Keltti meininkiä

Kuten moni tietää, mä kuulun mieleltäni Britanniaan. Nummille ja avoimille pelloille ja metsiin. Erityisesti keltit ovat aina kiehtoneet minua ja kelttimusiikki vie minut jonnekin kauas. Loogisesti siis ostin tänään feadóg soittimen. Tutummin tinapillin.

Se on irlantilaisessa musiikissa paljon käytetty ja sen sointi on hyvin tunnusomainen. Ulkonäöltään ja toimintaperiaatteeltaan muistuttaa nokkahuilua, mutta sointi on paljon kauniinpi. Jos minulta kysytään se on kelttimusiikin sydän ja sielu. Tosin minun kuulostaa melkoisen kärsivältä sielulta... Vielä.

Ostin omani Oulun Musiikkikullakselta hintaan 9,95€. Se on perus Generation merkin D vireen pilli ilman viritysmahdollisuutta. Näistä ns. penny whistleista (eli halvoista perus pilleistä) se on suosituin ja tunnetuin. Jos opin soittamaan saatan hankkia jonkun hifistely pillin matalammalla äänellä. :)

Tähän on lisätty kaikuefekti, mutta eikö olekin kauniin kuuloinen soitin. https://youtu.be/EBaf292wZFQ

Minun kelit

Sataa, sataa ja vielä kerran sataa. Missä se on se pitkä kuuma kesä josta Popeda laulaa?  Normaalisti tähän aikaan on istuttu välitunnit auringossa topit päällä. Nyt kävelen takki päällä töihin. Ihan minun kelit. Kylmää ja märkää.

Hippiliivi

Tein talvella tällaisen liivin, jonka sain kuvattua vasta nyt. Tykkään itse kovasti. Ihan kesä ja hippifiilikset tulee siitä. Nyt kun vaan tulis ilmat, että tarkenis käyttää sitä. Lankana oli Puro Batik ja mallina toimi yksi netissä nähty liivin kuva. Myös säärystimet neuloin talven aikana. Neonkeltaista ja luumua isoveljeä. Kotipihalta löytyi näin kivat kuvausmaisemat.

Nyt tekeillä on jokaiselle Doctor Who fanille elintärkeät Dalek sukat. Niistä lisää huomenissa. ;) 

Nyt hyvää yötä!

Vihreät peukalot

Nonni. Nyt määkin höynähdin. Nimittäin kasveihin. Yhdessä viikonlopussa huoneeseeni on muuttaneet Anteroksi ristitty palmuvehka, toinen palmuvehka, rahapuu ja muratti. Jännä nähdä mikä tästä syntyy.
Oon myös sisustanut täällä ja vihdoin, VIHDOIN,  mulla on lamppu joka valaisee. Mä näen täällä oikeasti taas jotakin. Keskiviikkona on pääsykokeet, niiden jälkeen saatte kuvia käsitöistä, sisustuksesta ja kaikesta muusta johon olen ollut liian kiireinen paneutumaan. Blogikin toivottavasti taas aktivoituu. :)

Helpottaa vähitellen

Alkaa pikkuhiljaa elämä palata uomiinsa. Monilta osin. Tietysti ikävöin rakasta Nelliäni vielä paljon, mutta se ei enää hallitse elämääni. Myös koulu on loppusuoralla.

Viikon päästä alkaa harjoittelu ja sen jälkeen on homma ohi. Olen joutunut alkuvuoden ajan repeämään niin moneen suuntaan, että helpotus on suuri, kun tämä vihdoin loppuu. Esimerkiksi yrittäjyys kurssi on vienyt ihan tuhottomasti aikaani ja olen laiminlyönyt pääsykokeisiin lukemisen ja kaiken muunkin.

Tässä kuvattuna viimeiset koulutyöni. Vauvan mekkomallisto. Kuvaan loput kunhan saan ne tuotua kotiin, on niin massiivista osa, etten saa niitä koulussa leviteltyä mihinkään kuvattavaksi.

Lepää rauhassa rakas

Tänään tuli se hetki, kun Nellin oli aika päästä pois. Meni hetkessä huonoon kuntoon ja tänä aamuna piti se päätös tehdä. Mä en ymmärrä tätä. Ei Nellin pitänyt vielä lähteä. Tää on niin epäreilua. Mun rakkain. Se oli mulla yli puolet mun elämästä, olin lapsi,kun se tuli meille 8 viikkoisena. Olin vieressä loppuun saakka (tosin sen itse pistoksen ajaksi menin käytävälle ulvomaan, kun en kestänyt ja palasin takaisin)ja vain rutistin sitä, vielä senkin jälkeen kun sydän hiljeni.

Mä en käsitä etten enää ikinä tunne sen turkkia käsissä ja kasvoilla tai kuule niitä niin tuttuja tassun askeleita tai saa sitä viereeni tuhisemaan pää mun sylissä ja vahtimaan mun ovelle yöksi. Kukaan ei tule enää ovella vastaan ja heiluta häntää. Kun olin surullinen Nelli tuli lohduttamaan, painoi pään syliin ja tuli ihan lähelle,  nyt on jäljellä vain suurin suru koskaan eikä se ole täällä. Otin itselleni sen pehmolelun. Lehmän jonka päällä se tykkäsi pitää päätään ja jonka viereen se tänään viimeisen kerran nukahti.

Lepää rauhassa rakas, en unohda ikinä.

Opraatio Kaarle

Alkuun pahoittelen blogihiljaisuutta. Olen puurtanut kouluhommien parissa ja ilokseni voin ilmoittaa opinnäytetyöni olevan pian voiton puolella! Keikalla ehdin kuitenkin käydä. Käsitöitäkin on valmistunut, niistä lisää myöhemmin.

Lauantaina ja Phoenixin elämää blogin Phienix suuntasimme Oulun 45Specialiin katsomaan Kaarle Viikatetta ja Marko Haavistoa. Olimme aiemmin vitsailleet miten me hurmataan Kaarle. Vähänpä me tiedettiin, oltais suunniteltu vaikka mitä muutakin, sillä operaatio Hurmaa Kaarle oli erittäin onnistunut.

Keikalla pääsimme eturiviin ja huomasin muusikoiden välillä vilkuilevan meitä jo lavalta. Erittäin upean keikan jälkeen laitoimme suunnitelman hankkia nimmari ja yhteiskuva täytäntöön ja siirryimme vaanimaan Kaarlea mikseripöydän ääreen. Kaikki meni todellakin paremmin kuin uskallettiin edes toivoa. Löydettiin Kaarle ja tarjouduttuamme ostamaan hänelle juomaa hän kutsui meidät takahuoneeseen!

Oikeasti, meidät! Paikka täynnä erittäin hyvännäköisiä tyttöjä ja me päästiin bäkkärille! :D Bäkkäriltä löydettiin lauma muusikonretkuja juomassa 37,5% viinaa ja puhumassa syvällisiä. Ihan utopistista istua El Supernautin ja Kaarle Viikatteen taustamuusikoiden kanssa yhteen asti yöllä juomassa (tosin me ei juotu mutta oltiin seurana) ja kuuntelemassa juttua spedejoogasta (Kaarlen kehittämä uusi joogatyyppi) ja encoren merkityksestä. 

Ainoa hieman häirinnyt asia oli El Supernautin basisti joka tuijotti mua herkeämättä. Ehdin jo jännätä nuolaiseeko se silmiään kuten lisko, ei nimittäin hirbeästi räpytellyt kyseinen kaveri. Mutta menköön se alkon piikkiin, eiköhän se ihan kunnon kaveri ole. :D

Kaiken kaikkiaan oli aivan ihana ilta ja yö. Kiitos Phoenix ja Kaarle ja kumppanit (vaikka tuskin te tätä ikinä näette :D). Ottakaamme uusiksi ensi kuussa!

Kuvia!