maanantai 13. joulukuuta 2021

Ensi-ilta: En päässyt Juliaksi

Heipä hei ja hyvää joulukuun puoliväliä! Ei mene kauan ja ollaan jo joulun pyhissä. Teatterillakin oli jo syksyn viimeinen ensi-ilta ja nyt te kuulette siitä. Kiitos teatterille hirmuisesti taas kutsusta.

Näytelmä, jonka kävin katsomassa on Tuula Väänäsen ja Pyry Äikään tähdittämä En päässyt Juliaksi. Se on Alma Lehmuskallion ohjaama ja käsikirjoituksen työryhmässä ovat olleet mukana niin ohjaaja kuin näyttelijätkin, joiden omia kokemuksia näytelmässä käytetään. Tuula Väänänen on Oulun teatterin pitkäaikainen näyttelijä ja Pyry Äikää puolestaan on tutumpi television puolelta ja on ensimmäistä kertaa Oulun teatterin lavalla. Näytelmässä kohtaavat siis tosielämässäkin urallaan hyvin pitkällä ja varsin alussa olevat näyttelijät. 

Näytelmä kertoo näyttelijästä, Tuulasta, jonka piti saada tehdä viimeisenä työnään Shakespearen iso hahmo, mutta lopulta rooli meni toiselle. Suolana haavaan nuori Romeon näyttelijä, Pyry, jakaa hetkellisesti saman pukuhuoneen. Sukupolvien kuilu ja elämän ohikiitävyys avautuvat Tuulalle kaikessa karuudessaan, kun hänen keräillessään tavaroitaan sisään marssii nuori näyttelijä ensimmäisessä isossa teatteriroolissaan.

Oulun teatteri – En päässyt Juliaksi. Kuvassa Pyry Äikää ja Tuula Väänänen, kuva Kati Leinonen.


Näytelmä kulkee monessa tasossa ja käsikirjoitus pohjaa sekä näyttelijöiden oikeisiin kokemuksiin urastaan, että improvisaatioon ja sekoittaa faktaa ja fiktiota. Pohjana on kuitenkin kahden eri sukupolven ja urallaan hyvin eri vaiheissa olevan näyttelijän kipuilu oman itsensä ja hahmojensa kanssa. Tuula katsoo taaksepäin rooleihin joita on jo tehnyt ja suree ettei saanut ikinä tehdä yhtään Shakespearen suurta hahmoa, ei edes mieshahmoa. Pyry puolestaan koettaa saada kertaalleen kuopattua teatteriuraansa lentoon vieraan kaupungin näyttämöllä ja päästä irti tv-rooleistaan. Nuori Romeo ei synny helposti ja Tuulan vanhat roolit eivät halua kuolla. 

Toisessa näytöksessä pääsemme näkemään Romeon ja Julian. Versio on... mielenkiintoinen. Tästä voisi sanoa paljonkin, mutta kokemus oli niin absurdi, että haluan kaikkien kokevan sen itse, enkä spoilaa mitään. Sanon vain, että tällaista Romeota ja Juliaa ette ole nähneet. Shakespearen käsikirjoitus viskataan tuuleen ja neljättä seinää ei vain rikota, vaan se potkaistaan saranoiltaan ja näytelmä tulee kirjaimellisesti lähelle yleisöä, joka saa välillä myös osallistua. Yleisö ulvoi naurusta ja pyyhki kyyneleitä koko toisen näytöksen ajan. Tässä osassa näytelmää luultavasti oli käsikirjoitus, mutta paljon tuntui olevan myös improvisaatiota, eli arvelisin, ettei se ole yksikään ilta aivan samanlainen. Matkalla bussipysäkille moni samaan suuntaan teatterilta lähtenyt hihitteli edelleen itsekseen ja pui näytelmää keskenään. Yhtään negatiivista sanaa en salakuunnellessani kuullut. 

Oulun teatteri – En päässyt Juliaksi. Kuvassa Pyry Äikää ja Tuula Väänänen, kuva Kati Leinonen.

Näytelmä esitetään Pienen näyttämön lavalla, jonne se sopiikin vallan mainiosti, mutta tilaa on siksi aika rajatusti. Eli kipi kipi lippukaupoille, jos haluatte mahtua sekaan. Tämän kehtaa mennä katsomaan koko perheellä. Lippuja saa tuttuun tapaan teatterin myyntipalvelusta ja täältä. En ole ainakaan viimeiseen kolmeen postaukseen sanonut, niin sanotaan taas: Meillä Oulussa on oikeasti todella hieno ja elävä teatteri. Pidetään se elossa käymällä siellä.