Ei siitä säärystimiä tullutkaan...

... tulikin pipo.

Aloin tekemään säärystimiä Novitan Rustika langasta, mutta siitä tulikin pipo. Rakastan tätä melkeen yhtä paljon, kun karvalakkiani.

Juuri valmistui toisesta kerästä kaulahuivi, mutta siitä kuvaa huomenna valoisan aikaan. Se on ihana. Semmoinen tuubi mallinen ja yltääpi suorana ollessaan reilusti pään päälle asti, saa siis hyvin piiloon nenän ja kasvot muutenkin. Mulla on aina talvella se ongelma, että mun naama on ihan umpijäässä ja jopa tuo puoli kilometriä kodin ja bussipysäkin välillä on tuskaa, kun poskiin sattuu se kylmyys ja nenä ja posket on ihan tunnottomat. Yleensä en saa kaulahuivia niin korkealle, että hengittäessä silmälasit ei huurustuisi, mutta ehkä mä nyt tällä saan senkin ongelman korjattua, koska tuon reunan saa tungettua sinne lasien reunan alle hyvin.

Tulen olemaan talvella melkoinen näky... Pinkkimusta karvalakki ja kaulahuivi silleen, että vaan silmät näkyy :D Mutta olen niin kyllästynyt palelemaan. Säädin juuri huoneeni lämpötilan jonnekkin 24 asteeseen, kun en jaksais nukkua neljän peiton alla, kun olen jatkuvasti niin jäässä. Vielä en tahdo myöntää, että on niin syksy, että pitäisi vetää fleece pyjama päälle yöksi.