Pyyntö koirien omistajille

Heti alkuun pyyntö koirien omistajille. Voisitteko hyvät ihmiset kerätä ne koirienne jätökset? Taas alkaa lumet sulamaan ja tienpientareet on aivan kauhean näköiset. Se ei ole niin vaikeaa, kuin voisi luulla. Meillä täällä päin on jopa kiitettävästi metsää joka puolella, jonne sen koiran voi viedä. Mutta ei. Onneksi meidän Nelli on oppinut, että se et yksinkertaisesti tee tarpeitaan tienreunaan. Äskenkin se kiipesi tuplasti itseään korkeamman lumivallin päälle ja rämpi kaksi metriä metsän puolelle.

Sitten asiaan. Uusi koristetyyny on löytänyt tiensä sängylleni. Tein sen vanhoista pieneks jääneistä farkuista ja puuvillasuikaleista. Tykkään!

Testasin muuten tänään  montako vatsarutistusta jaksan tehdä putkeen. Tulos oli 100. Ei paha. Varsinkaan, kun marraskuussa tulos oli noin 15. Olen tämän viikonlopun osannut myös vahtia syömisiäni ja esim. tänään on kulunut vain pieni annos jauhelihaperunalaatikkoa, kaksi palaa paahtoleipää, lasi vettä ja lasi kokista. Ja kaksi suklaamunaa tietty. Kohta vois syödä appelsiinin tai kiivin ja sit saunaan. Tuli nälkä ensin lihaskuntoa treenatessa ja sitten vielä puolen tunnin kävelyllä Nellin kanssa.

Heikkous ja laiskuus iski

Helvetti. Olen viime aikoina vain laiskottellut, ja kokista on kulunut liikaa. Paino on taas vajaa 55kg. En syö juurikaan karkkia tai muuta epäterveellistä, mutta juon ihan liikaa limsaa.

Tänään pitäisi mennä kavereiden kanssa syömään jonnekin pikaruokapaikkaan leffalippujen lunastuksen ja leffan alkamisen välisenä tuntina. Arvaatkaa kahdesti syönkö enää nyt? Juu en syö. Vois painua nyt lenkille ja kuntoileen, äidin tekemässä ruoassa kestää kuitenkin lähes tunti. Ja kokis vaihtuu vedeksi. Karkkia uskallan vielä käyttää, sillä se ei lähde lapasesta. Nytkin ollut sama pussi jo kaksi viikkoa ja jäljellä yli puolet. Mä haluan laihtua ja mähän myös laihdun!

Kirjoja

Olen moneen otteeseen kertonut täällä pitäväni kirjoista. Nyt raottuu verho ja tapahtuu kurkkaus Haltiapolun kirjahyllyyn.

Aloitetaan kokoelmalla elämänkertoja. Alice Cooper, Johnny Depp, Nightwish, Ozzy, Ozzy, Slash. Ozzy kirjoja olisi vielä yksi (se varsinainene lämänkerta) ja Sharon Osbournen elämänkertoja on kaksi. Ne ovat lainassa rehtorillani :D

Victoria Stilwellin koirankoulutusopas ja Sherlock Holmesia. Tuo punainen kirja sisältää kaikki alkuperäiset Holmes romaanit ja novellit englanniksi

Sofi Oksasen koko tuotanto. Omistuskirjoituksella jokainen. Hyllyni suurimmat aarteet voisin jopa sanoa.

Tämä hylly sisältää ainoastaan Harry Potteria. Yksi kirja on lainassa ja tuo häiritsevä aukko johtuu siitä. Alussa ovat kaikki kirjat 1-7 englanniksi ja sen jälkeen suomeksi. 

Jatkuu seuraavalla hyllyllä. 7, eli viimeinen Potter suomeksi, Huispaus kautta aikojen (englanniksi), Taikaolennot ja niiden olinpaikat (englanniksi), Siuntio Silosäkeen tarinat (englanniksi ja suomeksi), Pollomuhku ja posityyhtynen- kirja Pottereiden suomentamisesta ja viimeiseksi Jästit ja taikuus.

Niiden vieressä majailee J.K. Rowlingin uusin teos Casual Vacancy

Kokoelmani Tolkienin kirjoja on vielä pahasti vajaa. Siinä on tärkeimmät teokset Hobitti (enlanniksi) ja Sormusten herrat suomeksi ja englanniksi. Puuttuu vielä monta, monta teosta. Tolkien on Rowlingin ja Oksasen ohella kirjailija, jolta aion hankkia kaikki teokset. Tolkienin teokset vain tuppaavat olla aika hintavia, sillä klassikko kirjailija on kuollut ja se jo hänen kohdallaan tuntuu nostavan hänen kuolemansa jälkeen julkaistujen teosten arvoa.

Dracula, Shakespearia ja Narniaa. Ei vaatine sen kummempia selityksiä?

Suuri velhouskirja ja Nemi sarjakuvaa. Paras sarjis ikinä!

Stephenie Meyerin Twilight sarja. Tuota ei enää tule luettua, meni maku koko sarjaan niiden aiheuttaman hypetyksen vuoksi. Pottereista pidän edelleen kauheasti, koska ne eivät koskaan aiheuttaneet samassa mittakaavassa teinityttöjen rakastumista hahmoihin ja taistelua kuka on ihanin ja muutenkin Potterien kanssa pysyi porukalla järki päässä vaikka se paljon tuota sarjaa suositumpi onkin. Twilightia tulee jo korvista ulos.

Siinä oli pieni kurkistus kirjahyllyyni. Oikeasti siellä on vielä enemmänkin teoksia, mutta ne ovat lähinnä jotain satunnaista kirjallisuutta, jota en paljon lue enää. On siellä yksi James Herriot ja pari Jane Austenia.

Meri ilman heppaa

Nyt on eilisessä postauksessa esitelty taulu edennyt tähän vaiheeseen.

Salama heijastuu märästä maalista. oikeasti värit ovat syvemmät. Taulun takana olevan tarinan voi lukea edellisestä postauksesta.

Meillä on käynyt myös paljon vieraita

Heppa

Luin lapsena, ja myös sen jälkeen, kirjasarjaa Aavehevoset. Sarjassa Tamzin vapauttaa vahingossa pahan merestä tulleen hevoshengen Harmaan Hevosen, joka haluaa kostaa Tamzinin suvulle joka vangitsi sen. Tamzin yrittää mumminsa kanssa kutsua hyvää henkeä Sinistä Hevosta ja taistella harmaan hevosen aiheuttamaa tuhoa ja kaaosta vastaan.

Sen jälkeen olen säännöllisesti, varsinkin sarjan uudelleen lukemisen aikana, nähnyt vuosia samaa painajaista. Olen unessa pimeässä ja tiheässä metsässä täysin yksin. Kaikkialta ympäriltäni kuuluu veden kohinaa ja tiedän, että takanani on aalto joka hukuttaa. Jostain kuuluu hevosen hirnuntaa joka muistuttaa ilkeää naurua ja tuntuu olevan kaikkialla ja kaikuvan puista tai kallioista. Olen aina herännyt, kun vesi kohisee todella lähellä, enkä todellakaan halua tietää miten uni loppuu.

Päätin siis tänään hevoset muistessani maalata sen hyvän merestä nousevan hengen. Ensimmäisen kerran luin nuo kirjat joskus ehkä 10-vuotiaana ja edelleen 18-vuotiaana pelkkä ajatus harmaasta hevosesta saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää ja ihon kananlihalle. Se pelko jonka ne kirjat aiheuttivat silloin on syöpynyt syvälle, ja viime vuonna kirjat lukiessani jo ties monettako kertaa, luin ne tiukasti peittoon kääriytyneenä ja päivänvalossa.

Tässä luonnos maalauksesta, jonka aloitan huomenna.

Uusi pipo

Violetti linja jatkuu. Ostin eilen pipolangat ja nyt ne on valmis pipo. Aioin ensin tehdän erään Suuressa Käsityölehdessä olleen tupsupipon, mutta se ei toiminut tälle langalle jotan tein sitten ihan omasta päästäni käsin pipon.  Lankaa jäi käänteisen väriseen pipoon.

Tavoistani poiketen kirjoitan myös ohjeen nyt muistiin tänne. Saapi lainata.

Lanka: Novita Siiri
Tarvikkeet: Lankaa ja puikot 6 (resoriin) ja 7 (muuhun)
Menekki: Noin 85g

Luo 72 silmukkaa ja jaa ne neljälle puikolle (18/puikko). Neulo suljettua 202n joustinta 12cm ja vaihda paksummat puikot. Lisää jokaiselle puikolle 1 silmukka. Neulo sileää neuletta 15cm. Kavenna 1krs. 3o yhteen, 1o, 3o yhteen, 1o jne. kerroksen loppuun. Neulo 2-5krs kaventamatta. 6krs. 3oyhteen, 1o ja jatkuupi samalla tavalla koko kerroksen ajan. 7krs neulo kaventamatta. 8krs neulo koko ajan 2o yhteen ja vedä lanka loppujen silmukoiden läpi. Päättele.

Tämä sopii hyvin yhteen näiden jo esiteltyjen sukkien kanssa.

Vielä jos yhdistäis violettiin Oxford huppariin niin jo ois mustavioletti asu! Oikeesti mää tykkään violetista melkeen yhtä paljon kuin mustasta ja mieluiten käytänkin vaatteissani väripilkkuina violettia :)

Eksyttin tänään äidin ja siskon kanssa lankakaupoille ja oho hups sieltä lähti 2 kerää kympillä tarjouksesta mukaan Viking Ville sukkalankaa. Kirkasta pinkkiä (!) ja mustaa. Mutta nyt tää lähtee pianotunnille kaa kertaa kahteen ja puoleen vuoteen!

Vanhoja kuvia

Annelin kommentti väreistä sai minut kaivelemaan vanhoja kuvia, että on mulla joskus ollut värejä päällä! Luvassa siis luvia minusta lapsuudesta tähän päivään

Aloitetaas.

Sairaalassa joskus lapsena

Edelleen sairalassa, siellä tuli oltua lapsena melko paljon

Isoveljen yo-juhlat vuonna 2000

Ihmispentu ja koiranpentui

Vertailun vuoksi noin 7 vuotta myöhemmin

Vappu 2008 ja porkkanan väriset hiukset. ne oli joskus paloauton punaiset,mutta siitä ei taida olla yhtään kuvaa.

Sitten alkoi synkentyä.

Otettu Roomassa maaliskuussa 2011

Edelleen Roomassa

Kevät 2011 ja bänditreenit, esitettiin kavereiden kanssa Nightwishin Wish I Had an Angel. Minä lauloin Tarjan osat, kaveri lauloi Marcon.

Kyllä sinäkin vuonna värejä nähtiin! Helle päivä kesäkuun lopulla ja grilli-ilta meillä

Englannissa kesällä 2012

Edelleen Englannissa kesällä 2012. Oxfordin yliopiston pihalla. Aurinko paistoi silmiin kätevästi.

Nykyinen tilanne on sitten tämä 

Värejä mun päältä löytyy nykyisin lähinnä villasukista. Niitä mulla ei itseasiassa taida yksiäkään kokonaan mustia edes olla! Ainoissa mustissa on pinkkejä raitoja varressa. Loput onkin sitten melko riemunkirjava.

Kuten näette.. Ja tuossahan ei tosiaankaan ole vielä edes kaikki mun villasukat. Vois ottaa päivitetyn kuvan jossian vaiheessa.

Se oli siinä. Nyt laitan päälle jotain edustavampaa, kuin yöpaidan, ihan vaan sen varalta jos niitä virpojia alkaa ilmaantua. Myöhemmin tuohon puolen kilometrin päähän järveä pitkin syömään pari muurikkalettua talviriehaan. On tuo järvi kätevä. Tietä pitkin sinne ois lähemmäs kaksi kilometriä, mutta järveä pitkin vain jotain puoli kilometriä, jos sitäkään.