Ikävä

Tällä postauksella ei ole muuta tarkoitusta, kuin purkaa ihan hillitöntä ikävää. Nyt on taas niin ikävä, että kaikki toiminta lamautuu. Tää on oikeesti ihan perseestä, että Muru asuu niin kaukana. Puoli Suomea erottaa mut ja mun parhaan ystävän ja välillä, kuten nyt, se ajatus iskeytyy tajuntaan niin, että tuntuu kuin joku löisi moukarilla sisuskaluihin. Ostettiin toisillemme toukokuussa kaulakorut, joissa on silmä ja jotka symboloi sitä, et me pidetään toisistamme huolta, vaikka ollaankin kaukana.


Tämän biisin oon omistanut mun rakkaalle bestikselleni.

 

"Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan." Tuo lause on niin totta. Mä tiedän, et sä luet tän. Oot mulle tärkein <3

 

 

 

Päivitystä

Hitsi miten luova otsikko...

Oli eilen tarkoitus tehdä pitkä päivitys, mutta kurkkuni oli eri mieltä ja päätti turvota. Tuntui, että lähes umpeen. Istuinpas sitten puoliltaöin odottamassa, että kortisoni alkaa toimia ja syömässä jääkylmää mehujäätä. Onneksi huomenna lääkäriin jo. Oon vissiin allerginen vehnälle, ja yhdessä ruuassa saattoi olla sitä. Tai sitten se johtui öljyvärien kemikaaleista. Enempi epäilen sitä vehnää.

Tänään oli inssi. Ei mennyt läpi. Uusi yritys joskus päivänä ja aikana X. Onneksi tässä on myös kivoja juttuja tulossa. Lauantaina perheen kanssa Kajaaniin. Ollaan perinteisesti joka kesä käyty siellä katumarkkinoilla, koska isän puolen suku on siellä asunut lapsena ja edelleen siellä on paljon tuttuja. Sit me varmaan lähdetään myös vähän pitenpään reissuun. En uskalla sanoa vielä muuta, etten manaa huonoa onnea pilaamaan kaikki.

Muuta kivaa on myös se, että Tarjan parin viikon päästä ilmestyvä uusi sinkku Victim of ritual ja 30.8. julkaistava levy Colours in the dark tuli ennakkovarattavaksi. Tilasin! Elokuun alussa ois myös luvassa Sonata Arctican keikka Kemissä.


Nyt mää lähen ostaan solkia uuteen käsityöprojektiin. Teen hametta. Arvatkaas minkä väristä/kuvioista? ;)
 Laitan kuvia siitä, ja parista uudesra taulusta varmaan huomenna.

Pyyntö koirien omistajille

Heti alkuun pyyntö koirien omistajille. Voisitteko hyvät ihmiset kerätä ne koirienne jätökset? Taas alkaa lumet sulamaan ja tienpientareet on aivan kauhean näköiset. Se ei ole niin vaikeaa, kuin voisi luulla. Meillä täällä päin on jopa kiitettävästi metsää joka puolella, jonne sen koiran voi viedä. Mutta ei. Onneksi meidän Nelli on oppinut, että se et yksinkertaisesti tee tarpeitaan tienreunaan. Äskenkin se kiipesi tuplasti itseään korkeamman lumivallin päälle ja rämpi kaksi metriä metsän puolelle.

Sitten asiaan. Uusi koristetyyny on löytänyt tiensä sängylleni. Tein sen vanhoista pieneks jääneistä farkuista ja puuvillasuikaleista. Tykkään!

Testasin muuten tänään  montako vatsarutistusta jaksan tehdä putkeen. Tulos oli 100. Ei paha. Varsinkaan, kun marraskuussa tulos oli noin 15. Olen tämän viikonlopun osannut myös vahtia syömisiäni ja esim. tänään on kulunut vain pieni annos jauhelihaperunalaatikkoa, kaksi palaa paahtoleipää, lasi vettä ja lasi kokista. Ja kaksi suklaamunaa tietty. Kohta vois syödä appelsiinin tai kiivin ja sit saunaan. Tuli nälkä ensin lihaskuntoa treenatessa ja sitten vielä puolen tunnin kävelyllä Nellin kanssa.

Kannattaa laittaa valot

Kuten otsikko sanoo, kannattaa laittaa valot. Ainakin kun menee keskellä yötä pilkkopimeässä vessaan. Ihan sama, vaikka se ovi olisi puolentoista metrin päässä. Laittakaa valot. Minä en älynnyt viime yönä ja nyt onkin sitten osittain irtonainen  kynsi oikeassa kädessä.

Mennee HERMO

Ei oikeasti voi olla enää todellista. Discshop kusi tilauksen. Kovasti väittivät nettikaupassa, että tuotetta on jäljellä se yksi kappale, mutta tänään (lähes kaksi  kuukautta tilauksesta ja kuukausi kyselystä) ilmoittivat, että joo tota sori ei meillä oo ollutkaan sitä. Voi huokaus. Lupasivat onneksi hyvittää lähettämällä vastaavalla hinnalla tuotteen/tuotteita. Siispä isä ottaa maanantaina yhteyttä siihen ihmiseen joka tuon lupasi ja tilaa mulle Ozzy paidan (niitäkin varastossa 1 kpl ja poistuva tuote, jee) ja DVD:n, nyt jännään saanko niitäkään ikinä.

Tää ei oo edes ensimmäinen kerta. 2011 taistelin levykauppa X:n kanssa. Olin ennakkovarannut Alice Cooperin uusimman Welcome 2 My Nightmare levyn, mutta ilmestymispäivänä soitin sinne ja ilmoittivat, että  ei ole vielä tullut, mutta pitäis tulla sen päivän aikana. Lupasivat soittaa kun levyjä tulee kerrottuani, että mulla kestää tunti päästä sinne liikkeeseen bussilla eikä tee mieli tehdä turhaa reissua. Tarkennetaan vielä, että kyseessä oli Special edition deluxe levypaketti eli ei se ihan ormaali levy. Seuraavana päivänä soitin taas että jokojoko. Ei, sanoivat että jotain ongelmia kuljetuksessa, soittavat jahka levyt tulee. Noh, kuukausi meni, soitin sinne, että joko. No ei.
            Meni toinen kuukausi, utelin asiaa taas. Ei vieläkään. Seuraavan kuukauden ajan sateli sähköpostiin viestejä miten asia etenee. Suurin osa oli luokkaa "Joo ei meillä oo sitä vieläkään." Loppujen lopuksi tuli viesti "Me ei saada niitä levyjä ollenkaan. Loppuneet koko Suomesta". Tässä kohtaa heräsi kysymys: Miksi te urpot ette tilanneet niitä edes niille jotka ne oli ennakkovaranneet puoli vuotta etukäteen kuten esimerkiksi allekirjoittanut. Noh, sain levyni loppujen lopuksi tilattua cdon.com verkkokaupasta ja se saapuikin kolmessa päivässä. Että kiitti vaan.

Vuoden 2012 tammikuussa, ihan alussa, tais olla eka päivä kun kaupat oli uuden vuoden jälkeen auki marssin Suomalaiseen kirjakauppaan ja tilasin Sharon Osbournen elämänkerran Survivor. Ilmoittivat silloin toimitusajaksi 4-6 viikkoa. 6 viikkoa meni ja tuli tekstari "Tilauksenne viivästyy enintään 2 viikkoa". Okei, ei ongelmaa. Se on vain kaksi viikkoa. Sama toistui kuitenkin vielä kahdesti ja sitten viestit lakkasi ja hälytyskellot alkoi soida.
          Kirjaa kyseltiin useampaan otteeseen puoli vuotta. PUOLI VUOTTA! Aina sama vastaus "Keskusvaraston ihmiset ei vastaa viesteihin eikä sähköposteihin". Sitten lähdin Englantiin. Kävin siellä kirjakaupassa ja kas! kyseinen kirja ja sen ensimmäinen osa Extreme nököttävät hyllyssä sievästi vierekkäin. Ne tarttui siitä mukaan ja äidille viesti, että peruisi sen puoli vuotta voimassa olleen tilauksen. Mitä vastaa kirjakauppa "Sori, mutta ei tätä oikein nyt voi perua. Mutta me laitetaan se hyllyyn kun se tulee." Ei oo tainnut tulla vieläkään koska vierailen siellä sen verran usein ja aina elämänkertahyllyllä eikä sitä ole siellä näkynyt ikinä.

Nyt jos tämä menee pieleen mulla palaa käpy ja pahasti.

ARGH

Enkun kuuntelu YO kokeessa vain 18/25 oikein monivalinnoissa ja varmaan avokysymyksistä tulee korkeintaan 6/8 pistettä. Ei luoja miten voi pientä ihmistä nyt kyrsiä. Taidan painua nukkumaan. Ärsyttää ja väsyttää ihan hitosti kun ei edellisenä yönä tullut koejännityksen takia nukuttua kuin jotain neljä-viis tuntia. Heräsin viimeisen kerran neljältä aamulla ja siitä asti on valvottu.

Täältä näette oikeaan lottorivin tämän vuoden enkun yokuuntelusta *click*

Taidetta ja ahdistusta

Sain edellisen postauksen taulun valmiiksi jo tänään... Taidan siis ensi torstaina ottaa vaan kirjan mukaan siltä varalta, että joudun odottelemaan ennen arvosteluun pääsyä. Tosin voi olla etten joudu, taidan olla ainoa jolla on hommat valmiina. Mutta mistäs sen tietää. Mutta siis... Tällainen siitä tuli.

Open mukaan silmiin olisi kuulunut tulla varjostuksia. SILMIIN?! Joo onhan niissäkin nyt tietty varjoja, mutta  minusta ja kaikista joilta kysyin tuo on söpömpi noin :D Ystäväni pyysi tekeen hälle replican tuosta ja lupauduin. Pitää siis lähteä joku päivä canvas ja maali ostoksille.

Sitten pieni videonpätkä.

Pahoittelen laadusta, kuvasin puhelimella. Kamerani on niin iso, ettei sitä uskalla laittaa pianon nurkalle keikkumaan. Tuollainen kappale on nyt harjoittelun alla. Ois varmaan helpompi jos ois nuotit, mutta meneehän se muistin ja kuulon perusteellakin.

The Dragonborn Comes

Tuossa vielä kyseinen kappale *klick*

Sitten siihen ahdistusosuuteen. Yo-kokeet lähenevät. Eniten mua ahdistaa englannin kuuntelu. En tiedä oikein pitäisikö hakea helpotuksia vai ei, tiedän kyllä saavani ne. Lääkärin mukaan olen oikeutettu helpotuksiin kuunteluissa. Syynä se, etten kuule toisella korvallani. En ole koskaan kuullutkaan. Toisaalta houkuttaisi hakea ne helpotukset, mutta toisaalta taas tiedän ettei niistä ole apua. Saisin siis tehdä kuuntelusta sen version, jossa on pitemmät tauot.

 Ongelma vain ei ole ymmärryksessä tai hitaudessa vaan siinä, etten oikeasti välttämättä kuule. Oletettavasti kuuntelu tapahtuu kuulokkeilla ja silloin kyllä pärjään, koska meillä on hyvät kuulokkeet. Saadaan itse säätää äänenvoimakkuus itselle sopivaksi. Mä pärjään kun keskityn tosi kovasti ja pidän äänet kovalla. Jos tehdään ilman kuulokkeita en pärjää, koska kaiuttimista tuleva ääni kaikuu, ei paljon, mutta riittävästi, enkä saa selvää mitä puhutaan.

 Sanoin tästä enkunopettajille ja he oli aika hämmästyneitä. Kuulemma musta ei huomaa, ettei ole kuin yksi kuuleva korva. Kaikki on hämmästyneet tähän mennessä. Osaan "piilottaa" sen tosi hyvin ja esim. hakeutua istumaan siten, että mahdollisimman moni ihmiistä joille juttelen on sillä puolella jolla kuulen. En mä oikeasti itsekään edes aina muista tätä koko asiaa, se kaikki tulee niin luonnostaan. Ei sillä ole oikeastaan koskaan ollut vaikutusta mihinkään. lapsena musta sanottiin, etten ikinä tule menestymään kielissä ja musiikissa tämän takia. Hah! Englanti ja musiikki on mun vahvimmat alueet! Lekuri vähän hämmästeli, kun yläasteella kuuli, että vetelen englannista ja musiikista kymppejä ja huonoimmillaan ysejä :D

Ainoa haitta tästä on ollut se, että en oikein siedä kovia ääniä. Esimerkiksi luokkahuoneissa on välillä tosi vaikeaa, kun ihmiset puhuu ja itse haluaisi kuulla mitä opetetaan. Tekis oikeasti välillä mieli karjua, että päät kiinni. Onneksi sen kanssa on oppinut elämään. Leikkauksella voisi korjata helposti mutten halua siihen leikkaukseen. Mua on leikelty jo sen verran, että ei kiitos enää. Pienenä kuulemma pelkäsin kaakeloituja tiloja, koska vietin sairaalassa niin paljon aikaa, että aloin yhdistää kaakelit lääkäreihin ja ikäviin juttuihin.

Ahdistusosio päättyy.

Tavallaan aika ristiriitaista sanoa, että en tykkää kovista äänistä, kun ravaan jatkuvasti rock keikoilla. Esim. tällä keikalla oli ääntä ihan riittävästi, olin lähellä kaiutinta ja toisessa rivissä ja oli yksi parhaista keikoista ikinä.  Sonata Arctica - Flag in the ground  Mutta kai se riippuu ihan melusta... Keikat on kuitenkin vähän eri asia.

Olen elämäni aikana nähnyt livenä seuraavat:  Tarja Turunen x3, Sonata Arctica x2 (elokuussa uudelleen), Ozzy Osbourne, Black Label Society, W.A.S.P., Alice Cooper, Iron Maiden, Nightwish (kesällä varmaan uudelleen), Tarot, Poisonblack, Lordi, Peer Günt, Klamydia x2 (elokuussa ehkä uudelleen), Haloo Helsinki (Ei ikinä enää ja tuokin ois saanut jäädä kuulematta), Céline Dion. Kait tuossa oli suunnilleen kaikki. Mutta nähtävästi se melun sieto riippuu siitä melusta :D

Luvassa nillitystä

Olen törmännyt nettipalstoilla mielenkiintoiseen asiaan. Siellä työttömät kehuvat, kuinka he elävät yhteiskunnan raholla ja eivät jaksa mennä töihin, kun eivät kuitenkaan tienaisi kouluja käymättöminä edes niin paljoa, kuin nyt voi nostaa tukia.

Mä todellakin näen punaista nyt. Helvetti! Ihmiset mikä teitä vaivaa! Opiskelkaa ja menkää töihin, niin kaikki muutkin tekee. Nykyisin on liian helppoa heittäytyä työttömäksi jos ei satu kiinnostamaan työn teko.

Mä itse istun lukiossa ja opiskelen sekä yo-kokeisiin ja yliopiston pääsykokeisiin vain sen takia, että saan opiskella itselleni ammatin joka mua kiinnostaa, mutta jolla lukemani perusteella luultavasti ei jää elämiseen paljoa ylimääräistä ja on aika epävarmaa saanko edes töitä. Toki siis opiskelen samalla itseni myös opettajaksi, mutta ensisijaisesti musta tulee kääntäjä. Samat opinnot, opettajalla vain lisänä pedagogiset opinnot. Sivuaineista riippuen englantilaisesta filologiasta valmistuneita työskentelee esim. kääntäjinä, toimittajina, kustannusalalla, opettajina ja tutkijoina.

Nillitys päättyy, alan laittaa ruokaa ja valmistautua kouluun lähtöön. Tänään vain yksi tunti englantia 13:15 alkaen.

Muutos!

Nyt se tapahtuu. Elämänmuutos! Haluan laihtua ja päätin, että en enää vain kitise asiasta vaan raahaan perseeni lenkille ja alan katsoa mitä suuhuni lapan. En ole painooni, ulkonäkööni ja painoindeksiini tyytyväinen, eli asialle on siis loogisesti tehtävä jotain. Puntari näytti 53.0 kg äsken. Painoindeksi 23,22.  Haluaisin lakkiaisissani näyttää hyvältä. Puoli vuotta aikaa karistaa muutama kilo. Kunhan tää flunssa paranee niin otan tän homman tosissani. Nyt vaan kävelylenkkejä koiran kanssa ja jään bussista pois pysäkkiä aiemmin tai myöhemmin. Ei väliä, mun normi pysäkki on siinä keskellä.

Mä syön tosi oudosti. Välillä on koko ajan nälkä ja välillä ei tee mieli syödä mitään. kait ne on jotenkin liitoksissa toisiinsa. Tänään taas huomasin, että en ole syönyt lähes vuorokauteen mitään ja se nälkä iski sitten kaupungilla sellaisena, että oikeasti tuli jo huono olo. Pitäis saada joku järki tähän hommaan. Oon vähän kaikki tai ei mitään ihminen... Nyt tavoite olis saada tammikuuhun mennessä tuo 3 kiloa pois. Se on ihan mahdollista. Laihduin kesällä siellä Englannissa muutaman kilon kolmessa viikossa, ei ole muuten tullut se takaisin kokonaan vieläkään, kun söin fiksusti (pelkkää roskaruokaa ja vaaleaa leipää lähinnä, mutta ei tehnyt mieli syödä sitä paljoa koska mun keho ei vain tykkää rasvaisesta ruuasta. Tulee huono-olo) ja liikuin paljon.

Kohta on taas joulu. Se ei onneksi tuota mulle ikinä ongelmia. Mä en vaan saata syödä paljon kerralla. En vaan yksinkertaisesti pysty. Syön yleensä aika pieniä annoksia, mut pakko syödä sit vähän useammin. En tiiä mikä siinä on, mut mä en yksinkertaisesti saa alas kuin yhden annoksen. Ja sekin mulla jouluna perinteisestis isäktää yhden perunan, pari siivua kinkkua ja vähän lohta. Sukulaiset vähän vitsailee mulle siitä kun en välillä meinaa jaksaa sitäkään.

Vosi joku päivä laittaa kuvaa, mistä näkyy se miltä mä oikeesti näytän, mut laitan nyt tässä vaiheessa tän eilen otetun.

kuumeinen kitaristi. Kitaran nimi on Steven.

Alkaa mennä hermo tähän sairasteluun. Tänään tuli selväksi, kuinka paljon onkaan niistänyt. Astetta kovempi nenäverenvuoto kertoi asian aika hyvin. Niin ja kurjuuden maksimoimisessa auttaa se, että nyt on koeviikko! Arvataa olenko lukenut? Juu en. Pitäis varmaan saksaa vähän kertailla. uskonto ja psykologia nyt menee lukemattakin. Opin kuuntelemalla ja olen koittanut kuunnella tunneilla. Biologia vähän jännittää meneekö läpi. Oli aika mielenkiintoinen fiilis risteyttää paperilla intermediaarisesti (tai jotain sinne päin) vaaleankeltaisia röllipeikkoja kuumeessa ja kiinnostuksen ja jaksamisen taso sillä hetkellä pyöreä nolla.

Nyt mä lähden nukkuun ja paranteleen flunssaani... Öitä

Saanko ahdistua

     Ahdistaaaaaaa! Pimeää ja kylmää ja märkää ja kauhee kiire koulutekeleiden kanssa ja kaikki on jo myöhässsä kohta ja koeviikko alkaa ja ARGH! Pää leviää! Just sain yhen äikän jutun kirjotettua. Senkään lähettäminen ei menny niin kuin piti.
    Nimesin sen "Realismia ja fantasiaa Jyrki Vainosen novellissa Pullo" no arvatkaa onnistuinko kuitenkin lähettämään tekstin ryhmäprosessianalyysi. Pitäiskö nyt oikeesti vaan mennä nukkumaan ku oon näemmä ihan silmät ristissä? Pari biologian juttua pitäis vielä viimeistellä. Ja saksanläksyt. Ne on kans tehtävänä vielä. Joulu tule jo! Mä tykkään yleensä hengata pimeässä, mutta talvella, kun on koko ajan hämärää tai pimeää niin väsyttää vain koko ajan ihan kauheasti. En jaksa edes aloittaa mitään isoja töitä.

 Oon neulonu tänään urakalla koulussa. Näätte lopputuloksen joulukuussa kun avautuu... HALTIAPOLUN JOULUKALENTERI!

Owl

Taas maalasin vähän. Pöllö ja lepakko akryylimaaleilla. Mihinhän mie tämän lyön, kun alkaa olla jo sen verran mulla töitä tehtynä, että olohuoneen seinä meinaa täyttyä.

Yksi ilta oli ihanan näköistä ulkona 

Sleeping sun

 Tyyni järvi yhdellä puolella

Yhtäkkiä alko näyttää tältä  toisella puolella

Kävin aamulla lääkärissä. Pari päivää särkenyt vatsaa kauheasti ja ollut kaksi päivää nyt poissa myös koulusta. Toivottavasti tää tästä lekurin ohjeilla alkais helpottaa. Johtuu kuulemma  joko siitä, et jouduin syömään tulehduskipuläkekuurin tähän käteen ja vatsa ei tykännyt siitä yhtään tai et oon sairastumassa vatsatautiin. Kumpikaan vaihtoehto ei oo kauheen hyvä. Lauantaina pitäis lähtee Seinäjoelle yhden lempparibändin keikalle, eikä huvittais missata sitä. 

Ps. Tänään satoi ensilumi

Käsityöt tauolla

Nyt jäätyi käpy. Lääkäritäti löysi kädestäni jännetulehduksen ja määräsi levon kädelle vähintään viikoksi, mielellään kahdeksi. Että joo. Mitäs tehdään kun kaikki harrastukset vaatii käsillä tekemistä? Tylsistytään vissiin. ONNEKSI ensi viikolla ilmestyy Rowlingilta uusi kirja ja Oksasen uusinkin on vielä lukematta niin onpahan jotain tekemistä. Palataan käsitöihin ja pitempiin päivityksiin kunhan käsi kestää.

En ala!

En oikeasti osaa sanoa muuta kuin voi helvetti! Mun käsi särkee ihan sikana ja on turvoksissa jo toista päivää. Ei tässä muuten mitään, mutta se on oikea käsi ja olen oikea kätinen. Arvatkaa vain, onko mulla yo-kokeet tällä viikolla?! Ei voi olla todellista et just nyt. Hyvä kirjoittaa peukalo oikeastaan kokonaan pois pelistä.
En kyllä todellakaan uskalla mennä lääkäriin kuuleen jotain "Hiusmurtuma" "Venähdys" "Pidä täydessä levossa nyt" tuomioita. Ei mulla ole aikaa lepuuttaa tätä tällä viikolla eikä kyllä seuraavallakaan ennen keskiviikkoa. Eikä oikeestaan senkään jälkeen, joulun jälkeen vois hetken ehtiä. Tai oikeestaan sekin riippuu miten kun penkkaripuku etenee... Eli ei, en mä ehdi pitää tätä levossa vaikka mieli kyllä oikeesti jopa tekis. Mulla on deadlineja!
Joo... Tän illan angstipurkaus päättyy tähän ja kaadun kohta sänkyyn.

Mut sitä ennen. TADAA! Karvalakki! Me likes :3 Ja äiti tekee mulle villahousut ja mahdollisesti myös huopatossut ^^ eli: Winter, bring it on.