lauantai 3. heinäkuuta 2021

Helpot kirjoneulesukat

 Nyt se tapahtui! Sain aikaiseksi ja julkaistua ensimmäisen neulekokoelmani. Yksi pieni unelma toteutettu! 

https://www.ravelry.com/patterns/library/helpot-kirjoneulesukat-2






Kyseessä on siis neljän ohjeen kokoelma helppoja kirjoneulesukkia, jotka on suunniteltu aloittelijoita silmälläpitäen. Osasta on 3 eri versiota kahdella eri leveydellä. Näistä sukista varmaan ananakset ja alienit julkaisen vielä itsenäisinä ohjeina. Hirmu jännää. Oikeasti minua ei niinkään kiinnosta se ostaako joku tätä kokoelmaa, olen vain ylpeä, että sain sen tehtyä. 

Näistä sukista raita- ja ruutusukat lähtee Oys:in sytosukkakeräykseen. Mulla on niin paljon tehtyjä, käyttämättömiä sukkia, että en millään ehdi tässä elämässä käyttää kaikkia, joten vien pussillisen keräykseen. Osa on olleet varastossa vuosia. Osan säästän käteviksi viime hetken tuparilahjoiksi.

 

torstai 27. toukokuuta 2021

Kesäyö-sukat

Ai ku oon ahkerana. Melkein reaaliajassa päivittelen. Oho.

Kirjoitin ja julkaisin eilen ohjeen lyhyisiin palmikkosukkiin ja koska ne on mustat ja suunnittelin ne ns. kesäsukiksi, jotka lämmittää varpaita, kun aamulla hakee postit tai vie koiran ulos keskellä yötä ne saivat nimekseen Kesäyö.

Lankana on tuttu ja turvallinen Novitan 7 veljestä värissä musta. Sitä kului näihin koon 38 sukkiin 65g eli hieman yli puolet 100g kerästä meni. Ohje löytyy ravelrysta ilmaisena. :) 




tiistai 25. toukokuuta 2021

Sukka pukkaa

 Hei vain taas kaikki.

Talvi oli ja meni ja minä olen kulisseissa puuhaillut ahkerasti vaikka täällä onkin ollut hiljaista. Minua Instagramissa seuraavat tietävät että olen talven aikana sekä saanut itseni filosofian maisteriksi että avannut Ravelryyn neuleohjekaupan ja saanut sinne jo sen verran ohjeita, että kehtaan kertoa julkisesti suunnittelevani nykyisin neuleita. Olen myös tehnyt YouTubeen ohjevideoita. Tällä hetkellä kaikki mallit ovat ilmaisia. Kesän aikana on tarkoitus julkaista ensimmäinen jonkin sortin neulekokoelma helpoista kirjoneulesukista aloittelijoille. 3/5 mallia on jo valmiina, 2 viimeistä mallisukkia vaille. Tänne blogin puolelle on jatkossa tarkoitus tulla ohjeita, neulevinkkejä yms. Tällä viikolla pyrin saamaan Ravelryyn taas uuden sukkaohjeen. Ottakaahan Ravelry, YouTube ja neuleinsta haltuun.


https://www.ravelry.com/stores/nanu-knits


https://instagram.com/nanuknits


https://youtube.com/user/Nemi3456384


Teatterijutut jatkuu toivottavasti myös. Tässä vielä kuvaspämminä muutamat mun omat mallit. :) 




maanantai 23. marraskuuta 2020

Ensi-ilta: Kaboom ja kuvittelun voima

Vuoden yleisestä olotilasta huolimatta Oulun teatteri on yhä vahvasti jaloillaan. Sain taas vierailla vuoden viimeisessä ensi-illassa. 

Vuorossa oli Alma Lehmuskallion ohjaama koko perheen näytelmä Kaboom ja kuvittelun voima. Absurdein ja visuaalisesti näyttävin näytelmä hetkeen. Näytelmän kantava teema on isoksi kasvaminen ja lapsuuden ja teini-iän häilyvä raja. Mikael (Timo Pesonen) on sulkenut lelumaailman ovet ja isoille ihmisille typilliseen tapaan liimautunut ruudun ääreen. Sattuman kautta hän kuitenkin raottaa lelumaailman portteja uudestaan ja päätyy eriskummalliseen maailmaan täynnä toinen toistaan mielikuvituksellisempia hahmoja; lapsen keksimiä persoonia jotka hän on jo oittain unohtanut.  Taikuri-seikkailija Kaboomin (Merja Pietilä) tehtävä on saada Mikael muistamaan heidän yhteiset leikkinsä ja herättämään Mikaelin mielikuvitus takaisin henkiin sillä vain se voi auttaa Kaboomia.

Näytelmä tuo lavalle kavalkadin leluja vanhasta, kaiken nähneestä ja kokeneesta Oraakkeli-pupusta (Anneli Niskanen)  ponien harjoista huolta kantavaan action-figuuri-parturikampaaja Mänmäniin (Antti Launonen) ja keppeihin jotka mielikuvitus muuttaa vaikka valomiekoiksi. Hahmot näytelmässä ovat hellyttäviä ja moniulotteisia. Ne vetoavat sekä lapsiin että aikuisiin. Ne ovat värikkäitä, persoonallisia ja osa hieman rikki, mutta se ei haittaa niiden menoa. 

Kuvassa Anneli Niskanen, Maija Andersson, Annina Rokka, Antti Launonen, kuva Maiju Pohjanheimo


Näytelmässä ehkä hienointa on sen visuaalisuus. Hahmojen asut ovat todella näyttäviä ja lavalta voi bongailla monen eri ikäisen katsojan lapsuudesta tuttuja leluja symbaaleja soittavasta apinasta modernimpiin nukkeihin. Ilme on jossain määrin jopa steampunk henkinen sekoitus hieman rähjäistä menneisyyttä ja utopistista nykyisyyttä. Puvustuksen on suunnitellut Pasi Räbinä, jonka käsialan puvuista voi tunnistaa. Näytelmän tunnelma on jotakin, jota on hankala kuvata. Lelujen esiinmarssi on lavastuksen ja musiikin kanssa kuin sukellus johonkin unohdettuun ja unenkaltaiseen tilaan. Sama lähes mystinen tunnelma vallitsee Mikaelin kulkiessa syvemmälle lelumaailman uumeniin. Näytelmä myös käyttää hyväkseen kolmen sirkusartistin (Katariina Alalääkkölä, Jared van Earle, Pihla Ojala) kykyjä ja se nostaa näytelmän aivan uudelle tasolle. Heidän akrobatiansa näyttää vaivattomalta ja sujahtaa näytelmään saumattomasti.



                        Kuvassa Pihla Ojala, kuva Maiju Pohjanheimo

Kaiken kaikkiaan näytelmä hurmaavassa absurdiudessaan toimii. Ilahduttavaa oli, että kaikenikäinen yleisö saa siitä irti asioita. Kuten moni hyvin toteutettu viihdeproduktio lapset ja aikuiset voivat nauraa yhtä aikaa, mutta hieman eri asioille. Osin se vaikuttaa ottavan jopa kantaa yhteiskuntaan ja sen loputtomaan  rakennustyömaahan (sanan useammassa merkityksessä). Lapset näkevät sen komiikan mikä lavalla tapahtuu ja vanhempi yleisö löytää rivien välistä lisää merkityksiä. Välillä huumori on vain niin lapsellista, että aikuinenkin varovasti hihittää sille, koska kerrankin saa. Tähän kuluneeseen monella tavalla ankeaan syksyyn tämä näytelmä oli oikein mainio piristys. Ihan kuten mielikuvituksen ja leikin kuuluu ollakin.

Lippuja saa tuttuun tapaan täältä tai suoraan teatterilta. Menkää katsomaan niin pitkään kuin esityksiä saa järjestää. 


torstai 12. marraskuuta 2020

Paluu blogiin

 Hei taas.

Vieläkö mulla on lukijoita? Tauko pääsi venähtämään. Mua myös Instagramin puolella seuraavat tietävät, että olen viimeiset puoli vuotta työstänyt graduani ja tehnyt hyvin vähän mitään muuta. En oo tehnyt juurikaan käsitöitä, en oo lukenut ainoatakaan kirjaa, käynyt leffassa tai keikalla. Tai no kerran kävin keikalla. Oon vain oikeastaan istunut puoli vuotta työpisteelläni ja naputtanut menemään.

Nyt asia kuitenkin muuttuu. Mun gradu on valmis ja hyväksytty! Olen jo kaivellut puikot ja kankaat esille ja alkanut suunnitella uusia kuvioita. Valmistumisen jälkeisiä kuvioita. Aikaan, kun mulla riittää vuorokaudessa tunnit asioihin, joita haluan tehdä. Tuntuu vieläkin kovin vieraalta ajatella, että 30.11.2020 minä olen filosofian maisteri.

Tällä hetkellä mulla on tekeillä lapaset ja ohje kirjoneulesukkiin. Niistä toivottavasti lisää ensi viikolla. Myös teatterista on tulossa asiaa lähiaikoina ensi-illan merkeissä. Mulla on blogia varten myös aivan uusia ideoita, joita alan toteuttaa kunhan toivun ensin opinnoista, kroonisesta univajeesta ja stressistä. 

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Kuulumisia

Iltapäivää

Päivä 26 sosiaalista eristäytymistä menossa. Miten teillä menee? Täällä menee kovin vaihtelevasti. Just nyt on mukavaa. Istun parvekkeella auringon lämmössä ja ilma on niin tyyni, että tuulikaan ei pahasti kylmää. Sinitiaiset karjuvat puissa. Söin Kinderin.

Sisällä odottaa tiskivuori, imuri, gradu, pyykkikone, sekaisin olevat pöydät ja kassillinen pahvia, paperia sun muuta vietävänä kierrätykseen.

Gradu etenee, mutta juuri muuta en sitten saakaan aikaiseksi. Elän haaremihousuissa ja huopatossuissa siihen pisteeseen, että yksi pari tossuja on jo kulunut puhki. Tänään sentään on niin lämmin päivä, että tarkeni tähän parvekkeelle lataamaan akkuja. Kaksi tuntia tässä on jo vierähtänyt lämmitellessä valossa. Ehkä saisin jopa siivottua. 

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Lockdown

Hyvää maailmanlopun huomenta.

Ei voi muuta sanoa kuin että huh huh. Enpä olisi vielä pari viikkoa sitten uskonut, että maailma menee tähän. En oikeastaan edes tiedä mitä tästä voi sanoa, mutta ajattelin päivittää kuulumisia.

Yliopisto on kiinni, huomenna sinne ei edes saa enää mennä eli etäopikeluhommiksi meni. Odottelen tällä hetkellä viestiä kurssin suorittamisesta ja ahdistun. Mulla on viimeinen kurssi menossa ja vaikka järki sanoo, että ei sitä peruta on silti jossain mielen perällä se pieni ääni, joka sanoo "mutta entä jos...". En ole tänne hirveästi päivitellyt opinnoista viime vuosina, koska olen oikeasti opiskellut. Multa puuttuu enää tämä yksi kurssi ja gradu. Tuurilla voisin valmistua kesällä. Tämä tilanne on siitä paha, että me opiskelijat ei tiedetä mitään. Voidaanko me valmistua? Onko opintosihteerit töissä kirjaamassa meidän opintopisteitä vai onko se toimisto kohta kiinni kokonaan? Kaikki vain tapahtuu meidän ympärillä ja opintojen tulevaisuus on jonkun muun käsissä. Päivitän yliopiston sivua, Tuudo-sovellusta ja sähköpostia kerran tunnissa lisätiedon toivossa.

Itse korona mua ei sillä tavalla pelota, mä oon perusterve joten mun riski on pieni. Mua ei ahdista myöskään pysytellä kotona ja olla näkemättä ketään. En mä käy muutenkaan juuri missään ja juuri vietin syksyllä 3,5 kuukautta toisella puolella Eurooppaa yksin eli mä osaan olla yksin ahdistumatta. Nyt saan olla vielä omassa kodissani, jossa on kaikki mun kirjat, langat ja oma sänky ja tarvittaessa äiti voinee tuoda mulle ruokakassin ovelle, jos jostain jonkun taudin saisin. Kyllähän tämä menee.

Gradu mulla meni uusiksi. Sitä on kasassa nyt kymmenesosa ja koetan kirjoittaa sitä aivan apinana, että saan aikatauluni kiinni. Vaihdoin hieman aihetta. Edelleen liikutaan Tolkienin maailmassa, mutta fiksattiin ohjaajan kanssa näkökulmaa hieman paremmaksi ja se heitti kaiken uusiksi. Nythän mulla ei ole muuta kuin aikaa ja kiire ei voi olla tekosyy. Olen toiveikas, että saan aikatauluni kiinni ja tämä valmistuisi nopealla aikataululla. Jos haluan valmistua kesällä mulla on aikaa toukokuun alkuun. Olen kuullut, että jotkut saavat gradun kasaan parissa viikossa. Mulla on noin kahdeksan viikkoa. Eihän se maailmanloppu ole, jos en saa sitä valmiiksi ajoissa, mutta olishan se kiva.

Ei mulla varmaan ole nyt muuta asiaa. Nyt kipitän yliopistolle tulostamaan pari neuleohjetta, kun se on vielä sallittua ja sitten jään bunkkeriini seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Seuraava postaus koskee käsitöitä. Pitää vielä viimeistellä yksi sukka ja sitten voi päivittää.

Heippa!