Muutos!

Nyt se tapahtuu. Elämänmuutos! Haluan laihtua ja päätin, että en enää vain kitise asiasta vaan raahaan perseeni lenkille ja alan katsoa mitä suuhuni lapan. En ole painooni, ulkonäkööni ja painoindeksiini tyytyväinen, eli asialle on siis loogisesti tehtävä jotain. Puntari näytti 53.0 kg äsken. Painoindeksi 23,22.  Haluaisin lakkiaisissani näyttää hyvältä. Puoli vuotta aikaa karistaa muutama kilo. Kunhan tää flunssa paranee niin otan tän homman tosissani. Nyt vaan kävelylenkkejä koiran kanssa ja jään bussista pois pysäkkiä aiemmin tai myöhemmin. Ei väliä, mun normi pysäkki on siinä keskellä.

Mä syön tosi oudosti. Välillä on koko ajan nälkä ja välillä ei tee mieli syödä mitään. kait ne on jotenkin liitoksissa toisiinsa. Tänään taas huomasin, että en ole syönyt lähes vuorokauteen mitään ja se nälkä iski sitten kaupungilla sellaisena, että oikeasti tuli jo huono olo. Pitäis saada joku järki tähän hommaan. Oon vähän kaikki tai ei mitään ihminen... Nyt tavoite olis saada tammikuuhun mennessä tuo 3 kiloa pois. Se on ihan mahdollista. Laihduin kesällä siellä Englannissa muutaman kilon kolmessa viikossa, ei ole muuten tullut se takaisin kokonaan vieläkään, kun söin fiksusti (pelkkää roskaruokaa ja vaaleaa leipää lähinnä, mutta ei tehnyt mieli syödä sitä paljoa koska mun keho ei vain tykkää rasvaisesta ruuasta. Tulee huono-olo) ja liikuin paljon.

Kohta on taas joulu. Se ei onneksi tuota mulle ikinä ongelmia. Mä en vaan saata syödä paljon kerralla. En vaan yksinkertaisesti pysty. Syön yleensä aika pieniä annoksia, mut pakko syödä sit vähän useammin. En tiiä mikä siinä on, mut mä en yksinkertaisesti saa alas kuin yhden annoksen. Ja sekin mulla jouluna perinteisestis isäktää yhden perunan, pari siivua kinkkua ja vähän lohta. Sukulaiset vähän vitsailee mulle siitä kun en välillä meinaa jaksaa sitäkään.

Vosi joku päivä laittaa kuvaa, mistä näkyy se miltä mä oikeesti näytän, mut laitan nyt tässä vaiheessa tän eilen otetun.

kuumeinen kitaristi. Kitaran nimi on Steven.

Alkaa mennä hermo tähän sairasteluun. Tänään tuli selväksi, kuinka paljon onkaan niistänyt. Astetta kovempi nenäverenvuoto kertoi asian aika hyvin. Niin ja kurjuuden maksimoimisessa auttaa se, että nyt on koeviikko! Arvataa olenko lukenut? Juu en. Pitäis varmaan saksaa vähän kertailla. uskonto ja psykologia nyt menee lukemattakin. Opin kuuntelemalla ja olen koittanut kuunnella tunneilla. Biologia vähän jännittää meneekö läpi. Oli aika mielenkiintoinen fiilis risteyttää paperilla intermediaarisesti (tai jotain sinne päin) vaaleankeltaisia röllipeikkoja kuumeessa ja kiinnostuksen ja jaksamisen taso sillä hetkellä pyöreä nolla.

Nyt mä lähden nukkuun ja paranteleen flunssaani... Öitä