Luukku 23

Se on aatonaatto! Minä valvoin taas eilen 21 tuntia, mutta se oli erittäinkin kovasti sen arvoista. Eilen kerroin, että matkustin Helsinkiin, nyt voin kertoa mitä mä siellä tein.

Löysin sieltä isolta kirkolta yhden, äänestä päätellen, enkelin.

Se vaan on niin täydellinen, ettei mulla riitä enää sanat. En kestä tuota naista.

Seitsemän Ave Mariaa myöhemmin löysin itseni taas Tarjan rutistuksesta. Kummallakin oli jo ehtinyt tulla ikävä, edellisestä kerrasta oli jo kaksi vuotta. 

Mä oon vaan niin onnellinen nyt.