Taidetta ja ahdistusta

Sain edellisen postauksen taulun valmiiksi jo tänään... Taidan siis ensi torstaina ottaa vaan kirjan mukaan siltä varalta, että joudun odottelemaan ennen arvosteluun pääsyä. Tosin voi olla etten joudu, taidan olla ainoa jolla on hommat valmiina. Mutta mistäs sen tietää. Mutta siis... Tällainen siitä tuli.

Open mukaan silmiin olisi kuulunut tulla varjostuksia. SILMIIN?! Joo onhan niissäkin nyt tietty varjoja, mutta  minusta ja kaikista joilta kysyin tuo on söpömpi noin :D Ystäväni pyysi tekeen hälle replican tuosta ja lupauduin. Pitää siis lähteä joku päivä canvas ja maali ostoksille.

Sitten pieni videonpätkä.

Pahoittelen laadusta, kuvasin puhelimella. Kamerani on niin iso, ettei sitä uskalla laittaa pianon nurkalle keikkumaan. Tuollainen kappale on nyt harjoittelun alla. Ois varmaan helpompi jos ois nuotit, mutta meneehän se muistin ja kuulon perusteellakin.

The Dragonborn Comes

Tuossa vielä kyseinen kappale *klick*

Sitten siihen ahdistusosuuteen. Yo-kokeet lähenevät. Eniten mua ahdistaa englannin kuuntelu. En tiedä oikein pitäisikö hakea helpotuksia vai ei, tiedän kyllä saavani ne. Lääkärin mukaan olen oikeutettu helpotuksiin kuunteluissa. Syynä se, etten kuule toisella korvallani. En ole koskaan kuullutkaan. Toisaalta houkuttaisi hakea ne helpotukset, mutta toisaalta taas tiedän ettei niistä ole apua. Saisin siis tehdä kuuntelusta sen version, jossa on pitemmät tauot.

 Ongelma vain ei ole ymmärryksessä tai hitaudessa vaan siinä, etten oikeasti välttämättä kuule. Oletettavasti kuuntelu tapahtuu kuulokkeilla ja silloin kyllä pärjään, koska meillä on hyvät kuulokkeet. Saadaan itse säätää äänenvoimakkuus itselle sopivaksi. Mä pärjään kun keskityn tosi kovasti ja pidän äänet kovalla. Jos tehdään ilman kuulokkeita en pärjää, koska kaiuttimista tuleva ääni kaikuu, ei paljon, mutta riittävästi, enkä saa selvää mitä puhutaan.

 Sanoin tästä enkunopettajille ja he oli aika hämmästyneitä. Kuulemma musta ei huomaa, ettei ole kuin yksi kuuleva korva. Kaikki on hämmästyneet tähän mennessä. Osaan "piilottaa" sen tosi hyvin ja esim. hakeutua istumaan siten, että mahdollisimman moni ihmiistä joille juttelen on sillä puolella jolla kuulen. En mä oikeasti itsekään edes aina muista tätä koko asiaa, se kaikki tulee niin luonnostaan. Ei sillä ole oikeastaan koskaan ollut vaikutusta mihinkään. lapsena musta sanottiin, etten ikinä tule menestymään kielissä ja musiikissa tämän takia. Hah! Englanti ja musiikki on mun vahvimmat alueet! Lekuri vähän hämmästeli, kun yläasteella kuuli, että vetelen englannista ja musiikista kymppejä ja huonoimmillaan ysejä :D

Ainoa haitta tästä on ollut se, että en oikein siedä kovia ääniä. Esimerkiksi luokkahuoneissa on välillä tosi vaikeaa, kun ihmiset puhuu ja itse haluaisi kuulla mitä opetetaan. Tekis oikeasti välillä mieli karjua, että päät kiinni. Onneksi sen kanssa on oppinut elämään. Leikkauksella voisi korjata helposti mutten halua siihen leikkaukseen. Mua on leikelty jo sen verran, että ei kiitos enää. Pienenä kuulemma pelkäsin kaakeloituja tiloja, koska vietin sairaalassa niin paljon aikaa, että aloin yhdistää kaakelit lääkäreihin ja ikäviin juttuihin.

Ahdistusosio päättyy.

Tavallaan aika ristiriitaista sanoa, että en tykkää kovista äänistä, kun ravaan jatkuvasti rock keikoilla. Esim. tällä keikalla oli ääntä ihan riittävästi, olin lähellä kaiutinta ja toisessa rivissä ja oli yksi parhaista keikoista ikinä.  Sonata Arctica - Flag in the ground  Mutta kai se riippuu ihan melusta... Keikat on kuitenkin vähän eri asia.

Olen elämäni aikana nähnyt livenä seuraavat:  Tarja Turunen x3, Sonata Arctica x2 (elokuussa uudelleen), Ozzy Osbourne, Black Label Society, W.A.S.P., Alice Cooper, Iron Maiden, Nightwish (kesällä varmaan uudelleen), Tarot, Poisonblack, Lordi, Peer Günt, Klamydia x2 (elokuussa ehkä uudelleen), Haloo Helsinki (Ei ikinä enää ja tuokin ois saanut jäädä kuulematta), Céline Dion. Kait tuossa oli suunnilleen kaikki. Mutta nähtävästi se melun sieto riippuu siitä melusta :D