Mullapa on!

Tarja lippu nimittäin! 16.12.2013 Kokkolan kirkossa Tarja Turunen & Harus Joulu sydämissä kiertue. <3

Kotona

Olipa ilta. Olin kotiin päästyäni aavettakin kalpeampi, kylmän hien peitossa ja tärisin ja olo oli sellainen, etten ollut ihan varma oksennanko vai en. Äiti googlaili, ja oireet sopi aika hyvin anafylaksiaan. Tajunnan menetys lähinnä puuttui. Vanhemmat oli ensin sitä mieltä, että pysyisin Kalajoella, että olisin tänään vielä koulussa, mutta nähtyään mut olivat aika tyytyväisiä, että tulin kotiin. Edelleen vähän hutera olo.

Kotia

Kotiin sairastaan. Mut rokotettiin tänään ja nyt on kuumetta, henkeä ahdistaa, huuli on turvoksissa ja rokotettu käsi hyödytön. Päätin lähtä kotiin sairastaan, kun ilman tätäkin pelkoa kurkun turpoamisesta umpeen kun olen yksin, olen kirjaimellisesti itkenyt koti-ikävää viimeiset kaksi päivää. Nytkin vaikka oon sinne menossa ja jo pysäkillä odottamassa onnikkaa, itkettää ihan älyttömästi.

Kuva-arvoitus

Ei oo neuletakki, eikä päiväpeitto.

Lisää vihjettä. Neulotaan kaksinkertaisella langalla, Fabel ja alpakka. Harakan sukka ehdotus oli jo lähempänä. Nyt kun laitan vielä kuvan tämän hetken tilanteesta kaikki arvaa ihan takuulla :D

Kuva-arvoitus

Arvaatteko mikä syntyy näistä langoista?

Kotona taas

Tulin viikonlopuksi kotiin ja onhan tää ihanaa <3 oma tuttu huone ja oma koira vastassa. Ei se Kalajoki vain tunnu oikein kodilta. Sillä on hetkensä, mutta suurimman osan ajasta laskin viikolla päiviä ja tänään tunteja siihen, että pääsee KOTIIN.

Muutto

Haltiapolun päämaja muutti eilen Kalajoelle. Tosi outoa olla omillaan. Enhän mä ihan yksin ole, on mulla kämppis, mutta kuitenkin. Unohdin käsityöjutuistani kotiin ainakin neulat ja pyöröpuikkoja...

Otetaanpas kierros uudessa päämajassa.

Päämajassa on nyt 13 neliötä ja paljon enemmän tilaa kuin vanhassa. Vanhaan päämajaan palataan aina välillä.

Kämppiksestä tämän verran. Jos vertaa asioita, mitä täällä kämpässä on, mussa ja mun kämppiksessä on selkeitä eroavaisuuksia.

Kylppärissä toisella laidalla hyllyä on muki joka on ihan perus keltainen muovimuki ja siinä ihan tavallinen hammasharja, toiselta puolelta löytyy vaaleansininen muki piirrretyllä merirosvolla ja hammasharja jossa on poroja.
Astiakaapissa toinen puoli on täynnä siroja vihreitä laseja jollain kukkakuviolla ja vaaleita lautasia, toisella puolella on jättimäisiä laseja joissa on esim. lehmän, possun ja lampaan perseet ja mustia lautasia.
Toisessa huoneessa on normaali roskakori, toisessa ämpäri jossa on piirrettyjä lehmiä.
Toisessa huoneessa on pitsiset verhot, toisessa huoneessa on verhot joissa on muutamalla viivalla piirretyjä koiria.
Tartteeko edes kysyä kummat on mun ja kummasta saa kypsemmän kuvan?

Muutoksen tuulet

Viikko on vasta toisessa päivässään ja jo nyt tapahtunut valtavasti. Kaikki uutiset ovat vieläpä hyviä!

Eilen sain ajokortin! Nyt on elämä kivaa, en ole enää niin riippuvainen sanoista "äiti, ehtisitkö viedä..." tai "Kenen kyydillä pääsis?"

Tänään puolestaan sain asunnon Kalajoelta. Nyt onkin sitten pähkiminen, että miten tapahtuu muutto. En ole muuttanut ikinä. Olen asunut tässä samassa paikassa 18 vuotta. Asunto on soluasunto jonka jaan toisen tytön kanssa. On jotenkin niin helpottunut olo, etten joudu asuntolaan jossa samassa asunnossa asuisi pahimmillaan 8 ihmistä ja jokaisessa mauuhuoneessa 2. Tuossa kämpässä makuuhuoneet on omat ja vieläpä lukittavat.  Tavallaan ihan kiva silti, että on yksi kämppis, ei ole niin yksinäistä.

Tulee jotenkin nyt kauheen äkkiä tämä muutto. Joudun varmaan hoitamaan kamani sinne useammassa erässä aina kun tulen kotona käymään. Ei tässä ehdi edes käydä kaikkea läpi alle viikossa!

Sinut on hyväksytty

opiskelijaksi Kalajoen ammattioppilaitokseen. Musta tulee siis isona vaatetusartesaani. En jotenki ees vielä tajua, että vähän päälle viikon päästä pitäis muutta asuntolaan.

Voi tuntua teistä oudolta, mutta viime yönä kun olin siellä Kemissä Sonata Arctican keikalla niin tuntui et nyt tässä päättyy joku vaihe elämästä ja elämä on nyt ja tässä ja tänään tuli sit toi hyväksymiskirje.

Sonata esitti siellä tuon The last amazing grays biisin. Sen aikana utli jotenki sellainen valaistuminen... "Living the final golden days, we are the last amazing grays." Jos ajatellaan niin onhan tää ehkä viimeinen huoleton aika elämästä. Kohta asun pahimillaan/parhaimmillaan 7 kämppiksen kans ja mietin syönkö tänään vetä vai tonnikalaa.

Sonatalla on myös tuo ensimmäinen biisi, Flag in the ground niin osuva. "I make my way into the unknown. Land by the river, and a new built home."

Kuvasaldoa eiliseltä. Qstock kuvat saatte jahka mää nyt kykenen taas ajattelemaan.

Sonata Arctica ja ihana laulajansa Tony Kakko

Arvaatteko missä?

Kävin yöllä katsomassa keikkaa. nut odottelen etelään lähtevän junan saapumista päästäkseni takaisin Ouluum. Eli mikä kaupunki, mikä bändi? Vinkkinä: kyseisen bändin kotikaupunki.
Kuvavihjeet: