Ihmisellinen mies

Tällä kertaa ilta ei ollut synkkä eikä myrskyinen. Oli oikein valoisaa ja tyyntä ja kaupungilla ihmisiä haitaksi asti valofestarin osuessa samalle viikonlopulle ensi-illan kanssa. Teatterillakaan ei ollut montaa ihmistä kun lopulta pääsin sinne saakka. Sali kuitenkin täyttyi mukavasti ihmisten saapuessa paikalle valitellen parkkipaikkojen puutetta ja ruuhkaa.

Sirkku Peltolan Ihmisellinen mies vaati hieman ajattelua ja sulattelua, mutta lopulta olen ehkä saanut ajatukseni jäsenneltyä jokseenkin ymmärrettävään muotoon. Näytelmä oli hyvä, mutta siihen oli jotenkin hankala tarttua. Mikä on sinällään hyvin kuvaavaa, koska päähenkilö oli mies, josta  oikein kukaan ei saanut otetta tai selvää kuka hän oikein on. Raine Kukkia (Pentti Korhonen) on suomalainen mies; hän on väritön, hän pärjää vähällä, hän ei tee numeroa itsestään ja hän on onnellinen kun hänellä on katto pään päällä. Rainen täysi vastakohta näytelmässä on Kärpänen (Aki Pelkonen), hyväntahtoinen ja ekstrovertti vuokraisäntä, jolle olut maistuu vähän liikaakin ja näiden hahmojen vastakkain asettelu tuo näytelmään syvyyttä. Me kaikki tunnemme Rainen tai Kärpäsen. 

Raine Kukkia ja Kalevi Kärpänen (Kuva: Jussi Tuokkola)

Näytelmä käsiteli vaikeitakin aiheita kuten perheen kriisiä, mielenterveyttä, velkaantumista, teini-iän kuohuntaa, alkoholismia ja kuolemaakin huumorin keinoin ja vakavista aiheista huolimatta yleisö hirnui välillä kyyneleet silmissä. Ei näille aiheille saisi nauraa, mutta silti se oli liian hauskaa olla nauramatta.  Ensimmäisen näytöksen alku oli hieman hidas, kuten Rainekin. Hetki meni ymmärtäessä mitä porukkaa Jimi (Antti Launonen) ja Jannica (Anne Syysmaa) ovat.  Puolivälissä näytelmä lähti lentoon Rainen suvun ja vuokraisännän astuessa näyttämölle. Näytelmä pyöri Rainen elämän ympärillä, mutta hahmo oli silti tietyllä tavalla irtonainen, tarina vyöryi hänen ohitseen kuten elämäkin ja hän koetti pysyä mukana omana hyväntahtoisena itsenään. 

Tässä näytelmässä kaikki hahmot ovat hyvin aitoja ja uskallan väittää, että moni voi samaistua heihin. Itse tunsin yhteyttä teinigootti Raisaan, jota kukaan ei ymmärrä.  Hahmoilla oli oikeita ongelmia, joita nyky-yhteiskunta ihmisten eteen heittää. Mikään ei ollut päälleliimattua ja epäaitoa vaan nämä hahmot voisivat oikeasti olla olemassa ja vasrmasti jossakin ovatkin. Ihmisellinen mies ottaa hahmojen ja heidän ongelmiensa kautta kantaa yhteiskunnan nykytilaan, vaikka sitä ei korostettukaan eli en kuitenkaan pidä tätä yhteiskuntakriittisenä näytelmänä.

 Lavastus näytelmässä oli taas erittäin hieno ja monipuolinen. En ole ikinä nähnyt suurella näyttämöllä niin monipuolista lavastusta, pyörivästä lavasta oli otettu kaikki irti. Kaikki huolella rakennettuja. Näytelmässä on hyödynnetty myös videoteknologiaa, mikä oli hieno lisä. Tosin tässä näytelmässä se vilisi sen verran vauhdilla ja värikkäänä, että välillä jännäsin saanko migreenin. Pää kesti kuitenkin vaikka olen melko migreeniherkkä yksilö. Plussaa myös tyylikkäästä käsiohjelmasta. Sen ilme on jälleen hyvin miellyttävä ja näytelmään sopiva.

Kaiken kaikkiaan näytelmä oli oikein mainioja nimensä mukaisesti ihmisellinen. Toimii hyvin esimerkiksi pikkujoulun ohjelmana. Jos jakaisin tähtiä antaisin tälle 3,5. Lippuja saa tuttuun tapaan Tiketmasterista ja suoraan teatterilta.