Kultakausi –100 vuotta suomalaisuutta

Hyvää iltaa, rakkaat lukijat. On taas kulttuurihetken aika. Uhmasin Oulussa riehuvaa tuulta ja suuntasin kulkuni yliopistolta Torinrantaan kohti teatterin violettina hehkuvaa tornia. Ytimiä hyytävässä tuulessa se näytti hyvin kutsuvalta ja liian kaukaiselta. Jos joku ei siis tiedä, Oulussa tuulee aina ja se tuuli on kumpaankin suuntaan vastatuuli.

Mutta asiaan. Kävin näytelmän Kultakausi ensi-illassa ja täytyy myöntää, että kokemus oli melkoinen. Kultakausi kertoo satiirin keinoin suomalaisesta sielunmaisemasta ja politiikasta sellaisena, kuin se nykyään on: puhdasta komediaa. Pääosassa ovat poliitikot, suomibrändi ja Suomen 100 vuotta itsenäisyyttä. Näytelmä onkin osa Suomi 100 -juhlavuotta ja tehty sitä silmällä pitäen. Suomen 100-vuotis juhlavuoden teema on "yhdessä" ja tämä näytelmäkin on syntynyt yhteistyössä Kemin, Kajaanin ja ruotsalaisten Riksteaternin ja Norrbotensteaternin kanssa.
Rooleissa olivat Perttu Hallikainen (Kajaani), Mikko Korsulainen (Oulu), Annina Rokka (Oulu), Satu Tala (Kemi) ja Kimmo Tetri (Riksteatern).

Ensimmäistä kertaa ensi-illassa. Oli jännää.

Vaikka kyseessä on komedia suomalaisuuden ydintä pohditaan näytelmässä välillä hyvinkin syvällisesti. Siitä huokuu se, miten ylpeitä me sisäisesti olemme omasta pienestä maastamme, joka on muulle maailmalle suhteellisen huomaamaton ja mitä oikeastaan on olla suomalainen. Alussa oli suo, kuokka ja Jussi, mutta mitä on vuonna 2017?
 Tämä heijastuu hyvin kärjistettyyn vastakkainasetteluun suomalaisen ja ruotsalaisen välillä ja iloluontoinen, ruotsinsuomalainen Matts onkin hyvä kontrasti perisuomalaisille hahmoille kuten Väinö tai Pirkko. Tätä hiljaista ylpeyttä korosti hienosti myös taustan valkokankaalle heijastetut kuvat suomalaisten taiteilijoiden maalauksista kuten Hugo Simbergin Halla, Akseli Gallen-Kallelan Lemminkäisen Äiti ja monet muut tunnetut teokset historiamme varrelta. Suomen kaksi virallista kieltä oli myös otettu huomioon ja näytelmä oli puhuttu suomeksi ja ruotsiksi ja taustakankaan yläreunassa pyöri tekstitykset, jotta kummankin kielen edustajat ymmärtäisivät koko näytelmän.

Jos näytelmän taustalla onkin 100 vuotta historiaa ei nykypäivääkään unohdettu. Osansa saivat niin Stubb, Berner ja Suomen vimmattu brändääminen maailmalla, oikeastaan kaikki joka on viimeaikoina vallannut alaa lehtien otsikoissa oli ujutettu mukaan dialogiin. Tämä oli mielestäni hyvin toimiva idea, koska se jätti tilaa muutokselle, näytelmän käsikirjoitusta voitaisiin periaatteessa muuttaa aina sen mukaan mikä on sillä hetkellä tapetilla Suomessa ihan vain muutamaa sanaa vaihtamalla.

Rakenteellisesti näytelmä oli hauskasti toteutettu. 1800-luvun realismin aikaan suosituksi tullen niin sanotun, neljän seinän teatterin sijaan tämä näytelmä sai yleisön osallistumaan ja pallo oli, täysin kirjaimellisesti, välillä katsomon puolella.  Jos olet kovin ujo suosittelen välttämään paria etummaista riviä, mikäli et missään nimessä halua sanoa sanaakaan. Näytelmä myös tavallaan pysyi käynnissä koko ajan. Tullessani teatterille noin kymmentä minuuttia ennen näytelmän alkua yksi päänäyttelijöistä oli teatteriravintolassa keräämässä yleisöltä sloganeja aiheesta suomibrändi. Myös väliajan päättyessä toinen hahmo oli ikään kuin poliitikon ominaisuudessa kyselemässä ihmisiltä asioita, mutta olin hieman liian kaukana saadakseni täysin selvää mistä oli kyse, mutta se toi oman pienen mausteensa asiaan.

Visuaaliselta puoleltaan Kultakausi toteutti "less is more" periaatetta ja lavastus oli hyvin yksinkertainen ja koruton. Mitään ylimääräistä ei ollut.  Se toimi paristakin syystä. Se ei vienyt huomiota pois näytelmän tapahtumilta eikä taustan valkokankaalta ja tarina sijoittui ruotsinlaivalle, jotka ovat ymmärrykseni mukaan suhteellisen koruttomia ja välillä melko retrojakin paikkoja. Tai ainakin stereotypiat sanovat näin ja niillähän tässä leikittiin. Puvustuksellisesti näytelmässä ei ollut mitään erikoista, hahmot olivat aika tavallisia sen suhteen.

Salakuuntelin väliajalla ja salista poistuessani yleisön kommentteja enkä kuullut ainoatakaan negatiivista kommenttia. Yleisö lähti todella hienosti mukaan silloin kun tilanne sitä vaati ja nauroi lopun ajan vedet silmissä. Kultakausi oli aika hyvää terapiaa hetkessä, jolloin hallituksen toimille tekisi lähinnä mieli itkeä.

Jos saatte tilaisuuden käydä katsomassa niin oikeasti: menkää. Näytelmä leikkii politiikan hiekkalaatikolla, mutta jopa minä, joka pysyn visusti erossa kaikesta politiikkaan liittyvästä, nautin näytelmästä kovasti. Tasoon suhteutettuna Oulussa on halvat teatteriliput, tulette saamaan rahoillenne vastinetta.

Kultakausi tulee ensi-iltaan myös yhteistyöteattereissa Kajaanissa (26.1.), Kemissä (2.2.) ja ruotsin teattereissa syyskuussa.

Muodonmuutos vol 2

Hiuksista paljastui aamun auringossa (tai siis siinä pienessä päivän kalpeudessa) punaisen sävyjä. Siitä siis oikeasti lähti jotakin! Lisäksi tyvikasvuni ja värjätyn osion raja ei ole yhtään niin jyrkkä kuin se oli aiemmin ja siitä johtuen myös oma juureni ei loista niin kultaisena, vaan sekin taittaa hieman ruskeaan nyt, kun ei ole jyrkkää eroa blondi ja musta.

Pitkä matka tässä vielä on, mutta kyllä minä tämän taistelun voitan ja saan näistä hyvännäköiset kaksiväriset leikkaamatta. Tosin jos jatkan tähän malliin näitä omia kokeilujani täältä alta saattaa paljastua vielä vaikka mitä, sillä viimeisen kahden vuoden kuluessa hiuksissani on ollut violettia, mustaa, punaista, yhdessä välissä ne meni vaalennuksesta aika keltaiseksi. Eli jos menette maaliostoksille voin lähteä mukaan, värikartta löytyy. :)


Päätin tähän samaan syssyyn aloittaa muunkin muodonuutoksen. Tämän vuoden aikana olisi tarkoitus kehittä jonkin verran voimaa, sillä mä en oikeasti meinaa jaksaa kantaa edes kauppakasseja 300 metrin päästä kaupasta välillä ja tavoite olisi pudottaa 15kg. Aloitan helpolla tavoitteella pääsiäiseen mennessä jos lähtis vaikka 5 niin olisin yläkuloinen. Sitä varten tarvisi vain keksiä terveellinen tapa pudottaa se. Mun yleinen keino on rääkätä itseäni ensin hulluna, luovuttaa koska minä vihaan liikuntaa erittäin suuresti (kiitos koululiikunta, verenmaku suussa pakottaminen siihenkin mihin ei fyysisesti pysty), olla pari viikkoa lähes syömättä ja palata entiseen, koska olo on niin huono ja voimat vähissä.

Hiusten muodonmuutos

Noniin. Olen nyt vähän saanut sotasuunnitelmaa koskien hiuspehkoani laadittua ja olen käynyt taistoon.

Aloitin leikkaamalla näistä 20cm pois. Tietäjät tietävät, että hiukseni yksivät lantiolle ja niissä oli vuodien värikerrostumat. Päästyäni niistä eroon marssin tänään apteekkiin ja ostin askorbiinohappoa. Myrkytön keino purkaa hiuksista väriä.

Olin hieman skeptinen, vaikka olenkin kuullut sen toimivan, mutta kokeilin sitä silti ja sehän toimi! Hiukseni vaalenivat hieman. Nyt on yö ja pimeää joten lopullinen tulos jää aamun valoon asti pimentoon, mutta pientä muutosta voi havaita jopa keittiöni kelmeän loisteputken valossa.
Katsokaa vaikka itse.

Ennen 

Jälkeen hieman vielä kosteana.

Jännä nähdä mitä aamu tuo tullessaan.

Loma tuli

Ja loma lähes menikin jo. Sairastin lähes koko loman. Jouluaattona kipeytyi kurkku ja joulupäivänä nousi noin 38 asteen kuume ja vielä tammikuun alkupäivät meni niiskuttaessa.

Lyhyenä tiivistelmänä voisin sanoa, että pukki toi keikkalippuja Sonata Sinfonicaan ja Koiteli Elää 2017 festarille, pari ihanaa Doctor Who aiheista kaulakorua ja... pianon! Ihka oikea sähköpiano. <3 Se on ihana. Itse ostin itselleni Tarja-reissulla pari tinapilliä lisää. Naapurit kiittää. ☺ Tarja keikasta ja sen hämmentävyydestä lisää kuvien jälkeen.

Vuosi vaihtui raketteja katsoessa ja niiskuttaessa ja tämä vuosi tuo paljon uutta. Minusta tuli ainejärjestöni Verba ry:n tiedotusvastaava ja toinen mediavastaavista, eli siinä riittää työsarkaa. Lisäksi, aikani tummahiuksisena on tullut päätökseensä. 

Aloin saamaan allergisia oireita, joten seinä tuli vastaan. Oman terveyteni vuoksi en enää uskalla värjätä. Sitten onkin jäljellä se päätös, miten palaan takaisin omaan väriini, tätä mustaa on nimittäin reilusti yli puolen metrin verran. Leikkaus ei oo ensimmäinen vaihtoehto ja blondaustakaan en mielelläni tekisi. Tässäpä projektia vuodelle 2017, kuvia tulee olemaan aina välillä. Jännä seurata miten tyyli tulee vuodessa muuttumaan. Onneksi mun hiukset on nopeasti kasvavaa tyyppiä. Kyllä tästä hyvä saadaan, vaikka onhan siinä tottuminen. 

Joulun jätkänkynttilä ja uuden vuoden raketteja

Joulun kohokohta ja lievästi sanottuna oudoin keikka jolla olen ollut, mutta toisaalta myös ehkä hauskin. Tarja unohteli sanoja, sen kurkkuun selvästi sattui, bändi ei osannu aina soittaa, vierailijat lauloi väärin tai näytti siltä että tahtoo pois ja Tarjan yritys saada yleisö laulamaan kuoli alkuunsa. Meitä tuttuja eturivissä se yritti ihan erityisesti ja me koitettiin vajota penkkiin et laula ihan itse vaan. Mä muka vähä yritin, mut en kehdannut, kun kukaan muu ei ollut yhtään mukana enkä osannut sitä joululauluakaan kuin kertosäettä vähän. Monta kertaa myös mietin, että kumpi meistä muistaa sanat väärin. Mut Tarja oli silti Tarja ja heitti yhtä sekavaa spiikkiä kuin aina ja oli oma outo itsensä. Vähän tää nyt kyllä silti valitettavasti tuntuu lopun alulta joulukeikoille, koska sali oli vaan puoliksi myyty. 

Mutta Tarja on silti aina Tarja. <3 Ensi vuonna paremmin.