Ikävä

Tällä postauksella ei ole muuta tarkoitusta, kuin purkaa ihan hillitöntä ikävää. Nyt on taas niin ikävä, että kaikki toiminta lamautuu. Tää on oikeesti ihan perseestä, että Muru asuu niin kaukana. Puoli Suomea erottaa mut ja mun parhaan ystävän ja välillä, kuten nyt, se ajatus iskeytyy tajuntaan niin, että tuntuu kuin joku löisi moukarilla sisuskaluihin. Ostettiin toisillemme toukokuussa kaulakorut, joissa on silmä ja jotka symboloi sitä, et me pidetään toisistamme huolta, vaikka ollaankin kaukana.


Tämän biisin oon omistanut mun rakkaalle bestikselleni.

 

"Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan." Tuo lause on niin totta. Mä tiedän, et sä luet tän. Oot mulle tärkein <3