sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Luukku 13

(Netti tökkii, saa nähdä lähteekö tämä vielä tämän yön aikana...)

Erittäin hyvää Lucian päivää. Yli puolen välin ollaan jo. Mites teillä on sujunut joulukuu?

Minä kävin tänään parin ystävän kanssa katsomassa Hobitin. Jos ette halua juonipaljastuksia suositan lopettamaan lukemisen NYT.

Jo alussa vaikutelma oli, että mikähän tästä tulee. Elokuvan jälkeen en osaa sanoa tykkäsinkö vai en. Juonta oli muutettu rankasti ja se oli vain... sekava.

Hahmoja oli lisätty ihan omituisesti ja haltiat oli täysin photoshopattuja ja luonnottomia. Taustat olivat epäuskottavat ja  välillä koko elokuva muistutti grafiikaltaan huonoa videopeliä. Lisäksi kytkökset sormustaruun olivat väkisin haettuja ja niin läpinäkyviä. Hahmojen taustaa selitettiin tarpeettomasti ja luultavasti virheellisesti. Tietääkseni Aragornin ja Legolasin ensitapaaminen ei ole tiedossa, kuten ei myöskään  Galadrielin ja Celebornin. Tässä ne kuitenkin oli kehitelty ja työnnetty keskelle tarinaa.

Tämä elokuva olisi oikeasti voinut olla loistava. Mielestäni tekijät tekivät sen virheen, että he kajosivat klassikkoon liikaa ja heittivät soppaan ämpärillisen erikoistehosteita ja grafiikkaa. Taru Sormusten Herrasta seurasi alkuperäistä tarinaa todella hyvin, tässä oli samaa käytännössä vain nimi ja kääpiöt ja se perusidea, eli vallataan koti takaisin. Kaikki muu oli täysin tuulesta temmattua ja pieni rahastuksen maku tästä kieltämättä tuli.

Itsenäisenä tarinan elokuva (trilogia) kuitenkin toimii. Jos ei ole niin fanaattinen Tolkien fani kuin minä, ei se täysin kirjasta poikkeava juoni haittaa. Se toimii ja se on hyvä. Itse vain kirjan noin 20 kertaa lukeneena ja muutenkin maailmaan perehtyneenä, vertailen.

Kuitenkin. Oli ihana palata vielä kerran uuteen seikkailuun Keskimaahan. Se on ollut kiinteä osa elämääni lapsuudesta saakka ja tavallaan oma "turvapaikkani". Viihdyn siellä paremmin, kuin oikeassa maailmassa. Se tarina ja maailma vie yhä mukanaan ja rakastan niitä hahmoja, he ovat kuin ystäviä jotka ovat kulkeneet mukana rankkoinakin aikoina ja vieneet mieleni turvaan, kun maailma kävi liian raskaaksi. Se on maailma, johon löysin tieni 9-vuotiaana ja johon voin yhä 20-vuotiaana palata, kun siltä tuntuu.

Tämän tajunnan virran jälkeen on ajatuskin selkeytynyt. Kyllä, tykkäsin. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti