Näytetään tekstit, joissa on tunniste keikat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keikat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Erilaiset bileet

Oli hivenen erilaiset uima-allasbileet eilen JääliCityRockissa. Ouluun iski lähes raamatullinen kaatosade ja ukkonen, hetken aikaa jo tähyilin näkyykö arkkia. Vedenpaisumus oli nimittäin melkoinen. Jouduttiin käymään kumpparikaupan kautta, koska Kalajoelta tulleella kaverillani ei ollut saappaita mukana.


Jäälin uima-allasbileet ja tekojärvi.

Vaan milloinkas mua olisi pieni keli haitannut keikalla? Osa tuntui murjottavan, kun kengät ja vaatteet kastui ja osa heitti kengät pois ja tanssi rapakossa avojaloin, minä vedin skottiruutukumpparit jalkaan ja ostin keikan jälkeen sateen lakattua Sonata Arctican 15-vuotis synttärien Ecliptica hupparin ja annoin läpimärän ja viereisen känniääliön oluella kuorruttaman äidin mukana kotiin.

Pahoittelen, että kuvat on mallia "Tony ja ne neljä muuta jätkää". :D



Sonata Aloitti vahvasti Wolves die youngilla ja samaa tykitystä jatkui keikan loppuun saakka. Muutama hiljentyminenkin mahtui mukaan, mikä sopi minulle joka kirjaimellisesti hyppi oikein mainiosti, koska sai hetken vetää henkeä.  En vain osaa olla aloillani Sonatan keikoilla, ikinä.




Väliin Tony spiikkasi tyypilliseen tapaansa havaintoja säästä ja nimesi JCR:n Jäälin uima-allasbileiksi.





Tony ja ne neljä muuta jätkää.


Kaverilleni tämä oli ensimmäinen Sonata keikka ja ensimmäinen rock keikka, mutta mulla taisi silti olla kovempi meno. Tai ehkä se oli juuri siksi, olen jo päässyt yli siitä hämmennyksestä, että olenko oikeasti Sonatan keikalla ja tiedän, että luvassa on loistava show. Sonata ei pettänyt odotuksia tälläkään kertaa. Kaverini myös kiilattiin pois eturivistä, minä sain pidettyä paikkani, koska olen kokemuksesta oppinut, että älä ikinä päästä irti kaiteesta. Kiilasin myös arvon känniääliön pois eturivistä hänen hetkellisesti menettäessään tasapainonsa ja kiskoin kaverini takaisin. Sonatan keikoilla on hullu meno, kerran olen lähtenyt pää verta vuotaen. Nyt on vain ääni hieman käheänä, koska osasin sanat kaikkiin muihin, paitsi kappaleisiin 5 ja 11 ja sen mukaisesti myös lauloin mukana.




Tony <3 On se vaan ihana.

Tähän on hyvä päättää raportti Oulun yöstä.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Rock the north



Kävin eilen katsomassa Deep Purplea ja Uriah Heepiä ja on pakko sanoa, että kyllä nää vanhan polven rocksuuruudet pesee kaikki nykyajan Santa Cruzit mennen tullen. Jestas, että ne miehet osaa hommansa.


Illan aikana kuultiin hittejä kummankin bändin uran varrelta, mutta ehkä Uriah Heep iski muhun enemmän. Purplella oli kauheasti sooloja ja se hieman vei sen terävimmän kärjen esityksestä, Heep tykitti sarjatulena ja siihen pääsi paljon paremmin sisälle.




Uriah Heep palaili uransa alkuajoille ja soitteli paljon musiikkia jostain 70-luvulta uudemman tuotantonsa lisäksi. Laulaja muisteli myös spiikeissään aikoja, kun musiikki oli nuorta, biisit kestivät puoli tuntia ja bändit kokeilivat asioita, milloin minkäkin aineen vaikutuksen alaisena.








Tämä sai minutkin pohtimaan omaa elämääni. Mä en ollut edes syntynyt, kun nämä pitkätukat oli tehneet musiikkia jo kolme vuosikymmentä. Olen aina valittanut, että olen syntynyt väärällä vuosikymmenellä, mutta eilen aloin miettiä, että miksi? Mä OLEN nähnyt artisteja kuten Deep Purple, Michael Monroe, Uriah Heep, Alice Cooper, WASP ja Ozzy. Suurimman osan näiden elämää suurempien rocklegendojen keikoista olen ollut vielä siellä ihan eturivissä hyppimässä ja laulamassa mukana hittejä jostain kasarilta nykypäivään. Ja onpa mulle kertynyt jokunen plektra ja uusi tuttavuuskin matkan varrella.









Tietyllä tapaa mä olen nähnyt ne paljon parempana, kuin nämä artistit olivat illoin rockin kulta-ajalla, kun kaikki olivat sekaisin ties mistä ja sekoilivat lavalla ja lavan ulkopuolella. Olen kuullut tarinat ja musta on mahtavaa kuunnella näiden legendojen tarinointia menneistä sekoiluista aikana, jolloin maailma oli nuori, mutta olen saanut nähdä heidät sen jälkeen, kun he ovat selvinneet ja kääntäneet suunnan ja hioutuneet vuosikymmenien saatossa niiksi timanttisiksi ammattilaisiksi joita arvostan ja kunnioitan suunnattomasti. Loppujen lopuksi, -94 ei ollutkaan hullumpi vuosi syntyä.





Alla vielä pari mun kuvaamaa videota. :)





keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Luukku 18

Joululoma aloitettu ja keikan jälkeinen hymy edelleen naamalla. Olen virnuillut yksikseni pari päivää jo. Miten jonkun yhden ihmisen näkemisestä voi tulla näin hyvälle tuulelle? Mua on ahdistanut koko syksyn, mutta se ahdistus katosi jonnekin taivaan tuuliin Tarjan kainalossa. Ehkä se oli se, että näki rakkaan ihmisen vuoden jälkeen. Tarjalla on ihmeellinen kyky saada olo paremmaksi oli se mikä tahansa. Tosi vaikea kuvailla sitä sellaisille, jotka eivät ole käyneet hänen konsertissaan, mutta hänestä vain jo lavalla huokuu sellainen energia, että kaikki muuttuu paremmaksi heti. Henkilökohtaisesti tavatessa se on vielä voimakkaanpaa. Kuulostan varmaan ihan seonneelta? :D

Mietittiin tänään murun kanssa, miksi me ihaillaan Tarjaa niin paljon. Tultiin siihen tulokseen, että se on sen uskomattoman äänen lisäksi se sisäinen kauneus ja hyväntahtoisuus. Koko paketti.

Eikö tämä hymy sano jo aika paljon.

 
Sain aikaiseksi kuvata Tarja kokoelmani. Tai no, yksi juliste puuttuu.

Takarivistä alkaen myötäpäivään Act 1 live CD, Harus joulu live CD, muki Tarja logolla, Harus live DVD,  Victim of ritual limited edition single (julkaistiin vain 3000 kopiota koko maailmaan, enempää ei ole tulossakaan), Winter Storm special 2 disc edition, What Lies Beneath 2 disc edition, Henkäys ikuisuudesta joulu studio albumi vuodelta 2006,  Act 1 live DVD, seinäkalenteri vuodelle 2014. Keskellä tämän vuoden kiertueen juliste. Nimmarit on jokaisessa levyssä + kalenterissa.  


Kaksi My winter storm julistetta, kolme nimmaroitua korttia, kehystetty nimmari ja pari kivaa kuvaa muuten vain. Tuolle seinälle tulee vielä Colours in the darkin juliste ja se kiertuejuliste. Koetan niihinkin joskus hankkia nimmarit.

Jouluisiakin juttuja on taas valmistunut, mutta kuvaan ne huomenna päivällä, kun ei ole ihan yhtä pimeää.

En osaa nyt etsiä tätä ensimmäistä videota,joten laitan sen linkkinä. Paras musiikkivideo ja yksi parhaista kappaleista Tarjalta. 500 letters kertoo osittain totuuteen pohjautuen ahdistelijoista joihin Tarja on joutunut pyytämään myöskin virkavallan apua.

Ja tämä jo muutenkin äärettömän kaunis kappale Untill silence vielä kauniinpana akustisena versiona.

 
Hyvää yötä ja olkaa kiltisti. Jouluun on enää viikko!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Elvenpathin ohjeet keikoille

Ajankohtainen asia, kohta taas suuntaan yhdelle. Mietin taas pääni puhki mitä mä tarvin siellä ja päätin koota listan myös muille asian kanssa painiville.

 Pukeutumisen kanssa helpoimmalla pääsee, kun laittaa ylleen kyseisen bändin paidan. Samalla myös sopii joukkoon, suurin osa tulee keikoille bändipaidoissa. Mitään kovin hienoa vaatetta ei kannata päälleen laittaa sillä ne voivat helposti väkijoukossa likaantua, revetä yms. Käytännölliset vaatteet ovat parhaat. Kengiksikään en suosittele korkkareita. Olen kolmen vuoden aikana nähnyt livenä parikymmentä eri esiintyjää, tennarit rokkaa! Itse hiihtelen tämän illan Black Sabbathin Rules of Hell paidassa, pillifarkuissa ja matalapohjaisissa talvisaappaissa.

Asusteissa vain taivas on rajana. Kuitenkin mielessä kannattaa pitää tietyt rajoitteet, mitään mahdollisesti haittaa aiheuttavia ei kannata laittaa ja esim. paksut avainketjut ovat useimmissa paikoissa kiellettyjä. Järjestysmiehillä on oikeus, ja he käyttävät sitä, takavarikoida kaikki kielletty/vaarallinen. Myös oman turvallisuuden takia esim. isoja korvakoruja ei kannata laittaa, ellet sitten istu nätisti penkillä katsomossa. Permannolla ollaan aika tiiviisti ja kaikki roikkuva voi tarttua kiinni ja sitten käy kipiää. Omat asusteeni täll eillalle, 4 sormusta, silmä kaulakoru,Steve Conten plektra kaulaan, niittiranneke ja hiuksiin höyhenketju. Kuvassa myös äärimmäisen tärkeät KORVATULPAT! En voi painottaa riittävästi niiden käyttöä. Jos tekee mieli valittaa, että ääni puuroutuu, osta paremmat tulpat. Mun Elvexin tulpilla kuuluu kaikki kirkkaasti, muttei särje korvia.

Lompakko. Ostat kuitenkin jotain, älä jätä kotiin.
Meikit. Ei pakollisia, mutta onhan se aina kiva näyttää hyvältä.
Hyvä laukku. Usein riittää aika pienikin laukku. Riittää kun mahtuu tulpat, lompakko, kamera ja kännykkä. Itse teen monesti niin, että otan isompaan laukkuun jonotukseen vaadittavat lämpimät vaatteet, vettä yms. ja jätän sen narikkaan ja otan mukaan vain pienen laukun jossa on nuo yllämainitut välttämättömyydet. Nyt otan repun, koska menen lentokentältä suoraan keikkapaikalle.
Kynsilakka haluttaessa. Itse sain ystäviltäni synttärilahjaksi "keikkapaketin" jossa oli pieni niittilaukku, tuo sininen kynsilakka ja kynsitarroja. Otin käyttöön. Black Sabbathiin sopii ristit ja pääkallot.
Muistakaa myös kamera. Järkkärit on melkein aina kiellettyjä, mutta taskukameroita saa käyttää.

Kaikkein tärkeimmäksi listaisin kuitenkin hyvän mielen ja muiden huomioon ottamisen, niin kaikilla on kivaa.

Siinä on Elvenpathin keikoilla tarvittavien asioiden lista. Tiivistettynä tärkeimmät: käytännölliset vaatteet (bändipaidat on hyviä!), lompakko, korvatulpat. 

Kiitos ja kumarrus, lähden omilla ohjeillani kuuntelemaan Black Sabbathia Helsinkiin.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Michael Monroe

Nyt on kyllä sellaset fiilikset, etten osaa sanoa yhtään mitään. Aivan helvetin kova keikka eilen illalla! Mun ääni lähti ja kurkku kipeytyi, kun lauloin ja huusin puolitoista tuntia ja sen jäkeen vielä venasin siellä tapaamani tytön kanssa Scandic hotellin edustalla puoli yhteen yöllä. Mutta keikka oli niin hyvä, että melkein sitä mielellään sairastaa nyt. Michael hyppäsi aidalle suoraan eteeni ja mä ja keikalla tapaamani kaveri sitten saatiin kunnia toimia hälle tukena, että kans pysyy siinä aidalla, oli aika kivaa. :D

 Kuvat tähän väliin, jos niiden jäkeen keksisin jo jotain järkevää sanottavaa.

 




















Artistille tuli nälkä? Alpro vadelma juomaa :D

 
Keikalta en lähtenyt kotiin tyhjin käsin.
Aarre
 

Steve Conten plektra joka heitettiin yleisöön. Tuunaan tuosta kaulakorun. Ostin myös Horns and Halos hupparin.

Aloitusbiisinä toimi Horns and Halos llevyn nimibiisi Horns and Halos ja yleisö oli heti mukana.
Keikan aikana kuultiin uuuden Horns and Halos levyn biisejä, myös uusi hitti Ballad of the Lower East Side ja vanhempia biisejä kuten -78', Hammersmith palais ja Hanoi Rocksin ajoilta kappaleet Motirvatin' ja Malibu Beach Nightmare. Oma top 3 listani keikan biiseistä on

 Child of the Revolution.
Ballad of  the lower east side

 

Malibu Beach

On se vaan niin mahtava artisti. Tämä oli toinen Michael Monroe keikkani eikä varmastikaan jää viimeiseksi.