I am Iron Woman

Kirjaimellisesti. Ainakin yhden sormen osalta. Eilen tuli täyteen viisi viikkoa siitä, kun multa poistettiin sormesta nivel. Kuulostaa dramaattiselta, eikö? Ei se oikeastaan ollut.

Ennen leikkausta googlailin asiaa enkä löytänyt oikeastaan mitään. Ja se vähä  mitä löysin oli kauhukertomuksia. Siksi päätin nyt kertoa oman kokemukseni. Tämä on nyt suunnilleen kronologisesa järjestyksessä.

Vasemmassa peukalossani on siis synnynnäinen vika, jota on leikelty lapsena jo useammin. Ensimmäinen leikkaus oli kaksoispeukalon poisto ja toisessa luiden päitä aseteltiin ja jo osin jäykistettiin niin, että sormi oli tukeva ja samalla sitä valmisteltiin jo tähän nyt tehtyyn leikkaukseen. Elelin sen kanssa 22 vuotta ja lopulta kärkinivel löystyi niin, että se liikkui pois paikaltaan ja särki, vuoden verran asiaa katselin ja menin 23-vuotiaana läkäriin. Maaliskuussa kävin OYSissa näytillä ja elokuun 14. olin jo leikkauspöydällä. Kirurgina toimi Janne Soikkeli.

Itse leikkaus oli todella helppo. Se kesti noin puoli tuntia ja meni täysin paikallispuudutuksessa. Ei jännittänyt ja ensimmäisen puudutuspiikin jälkeen ei edes sattunut. Makasin puoli tuntia tuijottelemassa kattoa toinen käsi skalpeloitavana ja kanyyli toisessa ja sitten sanottiinkin, että se oli siinä. Oikeastaan hoksasin, että jotain tapahtuu siinä vaiheessa, kun kulin poran äänen. Mulle näytettiin röntgenkuvasta suora sormi ja ruuvi ja pikaisen ihmettelyn jälkeen kävelin omin jaloin heräämöön syömään jugurttia, leipää ja juomaan Jaffaa. Sormestani puuttui nivel ja sen tilalla oli 3,2mm pitkä ja 2mm paksu ruuvi.

Ennen

Minulle tuli esilääkityksestä huono olo ja lopulta käsi puudutettiin uudestaan, koska enempää lääkettä ei uskallettu antaa. Pääsin kuitenkin  5 tunnin sisään jo lähtemään kotiin käsi kantositeessä ja enää lievästi huonovointisena. Ihana hoitaja soitti perään, että pääsinkö kotiin ja kirjasi mut ulos vasta sitten, kun sanoin puhelimessa, että ei tarvi tulla takaisin olo on olosuhteisiin nähden ihan jees. Vahvat lääkkeet jätin heti, otin kotona yhden targiniqin ja olo oli niin kamala, että päätin jatkaa 600mg Burana ja 1g Para-tabs combolla. Buranat jätin neljä päivää leikkauksesta ja jatkoin pelkällä Para-tabsilla.

2 päivää leikkauksesta sain ottaa siteen pois, mutta pidin siinä silti ulos lähtiessä ja öisin pientä sideharsoa suojana ja tukena. Viikko leikkauksesta menin työharjoitteluun ja hylkäsin samalla kaikki loputkin lääkkeet, sillä en kestä niitä hyvin ja sain niistä vain tolkuttoman kipeän vatsan ja päätin, että kestän ennemmin sen käden säryn.

Kahden viikon päästä sormesta poistettiin tikit ja kivut jäivät YTHS:n tutkimuspöydälle. Tikit pistelivät ja kirvelivät enemmän kuin itse katki oleva sormi. Kun päästiin viikkoon kolme ei käsi särkenyt enää oikeastaan yhtään ja pääsin aloittamaan kuntosalin ja ajoin jo autolla.

Nyt ollaan viikon 6 alussa ja elän oikeastaan täysin normaalisti. Sormi on enää hieman turvoksissa ja tunnen sen ruuvin ja tunnen sormessa painetta ja välillä kuin saisin hyvin pieniä sähköiskuja. Olen pitänyt tässä viikkojen aikana 8 oppituntia, kirjoittanut 7 sivuisen oppimispäiväkirjan, ajanut autoa, käynyt kuntosalilla ja laihtunut kilon leikkauksen jälkeen.

Ensimmäinen työpäivä

Olen tehnyt tunnollisesti fysioterapeutin neuvomia jumppia ja sormen liikeradat ovat turvotuksesta huolimatta yhtä hyvät kuin oikeassakin. Voima siitä on kadonnut, koska en ole käyttänyt sitä nyt hieman yli viiteen viikkoon, mutta se palautuu aikanaan. Ensi viikolla tämä ruuvi toivottavasti saadaan poistettua ja voin alkaa opetella uudestaan pihtiotetta, soittamaan pianoa ja neulomaan.

Että ei se välttämättä ole tämän pahempaa! Viikonloppuna palaamme iloisempiin aiheisiin. Yhteistyöni teatterin kanssa jatkuu ja luvassa on ensi-iltatunnelmia näytelmästä Näköala sillalta. Jännää! Odotan innolla. :)