Taivaat avautuu

Yksi syksyn ehdottomasti parhaista asioista on tähtitaivas. Vanhempani asuvat paikassa missä on käytännössä säkkipimeää. Kävin yöllä veljeni kanssa takapihalla enkä nähnyt hänen sijaintiaan enää parin metrin päässä kuin kameran näytön valosta.
Tässä syksyn ensimmäinen otos taivaskuvaukseen. Harmillisesti kamerastani ei saa pitkän valotuksen kohinanpoistoa pois päältä, eli se söi kuvasta linnunradan tiheimmän sumun.

Mää vaan katon.

Joo, menipä taas. "Mää ihan vaan katon" päättyi siihen, että köyhdyin kaupungissa noin satasen. Mutta materialistinen pieni harakka sisälläni hykertelee tyytyväisenä. Oulussahan oli siis viikonloppuna kansainväliset suurmarkkinat ja minä löysin sieltä kelttikoruja myyvän kojun (tosin ihan suomalaisen www.kelttikorut.com). Sinne upposi jo 54€. Olin kaupungissa Phoenixin (Phoenixin elämää) ja hänen Elpu tyttärensä kanssa ja piruina yllytettiin toisiamme vielä, että mitä väliä vaikka ei oo rahaa kun ne kimaltaa niin nätisti.

Mukaan tarttui Taran prinsessan juhlakääty kaulakoru violetilla kivellä, symboloi valtaa, joka päätyy koristamaan kaulaani uskollisen Michael Monroe koruni yläpuolelle. Taran kukkula on muinaisirlantilaisessa mytologiassa jumalten valtakunnan sisäänkäynti ja pyhä paikka.

 

Phoenixin kanssa ostettiin samanlaiset sormukset oikeaan nimettömään. Kyseessä on kelttiläinen ikuisen ystävyyden solmu. Se on ikivanha kelttien sotureiden ja ystävysten vala huolehtia toisesta tässä ja seuraavassa elämässä.

 

Näiden ihanuuksien lisäksi Tiger, tuo houkutusten, sälän ja krääsän mekka myi mulle 4 tuikkukuppia hintaan 2€ koko satsi. Kaksi violetia ja kaksi vihreää.

 

 

Loppurahat meni Kärkkäiselle. Ostin yhteen Doctor Who aiheiseen tuunaukseen tarvikkeet. Siitä lisää huomenna, kun saan ainakin aloitettua projektin. Minulla on visio (kuuluisat viimeiset sanat). :)

 

 

Koiteli elää

Hyvää syksyistä iltapäivää. Alkaa jo oikeasti tuntua vähän syksyltä. Kävin viikonloppuna siskoni ja vanhempieni kanssa vielä viimeisillä festareilla, jotka on vaatimattomasti nimetty Suomen kauneimmiksi. En kiistä. Kyseessä oli siis Koiteli Elää 2016 Oulun pohjoispuolella tuolla Kiimingissä Koitelin koskilla. Osallistuin myös Koiteli Elää kuvakilpailuun (instagram ja faceboon #kauneinkisa) ja tulin kolmanneksi ja voitin kaulakorun. :)

Tässä muutama otos festareilta. Ensimmäisellä lohkesi kolmas sija kisassa. Kosken rannoille sytytettiin auringon laskiessa roihuja.

Käsitöiden sarallakin on edistytty. Tein syksyksi uuden pipon. Siitä piti tulla kummipojalle, eli Phoenixin elämää blogin pitäjän nuorimmaiselle, villatakki, mutta en yksinkertaisesti jaksanut neuloa sitä, liukas ja ohut lanka oli liikaa mulle. Laitoin sen kaksinkerroin, otin silmukkamäärään vinkkiä 7-veljestä piposta ja sävelsin omasta päästäni mallin. Lankana joku turkkilainen akryyli-angoraseos. Pehmeää ja lämmintä. Kummipojan takkiin ostin kivemmat langat ja aloitin alusta. Siitä lisää myöhemmin.

Lisäksi syntyi nämä tossut. Huopasta mun kätköistä. Ei palele varpaat nyt. Täytän parin kuukauden päästä 22, mutta ikinä ei ole liian aikuinen yksisarvistossuille.

Ruutua syksyyn

Hyvää iltaa hyvät lukijat. Voin viimein ilmoittaa, että olen saanut jotain (lähes) valmiiksi!

Luennot alkavat pian ja saapuva syksy toi taas mieleen ihanat polvivillasukat ja aloin haluta hametta jonka kanssa pitää niitä. Muutenkin kaikki hameeni ovat jotakin tylliminihärpäkkeitä ja vaikka ne ovatkin supersöpöjä niin ne ovat noh... lyhyitä. Välillä on käynyt mielessä, että elämä vois välillä olle helpompaa, kun liikkumista ja istumista ei määrittele hameen pituus. Suuntasin siis Eurokankaaseen ja ostin hirveän ihanaa skottiruutukangasta ja tein siitä korkeavyötäröisen hameen.

Siitä puuttuu vielä edestä koristenapit. Ei ollut valmiina kivoja, eli ennen luentojen alkua täytyy suunnata vielä nappikaupoille. Kangas ja kuminauha maksoi yhteensä vajaa 15€. :)