Pieni päivitys lienee paikallaan. Olen selvinnyt opetusharjoittelusta ja kandin paperit häämöttävät jo nurkan takana! Itse kandityöni on jo valmis ja arvosteltu arvosanalla 3/5, mutta vielä pitäisi jaksaa pari esseetä ja kaksi luentoa. Ensi viikolla käyn myös sivuainepääsykokeessa, jospa saisin vielä äikänopen paperitkin enkun lisäksi. Vapaa-ajan ongelmia siis ei ole ihan hirveästi ole ollut viime aikoina kaiken tämän pyörityksen keskellä. Varsinkin opetuharjoittelu tuntui vievän kaiken aivokapasiteetin ja iltaisin oli erittäin nuutunut olo. Silti joka aamu oli todella kiva lähteä koululle. Tuo lyhyt aika yläasteella vahvisti käsitystäni siitä, että olen aivan oikealla alalla.
Vielä viimeinen rutistus ja sitten tämä on paketissa. Sain tässä keväällä myös hirveän hyvän ajatuksen; minä hain vaihtoon! Nyt alkaa vähitellen näyttää siltä, että ensi talvena lennähdän tammikuussa noin kolmeksi kuukaudeksi Englannin maaperälle ihmettelemään elämän menoa ja opiskelemaan. Haltiapolun päämajassa ollaan siis aivan erikoisjännän äärellä.
Lisäksi päädyin tässä vuoden ajan vallinneessa hiuskriisissäni radikaaliin ratkaisuun ja leikkasin vappuna niin sanotusti tavaramerkikseni muodostuneet pitkät hiukseni. Minuun viitattiin hyvin usein sanoilla "Se pitkätukkainen tyttö/nainen". Täytyy myöntää, että on ollut aika viihdyttävää, kun ihmiset, jotka ennen tervehtivät minua käytävillä eivät tunnista minua. Enää en säikähdä aamuisin peilikuvaani, mutta aika oudolta tämä yhä tuntuu, kun hiuksista puuttuu se 20 senttiä ja risat. Kauas on tultu tammikuusta 2017, jolloin ne olivat vielä korpinmustat ja lantiopituiset. Äitini veikkasi, että keikoilla ja baarissa joudun näyttämään jatkossa henkkareita. Muutaman kerran olen jo viime vuonna päässyt sisään ilman, että niitä on haluttu nähdä.
