Nyt mää oon ihan täpinöissäni. Pitkään oon miettinyt, että no ei mulla oo varaa, en osta, ei niitä oo jäljellä. No nyt mää varovasti kurkkasin, että oisko jäljellä. Oli. Köyhdyin 108,40€. Ai mitäkö ostin? No lipun Black Sabbathin heinäkuun keikalle tietysti! Otin varalta lipulle vakuutuksen ja lipun kestävälle pvc muoville painetun tosi fanin editionin jonka voi kaulanauhasta vaikka sitoa farkkuihin kiinni. Mun historia Sabbathin kanssa ei ole ihan ruusuinen, joten en uskalla nuolaista ennen kuin oikeasti ole siellä keikkapaikalla.
Ensimmäisen kerran yritettiin isän kanssa mennä katsomaan sitä joskus muistaakseni vuonna 2012, kun Tony Iommi sairastui syöpään. Keikka vaihtui Ozzy & Friends kiertueeksi, että en mä ihan hirveesti valita, sillä Ozzykin on ollut tarkoitus aina mennä katsomaan, mutta oishan se Sabbath ollut ihan kiva. Toinen kerta oli vuonna 2013, kun päästiin isän kanssa jo lentokentälle asti kunnes kuulutettiin, että lentokone on hajonnut Helsinkiin eikä korvavaa lentoa voida järjestää. Mä tiesin, mulla oli etiäinen että kannattaa ottaa aiempi lento, mutta ei kun se lento oli halpa niin otetaan se, kun kyllä sillä vielä kerkeää vaikka viivästyiskin vähän. Siinä vaiheessa kuului muutama ärräpää ja kännykkä lähetti angstiviestejä kaikille jotka suostui kuuntelemaan ja kotiin palasi hyvin kettuuntunut pieni fani joka skannasi lipun isosiskolleen, että no mene sinä sitten edes kun asut samassa kaupungissa. Sisko osti mulle sieltä kaks paitaa lohdutukseksi. Miten meni noin niinku omasta mielestä on aika aiheellinen kysymys?
(kuva lainattu googlen kuvahausta)
Sitten päivän, tai siis yön, joululauluun (tää on jotenkin kauheen Tarja painotteista).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti