Huh. Kaksi vuotta sitten päivitin tänne aloittavani koulun. Nyt saan vihdoin päivittää täysin vastakkaista. Minä valmistuin! Uunituore vaatetusartesaani kiittää ja kumartaa.
Melkoiset kaksi vuotta ne olikin. Enimmäkseen minä vihasin sitä. Vihasin kämppääni, Kalajokea ja kaduin sinne lähtemistä. Kuljin Oulussa joka viikonloppu. Nyt kun miettii niin olihan siinä paljon hyvääkin ja kasvoin ihmisenä metrin. Sain uusia kavereita, osa jäänee taakse, mutta toivottavasti edes joku pysyy elämässä mukana ja koin heidän kanssaan mahtavia hetkiä koulussa.
Arki itsessään tuntui harmaalta ja ahdisti ja kahdelle vuodelle osui myös elämäni pahimpia hetkiä (esim. Yhtäkkiä alkanut urtikaria joka varsinkin alussa sai hengitystieni turpoamaan ja oli todella pelottavaa, kun tunsi tukehtuvansa ja Nellin menetys).
Opin myös hirveästi uutta. Alussa opinnotkin olivat Mount Everestin kokoinen vuori, kun uutta asiaa tuli nopeammin kuin ehdin sisäistää, mutta nyt, usean 8:30-18:00 koulupäivän jälkeen voin vihdoin sanoa, että mä osaan.
Teen kuvapostauksen tehdyistä töistä ensi viikon aikana, kunhan saan koottua kaikki kuvat jotenkin järkevästi yhteen monesta eri laitteesta.
Huomenna sitten juhlitaan kavereiden kanssa. :)