maanantai 17. joulukuuta 2012

Luukku 17

Ei vieläkään kynttiläkuvaa, kun en ole ehtinyt sitä polttaa ja tänään en ole jaksanut tehdä mitään.

Tää on ihan tyhmää. Henna lähti ja uudestaan nähdään vata keväällä mun yo-juhlissa. Vein Hennan juna-asemalle ja siellä alkoi itkeminen, kun en olisi halunnut päästää Hennaa siihen junaan. Sen jälkeen olenkin tainnut vain maata päivän sängyllä tuijottamassa kattoa ja itkemässä. Äsken ryhdistäydyin sen verran, että kävelytin koiraa kilometrin ja kävin kaupassa. Nyt istun sängyllä kyyneleet silmissä ja syön suklaata ja kuuntelen Tarjaa. Tosi sekavat fiilikset. Takana paras viikonloppu ikinä ja tavallaan on tosi hyvä olla, mutta samaan aikaan itkettää ja ahdistaa. Huomenna pitäisi palata arkeen ja mennä kouluun. Ehkä se auttaa. Päivällä pyörin pitkään tyhjässä talossa ja oli vain tosi hiljaista ja yksinäistä, kun kolme päivää ollut jatkuvasti ihanimman ihmisen seurassa.

Miksi se mulle tärkein asuu toisessa päässä Suomea?

Tarjaakin on jo nyt kauhea ikävä ja pitäisi odottaa ensi jouluun, ennen kuin taas nähdään. Tämä oli nyt kolmas kerta kun tavattiin ja joka kerta se on ihanampi.





<3



1 kommentti:

  1. Sinulla on ollut oikein ihananoloinen viikonloppu, eipä ihme, että on haikea olo.
    Kameli lähti tänään postissa täältä itäiseltä-uudeltamaalta sinne pohjoiseen.

    VastaaPoista