Piilotetut tulet

Kerranki ois niitä taivaan tulia, mutta pilvet päätti kerääntyä just tänä yönä, että ei siellä mitään näy. Kostona sitten viime yöltä tuleton kuutamo.
Tuli aika komea kuva vaikka ite sanonki.

Anelmaiset

Pitähän se minunki ku kaikki muutki. Aloitin aattoiltana anelmaiset ja eilen sain ne valmiiksi. Ystäväni nimesi ne maahisneidon sukiksi. Kukkaset ja lehdet oli jotenkin liikaa, joten päädyin jättämään ne kiinnittämättä. Ehkä vielä johonkin nekin laitan.

Tadaa! Maahisen sukat. Yllättävän koukuttavaa ja ensimmäinen kirjoneuleeni joka ei kiristä. Saatoin aloittaa jo toiset. Ehkä. En tunnusta...

Luukku 24

Aatto. Tänne asti selvittiin. :) Mulla on Tarjakooma päällä, se on vaan jotenkin niin ihana. En osaa edes kuvailla miksi, se vaan on... Tarja.

Meillä on täällä jo kylässä yksi 4kk vanha tonttutyttö. Aatto on alkanut aika rauhallisesti, koristeltiin kuusi ja otettiin koirasta noloja kuvia.

Sisko toi Oxfordista tontun

Kuusi sai koristeet ja paketteja, nyt  niitä on kertynyt jo enemmänkin

                              Ostin sille tontulle oman joulupallon

Luukku 23

Se on aatonaatto! Minä valvoin taas eilen 21 tuntia, mutta se oli erittäinkin kovasti sen arvoista. Eilen kerroin, että matkustin Helsinkiin, nyt voin kertoa mitä mä siellä tein.

Löysin sieltä isolta kirkolta yhden, äänestä päätellen, enkelin.

Se vaan on niin täydellinen, ettei mulla riitä enää sanat. En kestä tuota naista.

Seitsemän Ave Mariaa myöhemmin löysin itseni taas Tarjan rutistuksesta. Kummallakin oli jo ehtinyt tulla ikävä, edellisestä kerrasta oli jo kaksi vuotta. 

Mä oon vaan niin onnellinen nyt.

Luukku 22

edit. Tämä ei ilmeisesti eilen junan verkon kautta suostunut lähemään, joten satte tämän tälleen myöhässä.
Joulu alkaa ihan tosissaan jo kolkutella ovella. Sen kunniaksi jätin vanhempani tekemään joulusiivouksen yksin ja karkasin isolle kirkolle. Lähtö oli aamulla 4:15 ja juna lähti 5:07. Puolentoista tunnin päästä olen jo Helsingissä. Kovin on vihreä maa, Oulussa sentään oli vielä vähän yritystä vaikka veikkaan kyllä, että huomenna kun menen takaisin kotiin ei ole sielläkään lunta jäljellä. Huomenna voin paljastaa miksi olen valvonut taas vaihteeksi puoli kolmesta. Tai no torkuin Seinäjoki-Tampere pätkän osittain. Perillä kaverini tulee mua vastaan asemalle ja mennään syömään ja pyörimään johonkin kunnes voin kolmen kieppeillä heittää ylimääräiset kamani hotellille.

Huono tarkennus tärisevässä junassa, mutta junaneuleeni on piirakkasukka.

Vähiin käy matka. Turistina kuvailen junan ikkunasta etelän ihmeitä.

Luukku 21

Joulu lähestyy ja sain valmiiksi joululahjan. Uskallan laittaa siitä jo kuvan tänne, koska saaja tietää jo mitä on saamassa. Muuta en olekaan tänään sitten tehnyt, koska nuo piti saada tänään valmiiksi. Nyt on laukku pakattuna ja painun unten maille.

Luukku 20

Joulu lähenee ja vuimeiset leipomukset on tehtynä. Pullia! Tuli tosi hyviä. :) Päällä murotaikinapossuja. :D Käytiin myös äidin kanssa viime hetken jouluostoksilla. Tänään oli jo hermot koetuksella siellä ruuhkassa taapertaessa, niin on hyvä ettei jätetty myöhemmäksi.

Luukku 19

Loma alkaa rentoutumalla. Illan ohjelmana Niinimaa vs. Viuhkola hyväntekeväisyys- ja hupipeli. Kentällä ainakin Niinimaa, Viuhkola, Kurri, Ruotsalainen, Kukkonen, Tikkanen, Koivu, Mika Salo (eikö se oo joku formulakuski?), Mikko Leppilampi, Heikki Paasonen ja kaikkia muita tyyppejä. Osa tunnettu lähinnä Oulun jääkiekkopiireissä ja minä tiedän nimet vain, koska isoveljeni on harrastanut jääkiekkoa ja ovat pelanneet samassa joukkueessa. :D En jääkiekosta itse pahemmin perusta, mutta onhan tää ihan viihdyttävää. Tämän jälkeen on vielä iltatilaisuus jossa esiintyy mm. Nipa Neumann ja Suvi Aalto. Saa nähdä jaksanko loppuun asti. Kello on vasta 17:33 ja on jo olo, että voisin mennä nukkumaan.

Luukku 18

Nyt se on ohi. Ihan joka ikinen koulutehtävä ja tentti on suoritettu ja mulla on nyt loma. Väsynt mutta onnellinen. Niin, onnellinen? Voin taas käyttää tuota sanaa. Vielä muutama kuukausi sitten mulla oli hyviä hetkiä ja esimerkiksi kesällä Alice Cooperin keikalla mulla oli onnellinen olo ja kaikki tuntui kaukaiselta, pääsin irti kaikesta, mutta pääosin elämä tuntui silti tyhjältä. Mihin tämä vuosi katosi? Nellin lähdöstä maaliskuussa tuntuu toisaalta kuluneen ikuisuus, mutta toisaalta taas se tuntuu eiliseltä ja sattuu yhä. Alitajunnassani yhä odotan sen tassujen ääntä ja hännän heilutusta kun tulen kotiin, mutta se ei hallitse mun ajatuksia ja elämää enää. Tämän vuoden aikana olen menettänyt paljon, mutta saanut vähintään yhtä paljon. Musta on tullut täti maailman suloisimmalle pienelle tytölle, kummitäti mahtavalle pikku-jätkälle, valmistuin ammattiin, olen saanut uusia kavereita ja erityisesti Phoenixin kanssa olen viettänyt hienoja hetkiä ja kulttuuri-iltamia muutenkin. Erityisesti mieleen tulee ilta teatterissa katsomassa Addams Familya ja kun saatiin itsemme keploteltua Kaarle viikatteen takahuoneeseen tarjoamalla Kaarlelle bisse. Loppujen lopuksi uskallan sanoa, että tästä tuli samalla elämäni kauhein, mutta silti ihan hyvä vuosi, vaikka kevät olikin synkkä.

Tämä mun tehtävälappu jotenkin mielestäni summaa tämän syksyn aika hyvin, olen vain paahtanut kaiken läpi ja selviytynyt, en ole ehtinyt ajatella elämää, mutta nyt se tuntuu kaiken sen arvoiselta (tai no lähes, jos saisin jouluksi mitä tahansa fysiikan lakien ulkopuoleltakin haluaisin Nellin takaisin edes hetkeksi)

Mutta jotta ei menisi nyt liian synkäksi ja tunteelliseksi voin sanoa, että leivoin tänään pakkaseen maustekakun (jota en tietenkään älynnyt kuvata, mutta kyllä te tiedätte minkä näköinen on maustekakku). Nyt tekisi mieli neuloa, mutta hartiat huutaa jo hoosiannaa, joten ehkä pakko hillitä itseni ja mennä vaikka nukkumaan, kun kerrankin saa nukkua niin pitkään kuin huvittaa.

Näihin tunnelmiin.

Luukut 16 ja 17

Pahoittelen taas. Eilen ja tänään otin loppurutistuksen kouluvuoteen. Huomenna on viimeinen tentti ja sen jälkeen saan heittäytyä sängylle neulomaan Addamssin parissa ja syömään suklaata. Kävin ihan varta vasten äsken kaupassa ostamassa Fazermint paketin. En ole ikinä odottanut joululomaa näin kovasti, mun univelka on massiivinen ja alkaa oikeasti olla jo vaikeaa pysyä hereillä välillä.

Kävin eilen Ideaparkissa lounaalla hyvän ystäväni Phoenixin (Phoenixin elämää blogista) ja hänen poikansa "Brucen", mun kummipoikani, kanssa.  Oli taas kerran erittäin hyvää ruokaa ja Bruce järjesti actionia melkoisesti, menemättä yksityiskohtiin tarvittiin paketti vaippoja ja uudet vaatteet.

Tänään olen väsännyt itselleni huomisen tenttiin niin hienon lunttilapun (sallitun toki) ettei mitään rajaa.

Nyt nukkumaan, tuntuu etten mä enää muuta teekään kuin opiskelen ja nukun kun ehdin.

Luukut 14 ja 15

Pahoittelen kovasti etten eilen saanut päivitettyä blogia. Kävin iltapäivästä kävelylenkillä kirjastossa ja uppouduin illasta kirjoittaman esseetä ja havahduin joskus reilusti puolen yön jälkeen että mitähän kello on. :D Essee on valmis ja vailla lähetystä. Deadline perjantaina, eli tämähän meni aika hyvin. Sanamäärä: 2262!

Eli. Kävin siis eilen kävelyllä ja sain räpsittyä kuviakin, kun meidän kylä on talvisiin tosi nätti.

 

-8 astetta pakkasta, mukava talvikeli, kylänraitti ja suuntana kirjasto. Eikä ees palellut! :)

Tuota kun seurais pääsis merelle.

Päätie

Kaupungin miehet teki luistinkenttää. :)

Tänään olen sitten nököttänyt visusti koneella ja väsännyt tuota esseetä apinan raivolla. Deadline olisi perjantaina, mutta perjantaina on myös tentti niin tämä piti saada pois alta. 

Kävin äsken pihalla ottamassa valokuvia, kun on taas niin kaunis yö. Viime yönä olisi ollut ne revontulet, mutta nukuin onnellisesti niiden ohi.

Tältä illalta maisemaa.

Parit joululaulut vielä yöhön.

Paula Koivuiemi - Tähti tähdistä kirkkain

Tarja Turunen - In the eyes of a child

Nyt mä painun nukkumaan, on tässä sen verran monta yötä taas valvottu ja stressattu ja silmien alusten väri on sen mukainen ja puntarikin näyttää stressistä johtuen 4 kiloa vähemmän kuin kaksi viikkoa sitten, että nyt mulla on oikeus nukkua (ja aamulla herätä kello 7 viemään äiti töihin, että saan auton ja pääsen Phoenixin elämää blogin Phoenixin kanssa ituparkkiin)

Luukku 13

Succé! Meillä on pipareita. Sisko väänsi eilen uuden taikinan ja otettiin uus yritys.

Aurinkokin näyttäytyi Lucian päivän kunniaksi.

Nyt takaisin kirjotushommien pariin. Ensi perjantaiksi olis 2200 sanaa kirjotettavana.

Luukku 12

Tämän päivän aihe piti olla erittäin komeat ja maukkaat koristellut piparit. Juu. Suunnitelmat muuttuu. Pipareita olkaa hyvät.

Meni uuniin tällaisina.

Jotakin tapahtui matkalla.

Kyl nää syödä voi.

Mitenkä meni noin niinku omasta mielestä?

Luukku 11

Se on joulun odotus kohta puolessa ja valkeus koitti. Viime yönä satoi ainakin 10 senttiä lunta. Alkaa näyttää jouluisalta. Vielä kun ne revontulet sais, kuulemma pitäisi olla tänä iltana, mutta taivas on niin pilvessä ettei sieltä mitään näy.

Pieni koira ja lumen ilot

Sieltä se tulee

Saapui yö ja aika aavemaiseksi muuttui luminen maisema.

Kuusetkin sai lumipeitteen

Luukku 10

Valkeata... eiku vihreätä joulua. Paljon vihreyttä nyt havaittavissa, ulkona täysin valkea maa, mutta sisällä sitäkin enemmän tänään ollut viherrystä.
Sain pingotettua Tarjan joululahjan. Revontulen värinen revontuli. Tuli tosi komea vaikka itse sanonkin. Salassa oon alkanut jo laskea päiviä siihen, että näen taas Tarjan.

Lisäviherrystä tuo haalarini. Olin ajatellut kuvata seen ulkona, mutta en kehdannut viedä kameraani lumituiskuun joten olohuone sai kelvata.

Teksti näkyy huonosti, koska en saa vielä solmia tätä oikeaoppisesti niin nettä se näkyis kuten kuuluis, mutta siinä seisoo VERBA Universitas Ouluensis. Eli ainejärjestöni uusien kielten opiskelijoiden ainejärjestö Verba.

Ja edestä.

Mulla oli kuulemma eilen nimipäiväkin, en itse taaskaan muistanut yhtään, se yllättää mut joka vuosi.

Tarja on livenä niin ihana, että laitetaanpas tälle päivää livevetoa.