhtiä ja kokoakin. Tänä vuonna jos lähtis sitä painoakin paremmin? Vuoden aloituspaino on 65,5kg. Jos pääsisin viitosella alkavaan lukuun olisin aika yläkuloinen.<br />
<br />
Varsinaisia lupauksia en ole itselleni tehnyt, sillä ne on helppo pettää. Olen asettanut itselleni tavoitteita, joita kohti kuljen. Teittekö te lupauksia ja miten teidän vuosi on alkanut?Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-41013546645525313952019-10-14T16:21:00.002+03:002019-10-14T16:24:05.058+03:00KuulumisiaNo en mä näemmä ihan kerran viikossa oo ehtinyt kirjoitella. Täällä on aika paljon tekemistä ja kokemista ja välillä pitää opiskellakin. Olen saanut pidettyä jo yhden presentaation ja lukenut monta kirjaa.<br />
<br />
Olen jo asettunut aika hyvin. Tietyllä tavalla toisaalta vaivaa myös koti-ikävä. Olen ihan hirveäsi yksin ja välillä on se olo, että kaikki kaverit on siellä kaukana ja vaikka heille voikin höpistä virtuaalisesti ei se oo ihan sama kuitenkaan.<br />
<br />
Pientä helpotusta tähän toi se, että olen saanut jatkettua vanhoja harrastuksia. Kävin pari viikkoa sitten teatterissa katsomassa näytelmän Frankenstein ja viime viikolla suuntasin Lontooseen keikalle. Suunta oli keikkapaikkojen aatelinen: O2 areena. Artistina puolestaan oli shockrockin kummisetä Alice Cooper. Blogia seuranneet tietävät, että Alice on mulle elämä. Artisti, jota olen kuunnellut pitempään kuin ketään. Keikka oli jälleen kerran aivan loistava ja olen edelleen fiiliksissä siitä. Oli taas niin mahtavaa vetää meikit naamaan, takuttaa tukka ja lähteä hyppimään ja laulamaan äänensä käheäksi,<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/XcP2EfahoRU/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/XcP2EfahoRU?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfCHwPAwylyLp4JmZk_be7t4hOWxM9hBLygh0m5jmBfm3drxqcCMd5VLiI7Q5la8Z9_-I581m9xBD5IGPxBnR2PebAXnp4P7dg5fhxZFezw3hl5cknsPfDCa1CwE4C53Q3SxPAsbe8S82a/s1600/72780467_10206751972235351_766450258434588672_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfCHwPAwylyLp4JmZk_be7t4hOWxM9hBLygh0m5jmBfm3drxqcCMd5VLiI7Q5la8Z9_-I581m9xBD5IGPxBnR2PebAXnp4P7dg5fhxZFezw3hl5cknsPfDCa1CwE4C53Q3SxPAsbe8S82a/s320/72780467_10206751972235351_766450258434588672_n.jpg" width="256" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kuukauden päästä olen seuraavalla keikalla. Battle Beast, tuo tuttu ja turvallinen bändi suoraan kotosuomesta. Olen käynyt katsomassa jo kaksi tämän kiertueen keikkaa ja osannen settilistan jo ulkoa, mutta ei se haittaa. Joulukuussa harkinnassa olisi vielä Sonata Arctica. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Olen myös saanut valmiiksi käsityön! Syssymyssyn.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK1LSMRZ_Irc4pAvOJ8Byq5CO9fw04IIIUwKX6YStxmwHc0DPbWyqbrGwnAO0VIpt6M7zzxBhlwh3ORLLU0NlPdsFORoTNe0408tqYhSo9N-fZ32xVkPTzjgOYfUSsDpAabJttPByDBbDM/s1600/71875060_10206741678178006_782029002465345536_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK1LSMRZ_Irc4pAvOJ8Byq5CO9fw04IIIUwKX6YStxmwHc0DPbWyqbrGwnAO0VIpt6M7zzxBhlwh3ORLLU0NlPdsFORoTNe0408tqYhSo9N-fZ32xVkPTzjgOYfUSsDpAabJttPByDBbDM/s320/71875060_10206741678178006_782029002465345536_n.jpg" width="256" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
King Cole DK merinoa. Kerrankin osasin tehdä pipon, joka istuu. Luultavastihan oikeasti käytän tätä matkalla Oulunsalon lentokentältä autoon, koska täällä on vielä tälläkin hetkellä 13 astetta lämmintä. Eilen oli 18. Tuuli on aika viileä, mutta tyynellä ilmalla ei kyllä palele. Vaihdosta on nyt takana kuukausi. Vielä on kaksi kuukautta jäljellä ja mulla alkaa loppua langat. Kävin paikallisessa lankakaupassa ja hommasin sieltä tuohon pipoon langat ja huivin verran toista lankaa, mutta pitää ehkä vielä johonkin yksinkertaisempaan käydä hankkimassa tarvikkeet, koska pitsihuiviin pitää keskittyä ja sitä ei vaan voi neuloa aivot narikassa. Olen läytänyt täältä myös neuleryhmän, joka kokoontuu keskiviikkoisin pubissa ja hämärässä baarissa ei kyllä neulota monimutkaista pitsihuivia ja jutella muiden kanssa. Jos aloittais vaikka villapaidan? Tosin ensin ehkä pitää punnita matkalaukku, että mahtuuko sinne puolen kilon verran lisää lankaa. 👀</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ei kait mulla muuta tällä kertaa. Heippa!</div>
Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-86849451716701422922019-09-22T13:29:00.001+03:002019-09-22T13:29:58.012+03:00Terkkuja CanterburystaHei vain pitkästä aikaa. Kesä tuli ja meni, en saanut aikaiseksi mitään muuta kuin töitä. Pari käsityötä aloitin ja tuossa pari viikkoa sitten sain loppuun villahousut, jotka aloitin kun muutin Kalajoelle. Eli ei mennyt kuin kuusi vuotta!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi91utQoNE4c2-ZXqx78bixzcwieNPmlqVZCdkfWYlak1IjHHmiHXL4cixqKp_mf0i5zQOcJKLGeG8sFoD3KCicrj_1zanc_aWqniV9_Li3DZB5zyEAMA90KlxMpQrCE6Cyr1AgHBBHG-d_/s1600/67440466_10206460938079679_3123699610955022336_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="621" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi91utQoNE4c2-ZXqx78bixzcwieNPmlqVZCdkfWYlak1IjHHmiHXL4cixqKp_mf0i5zQOcJKLGeG8sFoD3KCicrj_1zanc_aWqniV9_Li3DZB5zyEAMA90KlxMpQrCE6Cyr1AgHBBHG-d_/s640/67440466_10206460938079679_3123699610955022336_n.jpg" width="412" /></a></div>
<br />
<br />
Viikko on nyt vierätänyt Canterburyssa. Ihan kiva kaupunki. Täällä on vielä ihan kesä, ainakin näin suomalaiselle. 😀Olen lähinnä kävellyt ympäriinsä ja tutkinut kampuksen aluetta ja keskustaa. Tosi nätti kaupunki ja aika lailla Oulun kokoinen. Asuntokin on ihan hyvä ja toistaiseksi ihan lämminkin. Palataan asiaan kunhan se syksy ja talvi oikeasti tulevat. Englantilaiseen tyyliin ikkunassa on tasan yksi kerros lasia ja tiivisteet ei oo ihan sitä suomalaista tasoa myöskään. Olihan se myös pieni shokki, kun yksin neljä vuotta asunut tuupataan seitsemän kämppiksen kanssa samaan soluun, mutta siihenkin on jo hieman tottunut. Hirveästi en kämppiksien kanssa ole sosialisoinut, moikkaan jos tulevat vastaan. En ole kotonakaan se sosiaalisin ja viihdyn hyvin yksikseni. Olen kuitenkin saanut täältä pari kaveria suomalaisesta ja belgialaisesta vaihtarista eli ihan yksin en täällä nyhjää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNI61DrWOUOVzCtfua2jzxn48buJoIm5Ip5fhSadjzdmq8fDmfeRgtbzZgz3s7VmSsgFZByJqG43845xaWEdM2MpcpJpJyDNDSgQlYBPH0LYewA5rh659lce3do75xV_D7X88NHMc-MWq6/s1600/DSC07471.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1066" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNI61DrWOUOVzCtfua2jzxn48buJoIm5Ip5fhSadjzdmq8fDmfeRgtbzZgz3s7VmSsgFZByJqG43845xaWEdM2MpcpJpJyDNDSgQlYBPH0LYewA5rh659lce3do75xV_D7X88NHMc-MWq6/s400/DSC07471.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Ensi viikolla alkaa oikeasti opiskelu ja on muutakin tekemistä kuin pyöriä päämäärättömästi ja miettiä mitä sitä sitten tekisi. Olen viimeisen viikon lähinnä koettanut pitää itseni kiireisenä etten ehdi miettiä onko mulla koti-ikävä. Olen käynyt muutaman kerran tutkimassa Caterburyn keskustaa ja eilen kävin Lontoon Camden Townissa shoppailemassa uudet maiharit hajonneiden tilalle. Tällä kertaa ostin kunnolliset Solovairit Dr Martensilta. Maksoivat monta rahaa ja sielun, mutta toivottavasti ne nyt ovat hintansa arvoiset.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghELrWLVLt5rDWquCBKC1iWeOrJhOt-KUzNUzfmh5IeW1NFsl8YiAfzStkgEmQtffSwAqn0ENEw_7VLKrUJnRrD_2QWHKRKcHSarRs1VIAcL9GowggAxxUXuOo56S-MgOkx-dryrom0CzR/s1600/71171335_739038946539585_5308967327503482880_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="912" data-original-width="684" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghELrWLVLt5rDWquCBKC1iWeOrJhOt-KUzNUzfmh5IeW1NFsl8YiAfzStkgEmQtffSwAqn0ENEw_7VLKrUJnRrD_2QWHKRKcHSarRs1VIAcL9GowggAxxUXuOo56S-MgOkx-dryrom0CzR/s320/71171335_739038946539585_5308967327503482880_n.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
Tarkoitus olisi nyt saada tänne päiviteltyä enemmänkin vaihtoajan kuulumisia päiväkirjan tyyppisesti ainakin kerran viikossa.<br />
<br />
<br />
<br />Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-42786874070460587272019-04-10T22:05:00.000+03:002019-04-10T22:10:39.419+03:00Uudet tuuletNyt sen uskaltaa jo sanoa varovasti ääneen. Minä muutan Englantiin.<br />
<br />
Ensi syyskuussa olisi tarkoitus pakata laukku ja suunnata Kentin yliopistoon Canterburyyn syksyksi vaihtoon. Ihan käsittämätöntä. Olen viimeisen kuukauden selvitellyt käytännön asioita, asumista siellä ja vaihdon jälkeen täällä jne. Kaikki on vielä hyvin paljon ilmassa, mutta siltä se nyt näyttää, että suuntaan muille maille vierahille.<br />
<br />
Jännittää. 🙀<br />
<br />
Netistä ja kavereilta saatu vaikutelma on, että Canterbury vaikuttaa kivalta kaupungilta. Melko pieni ja kaikki on aika lähellä, oululaiselle aivan sopiva paikka siis. Lontooseen pääsee tunnissa, eli luultavasti tulee käytyä joku näytelmä katsomassa sielläkin.<br />
<br />
Tästä lisää myöhemmin, kun asiat selkiytyvät lisää. Tällä hetkellä en vielä oikein itsekään tiedä tämän enempää.Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-10142406816017106382019-03-20T20:03:00.002+02:002019-03-20T20:08:46.013+02:00ElämäpäivitysHeipä hei!<br />
<br />
Päivä on 20.3. ja tiedättekö mitä se tarkoittaa? Sitä, että tänään on kevätpäiväntasaus. Kevät alkaa tulla toden teolla. Sen kunniaksi saatte vihdoinkin neuleita. Ajattelin myös, että paikallaan on yleinen elämäpäivitys, sillä olen viime aikoina ehtinyt tänne niin harvoin.<br />
<br />
Olen siis viimeiset puoli vuotta kuntoutunut leikkauksesta, jossa vasemmasta kädestäni poistettiin nivel ja se korvattiin kolmen sentin ruuvilla. Oikeastaan blogihiljaisuus on johtunut samasta vaivasta jo ennen tätä, sillä käteni oli kipeä jo pitkään ja asioiden tekeminen; neulominen, tiskaus, tietokoneella kirjoittaminen, yms. alkoi olla koko ajan vaikeampaa. Lopulta päädyin lääkärille ja teimme päätöksen, että se on nyt siinä pisteessä, että leikkausta ei voi enää lykätä, sillä nivel oli niin löystynyt, kulunut ja taipui suuntaan, johon nivelen ei kuulu taipua. Leikkaus itsessään oli pieni juttu, mutta henkisesti oli rankkaa olla 10 viikkoa käsi täydessä käyttökiellossa ja koettaa suorittaa tyäharjoittelua ja saada kursseja pakettiin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaXnRObzL5l1XpxXxzDAyI4Mk9tZ8A9b2IE3n5B_zJtQqE3g0iBTTNaMzIOU4xTYoulzsI4BEHaOBPhP5dGkiImxpFQwTF_f_mi3E7a5IBxHbvGw0qswlk4KeLoSj0_6gGk4XkpMz9FTOw/s1600/37798254_10205090794386943_6865985619043024896_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaXnRObzL5l1XpxXxzDAyI4Mk9tZ8A9b2IE3n5B_zJtQqE3g0iBTTNaMzIOU4xTYoulzsI4BEHaOBPhP5dGkiImxpFQwTF_f_mi3E7a5IBxHbvGw0qswlk4KeLoSj0_6gGk4XkpMz9FTOw/s320/37798254_10205090794386943_6865985619043024896_n.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: left;">Lähtötilannehan meillä oli siis tämä jo vuodesta 1995. Huomannette itsekin, mikä kuvassa on pielessä. Vasen peukaloni oli vino, eikä nivel toiminut. Se johtuu siitä, että siinä oli vauvana kaksoispeukalo, joka leikattiin ja nivel oli vahingoittunut jo sen vuoksi.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5nAmsjmaj6f6suY9PMTQFJQy8x1hgK25Bwk4_aBKBrbNZW9DLXazA9rxinRsfh3wS7G-h5bR9IvadkAqrTIdHkk2_coZze3IO1zDieVosa63JVn9zfw6mm_LoL9Qai-WaFfzwa9l2n80l/s1600/39077841_10205163164396148_1732641565857284096_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1440" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5nAmsjmaj6f6suY9PMTQFJQy8x1hgK25Bwk4_aBKBrbNZW9DLXazA9rxinRsfh3wS7G-h5bR9IvadkAqrTIdHkk2_coZze3IO1zDieVosa63JVn9zfw6mm_LoL9Qai-WaFfzwa9l2n80l/s320/39077841_10205163164396148_1732641565857284096_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div style="text-align: left;">
Elokuu 2018</div>
</td></tr>
</tbody></table>
Elokuussa 2018 se viimein leikattiin ja kuntoutuminen alkoi. Olin sairaslomalla viikon, jonka jälkeen palasin särkylääkkeiden voimalla kouluun ja koetin tasapainoilla kaikkea yhden käden varassa marraskuun alkuun saakka. Kuntoutuminen meni sinällään hyvin, mutta sormea oli vaikea oppia käyttämään. Jouduin opettelemaan uudestaan pihtiotteen, neulomisen, syömisen ja jopa vaatteiden napituksen. Edelleen pudottelen välillä asioita, sillä 23 vuoden lihasmuistia ei puolessa vuodessa muuteta.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Sen jälkeen, kun sain luvan alkaa käyttää kättäni loppusyksy meni hyvin pitkälti siinä, että koetin kiriä muita kiinni ja koetin vain selviytyä opetusharjoittelusta ja kuntoutuessa. Joulun aikaan saatoin jo alkaa neuloa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Siitä pääsemmekin asiaan. Tässä on oikeastaan kaikki mitä olen vuoden aikana neulonut. Parit joulusukat, kahdet kolmivuotian villahousut, mekko ja pitkät villasukat.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6ZuHT5bEPi7TSCkQ00Y7K_XWTD8Ld5PXvSQMHWIuGK8RaqS0gMAIbdDgNNalZpt1MvGeYr7Su6oz1wu9Oyhzb6T03HAJcy5JGS7gAlzLOCO_nWKuh2s-FpCdJL-H1A-0KcvFqqYI2B9pS/s1600/46440646_10205517381811362_7577246703070216192_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="591" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6ZuHT5bEPi7TSCkQ00Y7K_XWTD8Ld5PXvSQMHWIuGK8RaqS0gMAIbdDgNNalZpt1MvGeYr7Su6oz1wu9Oyhzb6T03HAJcy5JGS7gAlzLOCO_nWKuh2s-FpCdJL-H1A-0KcvFqqYI2B9pS/s320/46440646_10205517381811362_7577246703070216192_n.jpg" width="197" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYnuBdoc6GBolzeyulZTUnvACt3El-gGMQGAPowxc-jtk588hOQU7tBDH6XNd4M7Nqw2fe3xzKqLEQdoHxcuGZ-t4EJjHsupGIzcwZGOJqlw6wJsOhqM6r0FFSXOO_avzaxhZfwBBRkSKT/s1600/48390608_10205651906854404_6988102998241050624_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYnuBdoc6GBolzeyulZTUnvACt3El-gGMQGAPowxc-jtk588hOQU7tBDH6XNd4M7Nqw2fe3xzKqLEQdoHxcuGZ-t4EJjHsupGIzcwZGOJqlw6wJsOhqM6r0FFSXOO_avzaxhZfwBBRkSKT/s320/48390608_10205651906854404_6988102998241050624_n.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuSrqYz2IhoJvGCHze3rgzG4nzUUhhcv-0tRdqS3I3ZuvMXqLOL4_Mj9JrSbusK5BBK_OMvqW2npOLC-k5tElvMTd96EjTIM3oPtk5fSjwMQJkfAygWILutljWQa-vOoGdV5wEgD8wKRVG/s1600/49013317_10205687629187440_870545070095335424_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuSrqYz2IhoJvGCHze3rgzG4nzUUhhcv-0tRdqS3I3ZuvMXqLOL4_Mj9JrSbusK5BBK_OMvqW2npOLC-k5tElvMTd96EjTIM3oPtk5fSjwMQJkfAygWILutljWQa-vOoGdV5wEgD8wKRVG/s320/49013317_10205687629187440_870545070095335424_n.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFNiCirG4dOldtqsOpGQa9RpdRldbTuwXDjddEq9uSGZ48qcrfIIKszP68kCFBdRIftdBky_439pn0c8rElwo_yyC1X6ONPikHRc0N6R9YCghaj9TsQ09cPwtf_g9zmm5jHXTkxoBLuQIl/s1600/49019349_10205673874483581_985468898763603968_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFNiCirG4dOldtqsOpGQa9RpdRldbTuwXDjddEq9uSGZ48qcrfIIKszP68kCFBdRIftdBky_439pn0c8rElwo_yyC1X6ONPikHRc0N6R9YCghaj9TsQ09cPwtf_g9zmm5jHXTkxoBLuQIl/s320/49019349_10205673874483581_985468898763603968_n.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkEvy8JSheUcz_A3Qktb1dbgr2lO7N9eSJi9WUBSnMxfjUPTnBZpWhRx3V6cg3AaEV0LoVTZHlA1LCdOWMKYiC-Kr1e8I6is35R6oMlsPI7nXsiCe7shGgQLUSXQ1VgrzjJBg0XhUE43DU/s1600/49608117_10205714107369378_8873323208569257984_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="639" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkEvy8JSheUcz_A3Qktb1dbgr2lO7N9eSJi9WUBSnMxfjUPTnBZpWhRx3V6cg3AaEV0LoVTZHlA1LCdOWMKYiC-Kr1e8I6is35R6oMlsPI7nXsiCe7shGgQLUSXQ1VgrzjJBg0XhUE43DU/s320/49608117_10205714107369378_8873323208569257984_n.jpg" width="213" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOi_ldL9Rg0LhQr6R9JLPMSLTVqqh2FhYgerzPwfUjtk-fqrLgpnwW4X7JydWfksSM0T_cG0ZkSnU8bOPI9ZLiwr-iZXiNiCg5MTLKpmAs6HELxeeD9gTU-esZ8H8JZJ81V4_VuFOHzk8C/s1600/50980869_10205804228862359_4888395359555944448_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOi_ldL9Rg0LhQr6R9JLPMSLTVqqh2FhYgerzPwfUjtk-fqrLgpnwW4X7JydWfksSM0T_cG0ZkSnU8bOPI9ZLiwr-iZXiNiCg5MTLKpmAs6HELxeeD9gTU-esZ8H8JZJ81V4_VuFOHzk8C/s320/50980869_10205804228862359_4888395359555944448_n.jpg" width="256" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Nyt asiat alkavat vähitellen palautua normaaliin ja postaustahti toivottavasti paranee. Kiitos kaikille, jotka olette pysyneet mukana hiljaisuudenkin aikana.💓 Lukekaa jatkossakin ja kommentoikaa! Kommentteja on ihana lukea ja pyrin aina vastaamaan. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Palataan asiaan taas pian, mulla on ihan asiaakin, mutta en osaa muotoilla sitä juuri nyt mitenkään järkevästi enkä halua tästä kilometrin mittaista. </div>
Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1857777983230707393.post-74410801568536736952019-03-18T18:43:00.000+02:002019-03-19T11:01:54.375+02:00Ensi-ilta: Peppi Pitkätossu -musiikkinäytelmäAstrid Lindgrenin luoma räväkkä Peppi Pitkätossu on maailman vahvin tyttö, joka kasvattaa itse itsensä ja asuu Huvikummussa, mutta ei yksin: Herra Tossavainen Pikku-Ukko asuvat siellä myös. Tässä on näytelmä, josta saa lapsille hienon ensikosketuksen teatteriin. Se on sopivan lyhyt, pirteä, tapahtumarikas ja Peppi on hahmona lapsille hyvin tuttu.<br />
<br />
Näytelmän (ohjaus:<b> Merja Larivaara</b>) jaksaa katsoa myös aikuinen, eikä mukaan tarvita edes sitä lasta. Peppi (<b>Meeri Toivonen</b>) on monelle sukupolvelle tuttu ja rakas hahmo. Minä en ole koskaan ollut hirveä Peppi-fani, mutta näytelmässä oli paljon tuttuja asioita ja paljon sellaista, jota en ollut muistanutkaan. Peppi on juuri niin pirteä ja kuriton kuin hän on aina ollut.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMolM0EDnU7N4UH3Pb_cl_npQXjmWB3zKCbn-XBvfEONN_H54o60_NiYOI69mrqLJpKPUELNhZwJVFAxSbwxGFFMjuhXaDtkXrZkzeYIjh8wVcyn4faTwg-JE8d41f5RKai8n4KrYZkAhD/s1600/Peppi-Pitka%25CC%2588tossu_036-683x1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="683" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMolM0EDnU7N4UH3Pb_cl_npQXjmWB3zKCbn-XBvfEONN_H54o60_NiYOI69mrqLJpKPUELNhZwJVFAxSbwxGFFMjuhXaDtkXrZkzeYIjh8wVcyn4faTwg-JE8d41f5RKai8n4KrYZkAhD/s640/Peppi-Pitka%25CC%2588tossu_036-683x1024.jpg" width="426" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Peppi (Meeri Toivonen) ja Herra Tossavainen (Marona Awdishou) (c) Jussi Tuokkola</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Lapsille näytelmä on myös sopivan hurja. Myönnän salakuunnelleeni lasten puheita ja monia tuntui hieman jännittäneen aina välillä. Mutta sehän tekee teatterista mitä se on, katsoja kokee parissa tunnissa koko tunteiden kirjon. Näytelmä on täynnä lämminhenkistä huumoria, joka puree myös aikuiseen yleisöön ja vauhtia riittää. Lavalla nähdään niin Huvikumpu kuin sirkus, krokotiili ja (ainakin lasten mielestä) hurjia merirosvojakin (oli ne hurjia, oikeasti). Näytelmä on myös rakennettu ovelasti siten, että aikuinen ja lapsi nauravat samassa kohdassa, mutta hieman eri asioille. Peppi laittaa lavalla tuulemaan ja saattaa aikuiset tylsine kaavoineen naurunalaiseksi lämminhenkisellä tavalla. Se herättää ajattelemaan olisko elämä parempaa, jos iakuiset eivät aina pingottaisi? Olisi varmaan. Lasten tapaan Peppi ei välitä mitä kukaan ajattelee hänestä ja on oma valloittava itsensä.<br />
<br />
Jos viikon ensimmäinen ensi-ilta Pohjoisesta Tuulee olikin synkkä ja pelkistetty Peppi on sen täysi vastakohta. Näytelmässä värejä ja mielikuvistusta riittää. Huvikumpu on juuri niin ihana vanha ja erikoinen, kuin sen kirjojen perusteella voisi olettaa olevan ja puvustus on mitä mielikuvituksellisin ja värikkäin. Varsinkin Pikku-Ukko (<b>Jouni Uosukainen</b>) ja Herra Tossavainen (<b>Marona Awdishou</b>, 9) olivat valloittavia. Näytelmän puvustuksessa ja lavastuksessa virkkuukoukku on saanut heilua ahkerasti ja lopputulos on aivan upea. Nostan fiktiivistä hattuani, hirveä urakka virkata niin monta neliötä.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5WyL6wokrKFNjOZQV1wNvIDi-at9eY95FpkWklx4TuRwBn5pfjCeWan59JorWbnuSSLRHS5DQ2Kry1ggWoc_Xxzjze32KoTIuxW3kqjHjCL6wx6WL5V2mW3BRm_lyWl8KtbmOLUoXD5_b/s1600/Peppi-Pitka%25CC%2588tossu_184-1024x683.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5WyL6wokrKFNjOZQV1wNvIDi-at9eY95FpkWklx4TuRwBn5pfjCeWan59JorWbnuSSLRHS5DQ2Kry1ggWoc_Xxzjze32KoTIuxW3kqjHjCL6wx6WL5V2mW3BRm_lyWl8KtbmOLUoXD5_b/s400/Peppi-Pitka%25CC%2588tossu_184-1024x683.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Etualalla: Kapteeni Pitkätossu (Janne Raudaskoski) ja Peppi (Meeri Toivonen) (c) Jussi Tuokkola</td></tr>
</tbody></table>
Suuren näyttämön lavaa käytettiin taas hyödyksi erittäin monin tavoin ja se toimi. En jaksa ikinä lakata ihmettelemästä miten moneen sama lava taipuu yhdessä näytelmässä. Kaikki kunnia lavastajille ja näyttämömiehille, jotka laittavat homman toimimaan. Puvustus oli taas kerran erittäin hieno. Puvut olivat hauskoja, värikkäitä ja niiden toteutus on mahtava. Ihan mahtavaa, että oikeastaan kaikki tehdään käsityönä. Tähän näytelmään puvut suunnitteli <b>Riitta Röpelinen</b>.<br />
<br />
Kaikkein pienimille näytelmä voi paikoin olla hurja, mutta noin kuusivuotiaat sen varmasti jo jaksavat ja uskaltavat katsoa. Kuten olen jo maininnut, jos haluatte lapsillenne ensimmäisen teatterikokemuksen, Peppi on erittäin hyvä valinta! Paikalle voi hyvin tulla myös ilman lasta, sillä vaikka tämä periaatteessa onkin lapsille suunnattu siinä on huumoria myös aikuisille ja aikuiset osaavat arvostaa siinä eri asioita.<br />
<br />
Lippuja myy Ticketmaster ja Teatterin lippupalvelu hintaan 23€/27€/20€ ja saatavilla on myös perhepaketteja.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/Sb_hHTGtzNs/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Sb_hHTGtzNs?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
Traileri: Oulun teatterin YouTube.Elvenpathhttp://www.blogger.com/profile/05380866286626370166noreply@blogger.com0