maanantai 2. maaliskuuta 2020

Isä, kun mieli pettää

Hyvää maaliskuista iltapäivää. Hillittömän opiskelurupeaman jälkeen olen palannut, sekä tänne, että teatterille. Viikonloppuna oli kaksi ensi-iltaa ja toisesta näytelmästä tulee vielä erillinen postaus heti perään.

Tämä postaus on pitkän työn tulos enkä silti osaa sanoa mitään kovin syvällistä. Kävin perjantaina taas ensi-illassa ja on sanottava, että olen pohtinut kaksi päivää mitä minä tästä osaan sanoa. Näytelmä, jonka katsoin oli Isä (ohjaus Mikko Korsulainen, suomennos Reita Lounatvuori) ja se jätti minut jokseenkin ristiriitaisiin tunnelmiin.

Isä perustuu Florian Zellerin romaaniin ja kertoo tarinan Andrésta (Timo Reinikka), joka kärsii dementiasta ja hänen tyttärestään Annesta (Elina Korhonen), joka koettaa selviytyä isänsä kanssa samalla eläen omaa elämäänsä.

Oulun teatteri – Isä. Kuvassa Timo Reinikka, kuva © Kaisa Tiri
Ihan ensiksi sanon, että jos läheiselläsi on dementia tämä näytelmä menee ihon alle ja voi olla varsin raskastakin katsottavaa. Tämä ei ole kevyt näytelmä vaan se tuo esiin sen karun todellisuuden, kun ihmisen mieli pettää. Se laskeutuu koko ajan syvemmälle sirpaleisen tajunnan syövereihin ja muuttuu synkemmäksi. Itse en tässä tilanteessa ole ikinä varsinaisesti ollut, mutta voisin kuvitella, että jos samojen asioiden kanssa painii tämä ei välttämättä ole aivan helpoimmasta päästä katsoa ja käsitellä. Toisaalta se voi toimia jonkinlaisena vertaistukena. Muuten tämä on kyllä ajatuksia herättävä näytelmä ja suosittelen sitä vahvasti.

Näytelmä tuo hyvin esiin sen, millaista se voi olla, kun muisti pettää. Se hyppii ajasta toiseen ja on rakenteeltaan sirpaleinen. Kohtausten järjestyksessä ei välillä ole logiikkaa, ikään kuin välistä puuttuisi pala ja juuri kun katsoja luulee tietävänsä mitä tapahtuu käy ilmi, että oikeasti ei ole kartalla. Voisin kuvitella, että tämä on myös se tunne, kun ei muista mitä on juuri tapahtunut ja kaikki tuntuu oudolta. Tietyllä tavalla ahdistavaa. Tätä ei voi seurata aivot narikassa vaan se vaatii aktiivista aivotyöskentelyä, jotta ymmärtäisi edes suunnilleen mitä täällä tapahtuu. 

Sävyltään näytelmä on synkeä. Välillä tunnelma kevenee, mutta voisin kuvitella, että oikeassa elämässä nämä hetket olisivat enemmän sarjassa "nauran etten itkisi" ja pohjautuvat siihen, että  fiktion ja faktan raja hämärtyy sairaassa mielessä. Näytelmän edetessä kohtaukset muuttuvat pirstaleisemmiksi samaa tahtia kun Andrén ymmärrys maailmasta muistoineen häviää ja hänen käytöksensä muuttuu. Andrén maailmassa kaikki on sekavaa, mutta yksi kiintopiste siinä on. Hänen rakas kellonsa on sentään ranteessa ja tuo turvaa kaaokseen. Katsoja viedään dementoituneeseen ja irrationaaliseen mieleen sen sijaan, että sitä seurataisiin sivusta jonkun toisen näkökulmasta. Näytelmä kattaa parissa tunnissa usean vuoden etenemisen, mutta dementialle tyypilliseen tapaan se ei ole kronologista ja André elää välillä mennessä ja välillä nykyisyydessä mikä tuo näytelmään aivan omanlaisensa rakenteen. 

Lavastus näytelmässä toimii hyvin. Samoilla yksinkertaisilla elementeillä saadaan luotua monta eri tilaa ja tämä pieni muuttuminen lisää osaltaan myös sitä lievää hämmennystä jota katsojakin tuntee, koska ei ole ihan täysin varmaa missä ajassa ja missä paikassa ollaan. 

Pidin näytelmästä, mutta toisaalta se oli myös vähän masentava. En lähtenyt teatterista tapani mukaan sillä mielellä, että olipas kivaa viihdettä vaan hieman hämmentyneenä ja pohtien mitä minä juuri näin. Väliajalla kuuntelin ihmisten puheita ja moni tuntui keskustelevan melko vakavahenkiseen sävyyn ja miettivän onkohan se oikeasti jotain tällaista ja olisipa kamalaa, jos mieli vain heittäisi toimimasta eikä itse edes tajuaisi sitä. Samat ajatukset olivat omassakin mielessäni. 

Päätän tämän raportin tähän, koska en oikeastaan osaa sanoa tästä mitään tämän järkevämpää. Näytelmänä erittäin hyvä ja pidin siitä ja roolisuoritukset olivat todella taitavia, mutta tämä näytelmä onnistui hämmentämään. Suositan kuitenkin katsomaan tämän, vaikka se ei sitä keveintä viihdettä olekaan. 

Liput Isään ovat saatavilla tuttuun tapaan suoraan teatterilta tai ticketmasterista hintaan 31 € / 28,50 € / 19,50 €

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti