Kaikenkavaiset ystäväni. Tämä on todellakin sarja, jonka parissa kasvoin. Se perustuu eläinlääkäri James Herriotin omaelämänkerrallisiin tarinoihin hänen työstään eläinlääkärinä Yorkshiren maaseudulla. Jos ette ole lukeneet kirjoja, lukekaa ihmeessä. Ne on aivan ihana. Äiti luki mulle niitä, kun olin ihan pieni ja nyt luen niitä itse (opin jossakin neljän ja viiden ikävuoden taitteessa lukemaan itse). Ne ei vanhene ja niihin tulee palattua aina uudelleen ja uudelleen.
Seuraava sarja on vanha kuin taivas: The Addams Family. Tämä sarja saattaa olla yksi syy, miksi minusta kasvoi gootti. Silleen alitajuisesti tämä sarja on mulla mielessä pyörinyt ja vaikuttanut minuun kyllä varmasti. Äiti kutsuu mua joskus Morticiaksi, koska muistutan kyseistä hahmoa ulkoiselta habitukseltani usein aika paljonkin :D Muistan nykyisin katsoneeni tätä sarjaa joskus ekaluokalla ennen, kuin piti lähteä kouluun. Jossakin vaiheessa, kun sarja ei enää pyörinyt TV:ssä tavallaan unohdin sen, mutta silti mun mielikuvissa pyöri laatikosta ilmestyvä käsi ja Mortician oloinen nainen, vaikka en tiennyt mistä ne tuli aina mieleen. Löysin tämän sarjan uudelleen noin viisi vuotta sitten ja kaikki palasi mieleen. Addams family on edelleen ihan loistava :D Vetoaa hieman kieroutuneeseen huumorintajuun.
Sherlock Holmes ei paljon esittelyjä kaipaa. Tässä sarjassa on se minun mielestäni ainoa aito ja oikea Holmes, Jeremy Brett, joka valitettavasti menehtyi ennen sarjan loppuun saamista. Oli sairas jo pitkään ja kuvaukset jouduttiin lopettamaan. Sarja siis oli aikomus filmatisoida kaikki Holmes novellit ja romaanit, pysytellen mahdollisimman uskollisen alkuperäiselle tarinalle ja hahmoille. Jopa näyttelijät vastasivat hahmoista kirjoissa annettuja kuvauksia. Jos ette ole tätä versiota Holmesista katsoneet, katsokaa ihmeessä. Sarja kattaa kaikki, paitsi 4 alkuperäistä Holmes tarinaa. Tätäkin tuli jo ihan penskana katseltua äidin kanssa. Ja ennen kuin kukaan keksii sanoa, että miten lapsi saa katsoa näitä ohjelmia jotka ei selvästikään ole lastenohjelmia vaan joissa puhutaan kuolemasta, näytetään ruumiita ja verta, niin vastaan: mä en järkyttynyt niistä. Tiesin aina, että ne on lavastettuja, ne ei ole totta. En osannut säikähtää asiaa jonka tiesin lavastetuksi.
pakko myöntää, että kaikkia noita sarjoja tulee katsottua edelleen. Nyt niihin osaa suhtautua jotenkin eri tavalla. Addams family vetoaa huumoriini vielä enemmän nykyisin, sillä se oikeasti on aika kiero välillä ja viljelen mustaa huumoria. Sherlock Holmes, no se on Sherlock Holmes. Tarviiko siitä muuta sanoa.
Sitten siihen musiikkiin. Tämä on aika yksipuolista. Oikeastaan vain yksi artisti vaikutti muhun ala-asteella.
Kyllä mä siitä tykkään edelleen. Ääni on yksi upeimmista koskaan. Olen jopa nähnyt livenä kerran. Se oli mun ensimmäinen konsertti koskaan. Céline Dion hartwall Areenalla 6.8.2008. Muistan varmaan ikuisesti sen, oli todellinen unelmien täyttymys nähdä kyseinen artisti livenä.
Dion myös sai mut opiskelemaan ranskaa.
Lopetin kesken, kun ei mun hermorakenne kestänyt, mutta kyllä mä sitä osaan sen verran, että selviäisin sillä Ranskassa joten kuten. Kahdessa vuodessa tarttui sentään jotain päähän. Kaunis kieli. Paljon on kieliä tullut opiskeltua, mutta kaikki paitsi ruotsi ja englanti on jostain syystä jääneet kesken. Osaan siis enemmän tai vähemmän kuutta kieltä. Englanti on se vahvin, espanjaa osaan kohtuullisesti. Opiskelin sitä kaksi vuotta ja lopetin lukion alkaessa, koska tiesin että tulee liian rankkaa jos otan sen ranskan. Ranskaa luin siis lukiossa kaksi vuotta. Ruotsia ymmärrän kirjoitettuna, mutten puhuttuna (en saa selvää). Saksasta osaan ihan perusteet, kuten myös virosta. Eiköhän näillä maailmalla pärjää kohtuullisesti!
.
Sinullahan on ollutkin ihan nostalginen muistelo ilta :)
VastaaPoista