keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Kaappien aarteita

Näin yöllä unta, jossa mulla oli viulu ja jota opettelin soittamaan. Kerroin siitä unesta äidille ja isälle ja mainitisn, että olisi kiva opetella soittamaan viulua (ei riitä kitara. laulu ja piano mulle ei). No isä kaivoi kaapista tämän.


Viulu! Tehnyt isoisäni isä Frans vuonna 1924. Kielet tuohon täytyy vaihtaa, ennen kuin voin alkaa harjoitella.
Nyt mun hallussa on siis isänisänisän vanha viulu, äidinisän vanha akustinen kitara, mulle joskus ostettu lasten kokoa oleva akustinen kitara ja isän mulle tekemä sähkökitara nimeltään Steven ja sähköpiano.

Steven. Nimensä sai tästä loistavasta biisistä ja hahmosta http://www.youtube.com/watch?v=GiBcky4gbI8

Lisäksi meillä on vielä noin 60-vuotias piano, äidin vanha akustinen kitara (ei ole siihen koskenutkaan varmaan 30 vuoteen) ja kolme isän rakentamaa sähkökitaraa.

Tekis mieli taas neuloa jotain, mutta ei voi. Peukalon kynsi repesi eilen osittain  irti, että nyt on aikalailla sormi paketissa ja se hankaloittaa kaikkea ja ilman sitä se kynsi tarttuu joka paikkaan ja lankaan varisnkin ja lähtis varmaan vielä pahemmin repeytymään. Mutta sain eilen aamulla kuitenkin neulottua tällaisen. 


Villapaita pienen koiran päälle. Veljen puolitoistavuotias yorshirenterrieri Ransu sai joululahjaksi napapaidan :D Lankana Novita Teddy.


Ei mulla muuta. Alan katsella potentiaalisia talvikenkiä nyt kenkäkauppojen sivuilta ja huomenna kaupunkiin alennusmyynteihin :)


3 kommenttia:

  1. Upea viulu. Ei muuta kun soittamaan.

    VastaaPoista
  2. Mahtan upea viulu. Olet sinä musikaalinen, kun osaat eri instrumentteja soitella.

    VastaaPoista
  3. Onpas teillä hienoja aarteita. Ja mukavia joululahjoja olet saanut. Koiran paita on niin mainio.

    VastaaPoista