perjantai 13. heinäkuuta 2018

Välillä valmistakin

Hyvää ja helteistä iltapäivää. Mittari näyttää lukemaa 25,3 astetta, joten mikäs sen sopivampaa kuin esitellä teille valmiita neulomuksia. Nyt, kun en ole enää jumissa esseiden kanssa olen jopa voinut neuloa. Rikkinäinen käteni näyttää kestävän yhtä muttei toista.

Olen siis saanut valmiiksi villatakin ja lyhythihaisen villapaidan. Villatakki on neulottu Dropsin nepalista ja mallina on niin ikään Dropsin ilmainen malli Celtic Charm, jota muokkasin hieman. Lisäsin nappien määrää ja tein huppuunkin palmikot. Tästä tuli uusi lempitakkini ja muutkin ovat kehuneet. Minut kerran jopa pysäytettiin kaupassa ja tämä pysäyttäjä halusi tietää ohjeen ja langan ja kehui sitä ihanaksi. Olin otettu. :)



Tästä tuli mielestäni aivan ihana. Kelttiläisyys, Irlanti ja sen mytologia ja kuviot ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Tämä takki on saanut lempinimen hobittitakki.

Tämä seuraava paita taas on aivan oma sävellykseni. Olen tästä langasta koettanut aloittaa jotain jo viidesti, mutta se ei sovi mihinkään ohjeeseen. Mulla on sitä kaksi kiloa, eikö oleki kivaa? Tämä malli sai nimekseen Pohjolan tytär ja siihen inspiraatio on tullut Kalevalasta. Helmassa taistelevat hiiden hirvet, sillä kuten kaikki Kalevalaa lukeneeet tietävät on hiiden hirven nappaaminen elävänä yksi Louhin ja hänen tyttäriensä suosikkitehtävistä antaa kosiomatkalle tulleille Kalevalan miehille.


Viimeisenä muttei vähäisimpänä, tai itseasiassa ensimmäisenä, valmistui synttärilahja Phoenixin elämää blogin pitäjän Elpu tyttärelle. Elpu täytti kesäkuussa 5. Phoenixille ja hänen lapsilleen neuloo ja virkkaa mielellään, sillä he oikeasti arvostavat niitä. Pitäisikin ottaa puikoille pääkallosukat, sillä olen luvannut, että pidän kummipoikani Brucen pääkallovillasukissa niin pitkään, kun lapsi niitä huolii.

Tämä hepo sai käsittääkseni nimekseen Kangashepo. Phoenix korjannee, jos nimi on viimeisestä muuttunut. Malli siis Heidi Beard Designin Happy Potamus.






Siinä kai ne tärkeimmät tältä erää. Nyt taidan lähteä Ransun kanssa portaille syömään jäätelöä ja etsimään kaikkea tarpeellista sälää kuten lentokorvatulppia mukaan reissuun. 

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Kevättanssi


Hei vain taas. Tällä kertaa palaamme juurillemme ja puhumme käsitöistä. Olen suunnitellut sukat. Tein nämä jo noi vuosi sitten, mutta en ole rohjennut julkaista ennen tätä. Näitä ei ole koeneulottu, eli en takaa etteikö virheitä ole, mutta jos teette ja huomaatte jotain niin kommentoikaa, pyydän. Ensimmäinen ohjeeni olkaa hyvät.

Kevättanssi

Koko: Nainen
Tarvikkeet: Novita 7-veljestä Aurora Aurinko (100g) ja Novita 7-veljestä Aurora Esikko (100g), koon 3,5 sukkapuikot

VARSI:
Luo 58 silmukkaa ja jaa ne 4 puikolle seuraavasti: 17,12,12,17
Tee 1o1n neuletta 10 kerrosta ja ota työhön toinen lanka. Varressa lanka vaihtuu aina 2 kerroksen välein
Neulo II puikon 4 viimeisellä ja III puikon 4 ensimmäisellä silmukalla mallineuletta ja lopuilla sileää.
Varren kavennukset: I puikon alussa 2o yhteen ja IV puikon lopussa yliveto. Tee ensimmäinen kavennus kerroksella 20 ja sen jälkeen aina samalla kerroksella, kuin mallineuleen palmikon kääntö, kunnes jäljellä on 12s puikolla.
Kun olet toistanut mallineulekaavion 6 kertaa, neulo vielä 6 kerrosta ja aloita normaali vahvistettu kantapää puikoilla I ja IV.  Katkaise toinen lanka ja jatka yhdellä värillä.

VAHVISTETTU KANTAPÄÄ:
Nurja kerros: kaikki nurin
Oikea kerros: *Nosta 1s neulomatta, neulo 1o.*
Toista näitä kerroksia kunnes kantalappu on 24 kerrosta korkea ja tee sen jälkeen kavennukset seuraavasti:
Neulo nurjaa, kunnes jäljellä on 8s ja neulo 2n yhteen, käännä työ ja neulo *nosta 1s, neulo 1o* kunnes jäljellä on 8s ja tee ylivetokavennus. Työssä pitäisi nyt olla kummassakin reunassa 6s ja keskellä 10s. Toista näitä kerroksia, kunnes reunasilmukat ovat kaventuneet pois. Nosta kantalapun reunoista 12+1s (=13s) ja jaa kantalapun 10s I ja IV puikoille (5s kummallekin) ja jatka II ja III puikoilla sileää.  Ensimmäisellä kerroksella neulo kantalapun reunoista nostetut silmukat kierrettynä takareunasta reikien välttämiseksi.
Jos käsiala on löysä, voi kantalapun korkeudeksi jättää 22 kerrosta ja nostaa 11+1.

TERÄN KAVENNUKSET: Joka toisella kerroksella tee I puikon lopussa 2o yhteen ja IV puikon alussa ylivetokavennus, kunnes jäljellä on 12s.
TERÄ: Neulotaan sileänä neuleena yksivärisenä. Neulo kunnes pikkuvarvas on peitossa ja tee sen jälkeen kiilakavennus.
KIILAKAVENNUS: I ja III puikon lopussa neulo 2o yhteen ja II ja IV puikon alussa ylivetokavennus. Tee ensimmäisen ja toisen kavennuksen jälkeen yksi välikerros ilman kavennuksia ja jatka loppuun kaventaen joka kerroksella, kunnes jäljellä on 8 silmukkaa. Katkaise lanka ja vedä läpi silmukoista.

MALLINEULE

Ohje ja malli: Anu Vehkomäki

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Kandi, viimein!

Sateista tiistaita arvoisat lukijani. Nyt se on todellakin tehty. Paperit ovat pianon päällä ja toista mansikkakakun palaa syödessäni ja tätä kirjoittaessani olo on helpottunut ja kiitollinen. Uskomattomat ja uskomattoman kiireiset ja ihanat kolme vuotta ovat takana ja edessä on kuuden viikon loma ennen paluuta koulun penkille. En osaa oikein muuten fiiliksiäni eritellä. Onnellinen ja väsynyt kuvaisi ehkä parhaiten. Ennen elokuun alkua en aio edes ajatella mitään kouluhommia.

Oulun Yliopisto - Universitas Ouluensis
Humanististen tieteiden kandidaatti, Englantilainen filologia

Perinteinen valmistujaiskuva Humanistipallon edessä (vesisateessa)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Matka kandiksi: Askel 7

Aurinkoista sunnuntaiaamua täältä Vihannin metsistä. VR kuljettaa minua parhaillaan kohti pääkaupunkimme.

Täten ilmoitan, että viimeisiä viedään. Vihdoinkin. Jatkossa blogikin palautuu joksikin muuksi kuin pelkäksi opiskeluksi. Opintoni on koostettu ja publiikkipäiväksi on varmistunut 19.6. Viime syksyn epätoivosta ja kiireestä on tultu pitkälle. Sain myös sivuainekokeesta opinto-oikeuden. "Ai minkä aineen?" te kysytte. No suomen! Se merkitsee sitä, että voin jatkossa opettaa äikkää ja olla authorised kielioppinatsi. 😂 Nyt vain odotellaan ja ensi viikonloppuna leivotaan; ajattelin tarjota mansikkakakkua, mustikkamuffineita ja mokkapaloja.



torstai 10. toukokuuta 2018

Matka kandiksi: Askel 6

Hyvää iltaa! Tai oikeastaan yöhän nyt on. Kello on kohta kaksi.

Pieni päivitys lienee paikallaan. Olen selvinnyt opetusharjoittelusta ja kandin paperit häämöttävät jo nurkan takana! Itse kandityöni on jo valmis ja arvosteltu arvosanalla 3/5, mutta vielä pitäisi jaksaa pari esseetä ja kaksi luentoa. Ensi viikolla käyn myös sivuainepääsykokeessa, jospa saisin vielä äikänopen paperitkin enkun lisäksi. Vapaa-ajan ongelmia siis ei ole ihan hirveästi ole ollut viime aikoina kaiken tämän pyörityksen keskellä. Varsinkin opetuharjoittelu tuntui vievän kaiken aivokapasiteetin ja iltaisin oli erittäin nuutunut olo. Silti joka aamu oli todella kiva lähteä koululle. Tuo lyhyt aika yläasteella vahvisti käsitystäni siitä, että olen aivan oikealla alalla.

 Vielä viimeinen rutistus ja sitten tämä on paketissa. Sain tässä keväällä myös hirveän hyvän ajatuksen; minä hain vaihtoon! Nyt alkaa vähitellen näyttää siltä, että ensi talvena lennähdän tammikuussa noin kolmeksi kuukaudeksi Englannin maaperälle ihmettelemään elämän menoa ja opiskelemaan. Haltiapolun päämajassa ollaan siis aivan erikoisjännän äärellä.

Lisäksi päädyin tässä vuoden ajan vallinneessa hiuskriisissäni radikaaliin ratkaisuun ja leikkasin vappuna niin sanotusti tavaramerkikseni muodostuneet pitkät hiukseni. Minuun viitattiin hyvin usein sanoilla "Se pitkätukkainen tyttö/nainen". Täytyy myöntää, että on ollut aika viihdyttävää, kun ihmiset, jotka ennen tervehtivät minua käytävillä eivät tunnista minua.  Enää en säikähdä aamuisin peilikuvaani, mutta aika oudolta tämä yhä tuntuu, kun hiuksista puuttuu se 20 senttiä ja risat. Kauas on tultu tammikuusta 2017, jolloin ne olivat vielä korpinmustat ja lantiopituiset. Äitini veikkasi, että keikoilla ja baarissa joudun näyttämään jatkossa henkkareita. Muutaman kerran olen jo viime vuonna päässyt sisään ilman, että niitä on haluttu nähdä.


maanantai 9. huhtikuuta 2018

My Fair Lady

Hyvää iltaa rakkaat lukijani. Olen taas ollut hiljaa liian kauan. Opinnot pitävät huolen, että vapaa-ajan ongelmia ei ole. Vapaa-aikaa, kun ei juurikaan ole. Mutta, olen taas ehtinyt teatteriin asti! Joten pitemmittä puheitta palatkaamme ajassa viime viikon perjantaihin. Virallinen blogiyhteistyöni päättyi vuodenvaihteessa henkilön, johon olin ollut yhteydessä vaihduttua, mutta se ei silti estä minua kirjoittamasta tätä tekstiä.

Tarvottuani loskassa, ostettuani uudet kengät ja nakattuani entiset Rotuaarin roskikseen suuntasin taas kerran Jumprun ohi tuttua reittiä kohti Torinrantaa ja teatteria, jonka löysin uhkaavasti lähemmäs siirtyneen meren rannalta. Kahlattuani nilkkojani myöten rapakossa hienoisessa, joskin kylmässä lumisateessa ja kiittäen onneani, että ostin kumpparit teatterin lämmin aula oli kovin kutsuva.

En ollut näytelmän kanssa ennestään tuttu, tiesin että siinä on hahmo Eliza Doolittle ja, että se sijoittuu Englantiin, mutta en tiennyt sen tarkemmin mistä on kyse. Intromusiikin lähtiessä soimaan yllätyin iloisesti sillä musiikkina oli kovin tuttu I could have danced all night. Tässä näytelmässä on siitä jännä rakenne, että pääosia näyttelevät eri iltoina eri henkilöt. Kyseisenä iltana lavalla Professori Higgingsinä ja Elizana olivat Janne Raudaskoski ja Yasmine Yamayako. Elizan isänä Alfred P. Doolittlena viihdytti oululaisen teatterin veteraani Hannu Pelkonen ja eversti Pickeringin roolissa Mikko Leskelä.

Tästä näytelmästä tuli hyvälle tuulelle. Näin kielenopettajaopiskelijan näkökulmasta Elizan äänteiden opettelu oli erittäin viihdyttävää. Se oli niin irti tavoista, joilla englantia oikeasti opetetaan. Eturivissä hihitti lisäkseni kahdeksan puolivalmista kieltenopettajaa. Minun korvaani hieman särähti välillä se, että Eliza kuulosti olevan Tampereelta, mutta kun kääntää murteita Suomeen ne pitää ottaa sieltä mistä niitä löytyy ja mennä stereotypioiden pohjalta. Musikaalit ovat aina upeita ja tämäkään ei pettänyt. Vauhtia riitti ja välillä ei tiennyt mihin suuntaan pitäisi katsoa, kun joka puolella lavaa tapahtui jotakin. En ymmärrä tanssista mitään, mutta koreografioissa oli sen verran vauhtia, että tiedän sen, että tämän kokoon saaminen on varmasti vaatinut enemmän kuin paljon harjoittelua. Näin neulojana kiinnitin myös huomiota yhden tanssijan aivan ihanaan hartiahuiviin ja ehkä saatoin välillä käyttää liikaa aikaa siihen, että koetin opetella ulkoa sen kuviota (jonka olen toki jo unohtanut).

Musiikki tässä musikaalissa oli taas erittäin hyvin käännettyä. Ihan jo käännöksen näkökulmasta on ihan uskomaton suoritus saada käännetyä lauluja siten, että ne paitsi ovat hyviä käännöksiä sanoituksen puolesta, ne myös istuvat musiikkiin kuten alkuperäisessä versiossa. Laulujen kääntäminen joko osuu nappiin tai menee ohi, nyt osui. Nostan fiktiivistä hattuani.

Käsiohjelma oli nätti, siinä on tarrakiinnitys ja se tuntuu niin kivalta, että siliteltiin sitä porukalla. Kuva otettu baarissa ja pimeässä.

Aiemmin mainitsin jo yhden tanssijan huivin, mutta puvustuksessa oli paljon muutakin hienoa. Ompelijakoulun käyneenä minusta on aina kiehtovaa seurata näytelmien pukuja ja ne olivat taas hienoja ja sopivat aikakauteen. Varsinki Ascot kohtauksessa nähtiin yksi aivan upea musta luomus muistaakseni Lady Higgingsin päällä ja jollakin taustalla olleella hahmolla oli myös todella ihana kimaltava puku. Harakka minussa ihaili sitä kimmellystä. En ennen teatteriin menoa tiennyt kuka puvut on suunnitellut, mutta käsiohjelmaa selatessani en yllättynyt, kun sieltä löytyi tuttu nimi Pasi Räbinä.

Myös lava oli taas hyvässä käytössä. Lavasteet vaihtuivat todella saumattomasti ja välillä kesti hetki tajuta mistä tuo tuli, kun jotakin lavalla tapahtuvaa hahmojen välistä kanssakäymistä seuratessa jostakin vain ilmestyi asioita, esimerkiksi talon julkisivu ja muuta pientä.
Välillä näytelmä myös jalkautui orkesterimontun tälle puolelle ja me eturiviläiset olimme ajoittain hyvin tietoisia jalkojemme sijainnista; tiukasti penkkimme alla.

Kuten olette varmaan huomanneet, arvosteluni ovat lähinä suitsutusta ja se johtuu ihan oikeasti vain siitä, että mulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Sanon tämän taas kerran: menkää sinne teatteriin ja pitäkää se elossa. Minusta meillä on aivan upea teatteri jonne menee todella mielellään. Tämä näytelmä taitaa olla kevään osalta aika loppuunmyyty, kuulemma pari päivää sitten oli vielä 9.5. näytökseen tilaa. Syksyllä jatkunee? Viime vuonna taisin blogini kautta käydä katsomassa kaikki muut paitsi lastennäytelmän ja Saiturin, johon sain lipun synttärilahjaksi.

Onnellinen pieni ihminen teatterin jälkeen

torstai 21. joulukuuta 2017

Matka kandiksi: askel 5

Se on... valmis. Tai no, lukemista ja kirjoitusvirheiden korjausta vailla, mutta se on tekstinä valmis. V-A-L-M-I-S! 7622 sanaa, 45 152 merkkiä. Voisin varmaan hioa tätä maailman fiktiiviseen tappiin asti, mutta nyt alan olla tyytyväinen. Liika asia vaikeutta ennestäänkin monimutkaisen asian hahmottamista enstisestään, joten en lisänne enää mitään. Aktiivinen tiedonhaun ja kirjoittamisen vaihe kesti yhteensä hieman päälle 4 kuukautta, mutta ideaahan olen kehitellyt ja lukenut materiaalejani aika tasan vuoden. Joulukuussa 2016 tämä idea kehittyi ja siitä asti sitä kohti on menty.