Jääräpäistä stereotypiaa

Olen taas harrastanut kulttuuria. 9.12. illalla oli ainejärjestöni Verban kulttuurisyksyn päätös teatterissa. Kävimme katsomassa näytelmän Jääräpää. Ohessa omia mietteitäni näytelmästä.

Jukka Heinäsen ohjaama Jääräpää on näytelmä, joka leikittelee stereotypioilla saamelaisuudesta, metallifaneista ja ruotsalaisuudesta. Näytelmän ensimmäisellä puolikkaalla en ollut aivan varma onko tämä älykästä huumoria vai vain stereotypioista väkisin väännettyä huumoria. Näytelmän toinen puolisko kuitenkin kallisti ajatukseni siihen älykkään huumorin suuntaan. Se on kaikessa överiydessään ja korniudessaan lopulta ihan toimiva.

Katja Karhuvuoma on Helsingistä Muonioon muuttanut muutoshaluinen kunnanjohtaja, joka koettaa ajaa Muonion ja Enontekiön kuntaliitosta vastahakoisia kyläläisiä ja omaa appeaan, ”Helsingin herroja” joka solullaan vastustavaa Piera Karhuvuomaa, intohimoista Black Sabbath fania, vastaan. Kaikki ei mene ihan Katjan suunnitelman mukaan ja näytelmän nimi - jääräpää -  kuvaa hyvin kaikkien hahmojen asenteita, kukaan ei ole valmis antamaan tuumaakaan periksi.

Jääräpää on hauska ja kepeä komedia, joka saa nauramaan ja hymyn huulille paikoin jopa kornilla huumorillaan sekä ylilyönneillään hahmojen luonteiden ja piirteiden suhteen. Se ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin kuten kuntaliitoksiin komediallisella tavalla ja irvaillaanpa siinä länsimetrollekin, myös englantilainen metallilegenda Black Sabbath nostetaan lähes Jumalan asemaan Pieran, tuon metallin sanansaattajan toimesta. Myös ruotsalaiset saavat osansa naapurillisesta pilkasta Bertilin hahmossa hieman neitimäisenä muotitalon toimitusjohtajana.

Kuitenkin näytelmässä pohditaan myös tärkeitä asioita ja epäkohtia kuten yksinäisyyttä ja naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa. Katja kokee olevansa yksin ja outo tulokas joka ei sovi joukkoon saadessaan vastaansa pahapäisiä ja muutoshaluttomia poromiehiä, joille kuntarajan pysyminen on henki ja elämä. Taustalla häärää myös naisasialiike joka pyrkii lopettamaan naisiin kohdistuvan väkivallan pienen kylän naisiksi hämmästyttävän hyvillä hakkerin taidoillaan ja mukana toiminnassa pyörii myös seudun viimeinen poliisi Liisa. Naisasialiike on esimerkki siitä, miten Lapin syrjäseuduilla virkavalta on resurssien puutteessa kaukana ja välillä asiat on otettava omiin käsiin, jos muutosta aikoo saada, sillä muuten voi olla myöhäistä silloin, kun virkapukuiset lopulta saapuvat. Parisuhdeväkivalta on Suomessa valitettavan yleistä ja naiset kokevat yhä häpeää siitä, että heitä on lyöty vaikka uhri on asiassa se viaton osapuoli jonka ei tulisi kokea häpeää siitä, että hänen koskemattomuuttaan on loukattu.

Näytelmän visuaalisesta puolesta voisi sanoa, että minimalistinen oli tässä näytelmässä toimivaa. Lavasteet olivat melko yksinkertaiset, Lapin talvinen luonto, joka tarpeen vaatiessa muuntui myös sisätilaksi. Taustan maisemat luotiin heijastamalla taustaseinään kuvaa, joka korosti Lapin talven karuutta, mutta ei vienyt huomiota itse näytelmältä. Myös puvustus oli melko simppeli, tavallisia talvihaalareita ja takkeja. Ne korostivat omalta osaltaan hahmojen tiettyä yksinkertaisuutta; koristeellisuus on turhaa vaatteissa ja puheissa. Karvalakki toimii pakkasessa, joten miksi muuttaa toimivaa kaavaa. Visualisessa puolessa oli myös käytetty huumoria ja itseäni viihdyttivät suuresti näytelmän poroja näyttelevät ruskeisiin vaatteisiin puetut näyttelijät. Se oli niin yksinkertainen ratkaisu, että se oli jo nerokkaan rajoilla. Näytelmän äänimaailma oli näin metallifanina omaan korvaani taivaallista. Harvoin kuulee teatterissa Tony Iommin kitarariffejä ja Ozzy Osbournen, yhden nuoruuteni sankareista, laulamista. Kolahti!

Jääräpää perustuu kajaanilaisen Mikko-Pekka Heikkisen samannimiseen vuonna 2014 julkaistuun romaaniin, jonka hän (käsiohjelman mukaan) kirjoitti halutessaan jatkaa teemaa Etelä- ja Pohjois-Suomen välisestä taistelusta. Suosittelen näytelmää niille, jotka haluavat nähdä satiiria, oli näkökulma sitten  komedia höystettynä  yhteiskuntakriittisyydellä tai yhteiskuntakriittisyys kuorrutettuna huumorilla.