Täydennyshaku

Hain taas kouluun. Kalajoen ammattikouluun. Siskon kommentti asiaan: "Hullu. Eihä siellä oo ko hiekkasärkät ja jukujukumaa!" Ja se koulu. Jännitän kutsutaanko ees pääsykokeisiin. Ouluun samaa alaa opiskelemaan hakiessa en päässyt edes pääsykokeisiin..

Päivitystä

Hitsi miten luova otsikko...

Oli eilen tarkoitus tehdä pitkä päivitys, mutta kurkkuni oli eri mieltä ja päätti turvota. Tuntui, että lähes umpeen. Istuinpas sitten puoliltaöin odottamassa, että kortisoni alkaa toimia ja syömässä jääkylmää mehujäätä. Onneksi huomenna lääkäriin jo. Oon vissiin allerginen vehnälle, ja yhdessä ruuassa saattoi olla sitä. Tai sitten se johtui öljyvärien kemikaaleista. Enempi epäilen sitä vehnää.

Tänään oli inssi. Ei mennyt läpi. Uusi yritys joskus päivänä ja aikana X. Onneksi tässä on myös kivoja juttuja tulossa. Lauantaina perheen kanssa Kajaaniin. Ollaan perinteisesti joka kesä käyty siellä katumarkkinoilla, koska isän puolen suku on siellä asunut lapsena ja edelleen siellä on paljon tuttuja. Sit me varmaan lähdetään myös vähän pitenpään reissuun. En uskalla sanoa vielä muuta, etten manaa huonoa onnea pilaamaan kaikki.

Muuta kivaa on myös se, että Tarjan parin viikon päästä ilmestyvä uusi sinkku Victim of ritual ja 30.8. julkaistava levy Colours in the dark tuli ennakkovarattavaksi. Tilasin! Elokuun alussa ois myös luvassa Sonata Arctican keikka Kemissä.


Nyt mää lähen ostaan solkia uuteen käsityöprojektiin. Teen hametta. Arvatkaas minkä väristä/kuvioista? ;)
 Laitan kuvia siitä, ja parista uudesra taulusta varmaan huomenna.

Kesä ja aikaa kaikelle

Kiitos kaikille onnitteluista, ootta te ihania <3

 Kävin äsken 6,5km pyörälenkillä! Yleensä, en kerkeä kuin syödä aamupalan ja juosta kotoa jonnekin jossa pitäis olla. Ihmeellistä, kun on aikaa. Nyt suihkun jälkeen on hyvä fiilis. Nälkä alkaa olla jo kyllä melko kova, en ole syönyt mitään vielä tänään. Mutta jääkaapissa ois jauhelihaa josta taikoa jotakin ruokaa. :)

Aloitin eilen myös uuden maalauksen. Se on tällainen. Tausta on maalattu, vielä pitäis maalata ihminen. Tunnistatteko? Sanoisin, ettei yksi parhaistani, mutta ehkä se ei haittaa...

Mutta nyt mää lähen laittaan ruokaa ja siivoamaan. Heippa!

Nostalgiaa ja muuta hölinää

Aloin kuunnella tänään musiikkia ja katsoa sarjoja, joita lapsena kuuntelin ja katsoin todella paljon. Pakko sanoa, ne iskevät vieläkin täysillä, mutta ovat niin ristiriidassa keskenään. Aloitetaan vaikka niillä Tv-sarjoilla. En taida linkittää kokonaisia, jaksoja, mutta laitan tunnarit :D Kaikkis arjat ovat sellaisia, joiden parissa kasvoin.

Kaikenkavaiset ystäväni. Tämä on todellakin sarja, jonka parissa kasvoin. Se perustuu eläinlääkäri James Herriotin omaelämänkerrallisiin tarinoihin hänen työstään eläinlääkärinä Yorkshiren maaseudulla. Jos ette ole lukeneet kirjoja, lukekaa ihmeessä. Ne on aivan ihana. Äiti luki mulle niitä, kun olin ihan pieni ja nyt luen niitä itse (opin jossakin neljän ja viiden ikävuoden taitteessa lukemaan itse). Ne ei vanhene ja niihin tulee palattua aina uudelleen ja uudelleen.

Seuraava sarja on vanha kuin taivas: The Addams Family. Tämä sarja saattaa olla yksi syy, miksi minusta kasvoi gootti. Silleen alitajuisesti tämä sarja on mulla mielessä pyörinyt ja vaikuttanut minuun kyllä varmasti. Äiti kutsuu mua joskus Morticiaksi, koska muistutan kyseistä hahmoa ulkoiselta habitukseltani usein aika paljonkin :D Muistan nykyisin katsoneeni tätä sarjaa joskus ekaluokalla ennen, kuin piti lähteä kouluun. Jossakin vaiheessa, kun sarja ei enää pyörinyt TV:ssä tavallaan unohdin sen, mutta silti mun mielikuvissa pyöri laatikosta ilmestyvä käsi ja Mortician oloinen nainen, vaikka en tiennyt mistä ne tuli aina mieleen. Löysin tämän sarjan uudelleen noin viisi vuotta sitten ja kaikki palasi mieleen. Addams family on edelleen ihan loistava :D Vetoaa hieman kieroutuneeseen huumorintajuun.

 

Sherlock Holmes ei paljon esittelyjä kaipaa. Tässä sarjassa on se minun mielestäni ainoa aito ja oikea Holmes, Jeremy Brett, joka valitettavasti menehtyi ennen sarjan loppuun saamista. Oli sairas jo pitkään ja kuvaukset jouduttiin lopettamaan. Sarja siis oli aikomus filmatisoida kaikki Holmes novellit ja romaanit, pysytellen mahdollisimman uskollisen alkuperäiselle tarinalle ja hahmoille. Jopa näyttelijät vastasivat hahmoista kirjoissa annettuja kuvauksia. Jos ette ole tätä versiota Holmesista katsoneet, katsokaa ihmeessä. Sarja kattaa kaikki, paitsi 4 alkuperäistä Holmes tarinaa. Tätäkin tuli jo ihan penskana katseltua äidin kanssa. Ja ennen kuin kukaan keksii sanoa, että miten lapsi saa katsoa näitä ohjelmia jotka ei selvästikään ole lastenohjelmia vaan joissa puhutaan kuolemasta, näytetään ruumiita ja verta, niin vastaan: mä en järkyttynyt niistä. Tiesin aina, että ne on lavastettuja, ne ei ole totta. En osannut säikähtää asiaa jonka tiesin lavastetuksi.

 

 

pakko myöntää, että kaikkia noita sarjoja tulee katsottua edelleen. Nyt niihin osaa suhtautua jotenkin eri tavalla. Addams family vetoaa huumoriini vielä enemmän nykyisin, sillä se oikeasti on aika kiero välillä ja viljelen mustaa huumoria. Sherlock Holmes, no se on Sherlock Holmes. Tarviiko siitä muuta sanoa.

 

Sitten siihen musiikkiin. Tämä on aika yksipuolista. Oikeastaan vain yksi artisti vaikutti muhun ala-asteella.  

 

 

 Kyllä mä siitä tykkään edelleen. Ääni on yksi upeimmista koskaan. Olen jopa nähnyt livenä kerran. Se oli mun ensimmäinen konsertti koskaan. Céline Dion hartwall Areenalla 6.8.2008. Muistan varmaan ikuisesti sen, oli todellinen unelmien täyttymys nähdä kyseinen artisti livenä.

Dion myös sai mut opiskelemaan ranskaa.

 

Lopetin kesken, kun ei mun hermorakenne kestänyt, mutta kyllä  mä sitä osaan sen verran, että selviäisin sillä Ranskassa joten kuten. Kahdessa vuodessa tarttui sentään jotain päähän. Kaunis kieli. Paljon on kieliä tullut opiskeltua, mutta kaikki paitsi ruotsi ja englanti on jostain syystä jääneet kesken. Osaan siis enemmän tai vähemmän kuutta kieltä. Englanti on se vahvin, espanjaa osaan kohtuullisesti. Opiskelin sitä kaksi vuotta ja lopetin lukion alkaessa, koska tiesin että tulee liian rankkaa jos otan sen ranskan. Ranskaa luin siis lukiossa kaksi vuotta. Ruotsia ymmärrän kirjoitettuna, mutten puhuttuna (en saa selvää). Saksasta osaan  ihan perusteet, kuten myös virosta. Eiköhän näillä maailmalla pärjää kohtuullisesti!

 

 

 

 

.

 



Hämmennys

Päätin juuri, etten mene Q-stockiin. Ei kiinnosta maksaa 655 lippua,e ttä näen yhdenhyvän bändin joka vetää ehkä tunnin setin.

Sen sijaan

ISÄ ON OSTANUT LIPUT SABBATHIN KEIKALLE! Mä ihan kirjaimellisesti itken täällä onnesta nyt. Saatiin tästä keikasta joskus aikaiseksi ihan kunnon riita ja isä oli sitä mieltä, että mä en sinne keikalle todellakaan mene. Järkytys oli siis suuri, kun lippu lyötiin käteen että "Ookko muuten nähäny tämmöstä ennen". Enhan mää osannu  ku tuijottaa monttu auki että ookko nää nyt ihan tosissas.

Se ois sitte ens kuussa Tarja Helsingissä, elokuussa Sonata Arctica Kemissä ja marraskuussa Black Sabbath Helsingissä ja joulukuussa taas Tarja lähimmässä mahdollisessa paikassa.

Päämajan uusi ilme

Kyllästyin siihen, että kummassakin kirjahyllyssäni oli noin puolet käyttökelvotonta, sillä ne olivat muiden huonekalujen takana. No ei ole enää!

Myös käsivarrellani on uusi ilme. Kyynärtaipeen iho on tosi pahasti kuivunut ja siinä on aivan järkyttävä ihottuma. Se pahenee van, kun lähes kaikkea tehdessä on käsi ainakn jonkin verran koukussa ja iho ihoa vasten. Ompelin siis joustavasta ohuesta velourkankaasta suojan ihottuman pahenemisen estämiseksi ja kosmeettiseksi jutuksi. Alkaa kyllästyttää jatkuva huppari päällä nyhjääminen. jos tämä ei auta, laitan siihen siteen jolla estän käden koukistumisen

Kiitos talvi tästäkin. Kesä tule jo ja pelasta jatkuvalta kutinalta ja kirvelyltä!

Huomenna kaupunkiin ostamaan saippuanvalmistusvälineitä ja mahdollisesti yksi ihana toppi. 

AINIIN! Mun lempi tvsarja on taas ruudussa! Perjantai-iltaisin TV2 esittää 20:30 brittikomedia Mirandaa! Kausi kolme alkoi toissapäivänä ja on aivan yhtä hulvaton, kuin kaksi aiempaakin. Jokainen kausi on 6 jaksoa pitkä. Pääosassa näyttelee loistava brittikoomikko Miranda Hart.

Olkaa hyvät, Miranda kausi 3, jakso 1. Oikeasti kannattaa katsoa, jakso kestää 29 minuuttia. Mun lempisarja ikinä! :D

*klick*

Meri ilman heppaa

Nyt on eilisessä postauksessa esitelty taulu edennyt tähän vaiheeseen.

Salama heijastuu märästä maalista. oikeasti värit ovat syvemmät. Taulun takana olevan tarinan voi lukea edellisestä postauksesta.

Meillä on käynyt myös paljon vieraita

Vanhoja kuvia

Annelin kommentti väreistä sai minut kaivelemaan vanhoja kuvia, että on mulla joskus ollut värejä päällä! Luvassa siis luvia minusta lapsuudesta tähän päivään

Aloitetaas.

Sairaalassa joskus lapsena

Edelleen sairalassa, siellä tuli oltua lapsena melko paljon

Isoveljen yo-juhlat vuonna 2000

Ihmispentu ja koiranpentui

Vertailun vuoksi noin 7 vuotta myöhemmin

Vappu 2008 ja porkkanan väriset hiukset. ne oli joskus paloauton punaiset,mutta siitä ei taida olla yhtään kuvaa.

Sitten alkoi synkentyä.

Otettu Roomassa maaliskuussa 2011

Edelleen Roomassa

Kevät 2011 ja bänditreenit, esitettiin kavereiden kanssa Nightwishin Wish I Had an Angel. Minä lauloin Tarjan osat, kaveri lauloi Marcon.

Kyllä sinäkin vuonna värejä nähtiin! Helle päivä kesäkuun lopulla ja grilli-ilta meillä

Englannissa kesällä 2012

Edelleen Englannissa kesällä 2012. Oxfordin yliopiston pihalla. Aurinko paistoi silmiin kätevästi.

Nykyinen tilanne on sitten tämä 

Värejä mun päältä löytyy nykyisin lähinnä villasukista. Niitä mulla ei itseasiassa taida yksiäkään kokonaan mustia edes olla! Ainoissa mustissa on pinkkejä raitoja varressa. Loput onkin sitten melko riemunkirjava.

Kuten näette.. Ja tuossahan ei tosiaankaan ole vielä edes kaikki mun villasukat. Vois ottaa päivitetyn kuvan jossian vaiheessa.

Se oli siinä. Nyt laitan päälle jotain edustavampaa, kuin yöpaidan, ihan vaan sen varalta jos niitä virpojia alkaa ilmaantua. Myöhemmin tuohon puolen kilometrin päähän järveä pitkin syömään pari muurikkalettua talviriehaan. On tuo järvi kätevä. Tietä pitkin sinne ois lähemmäs kaksi kilometriä, mutta järveä pitkin vain jotain puoli kilometriä, jos sitäkään.

Shoppailua

Käytiin äidin kanssa tänään Kärkkäisen sikapäivillä. Tarttuihan sieltä mukaan kaikkea kivaa ja hyödyllistä ja tarpeellistakin. Mentiin sinne siis alunperin ostamaan mulle lisää akryylivärejä, mutta mukaan tarttui oho hups vähän muutakin Sulo Vilenin tapaan: Kun halvalla sai.

Ne oikeasti ostoslistalla olleet maalit.

Lisäksi kolme maalauspohjaa.

Mukaan tarttui ylimääräisenä näin makea possun värinen pääkallokaulahuivi

Löydettiin sieltä myös juomalaseja 2kpl eurolla. Ostettiin sitten neljä. Otin yhden käyttöön ja loput laitettiin kaappiin odottamaan sitä, että muutan omaan kämppään.

Luonnollisesti toisella puolella on takapuolet. Possulaseja ostettiin kaksi ja niistä toinen on nyt siis käytössä. Nyt on siis tulevaan kotiin jo muutama juomalasi, lautanen ja kahvikuppi. Lautaset ja kahvikupit suurimmaksi osaksi mustaa Teema sarjaa, mutta mukana on myös kaikkia vuosien varrella kertyneitä mitä erilaisimpia kuppeja kissanpennuista ja koirista bändimukeihin (Aerosmith ja Alice Cooper). Löysin eräältä sivustolta tyyliini sopivat talouspaperitelineen ja pyyherenkaita. Katsokaa vaikka, voisko olla enemmän mun tyyliä!

Samassa verkkokaupassa on myös aivan mun tyylisiä pyyheliinoja, pussilakanoita ja kaikkea! Ja ihania pöytälamppuja jotka on siis pallo lohikäärmeen siipien välissä ja luurangon kädessä jne. Voi olla, että tuleva sisutukseni on aika lailla Draconian tuotteita, eivät ole suurin osa edes mitenkään älyttömän kalliita ainakaan goottikamaksi. Harvassa on Suomessa kaupat, jotka edes myy goottisisustukseen asioita.

Takaisin asiaan: Kärkkäiseltä mukaan tarttui vielä harmaata seiskaveikkaa ystäväni poikaystävän villasukkiin.

Käytiin illemmalla vielä äidin kanssa Siwassa ostamassa aineet muffineihin, joita ajattelin huomenissa leipoa ja sillä reissulla löydettiin mulle vielä ihan mahtava kangaskassi.

Kiroileva Siili kassi Tyttösiilin kuvalla. Siili on ihana <3

Tänään oon myös maalannut sen joskus esitellyn kissamaalauksen loppuun. Annan sen ehkä siskoni matkaan, kun hän tulee ensi viikonloppuna käymään kotona. Siskon poikaystävän kissahan tuossa komeilee.

Pimeässä on vaikea ottaa kuvaa tummasta työstä, salama heijastuu maalipinnasta. Tausta on vaaleaa violettia, ei oikein näy kuvassa. Pitää ottaa parempi päivänvalon aikaan.

Nyt vois vielä vähän siivoilla ja katsoa 21 Jump Streetin ykkös kautta DVD:ltä. Eka levy on katsottu, vielä 3 katsomatta. Tilattiin se korvaavana tuotteena sieltä discshopilta kun se edellinen tilaus meni pieleen. Lisäksi tilattiin yks Ozzy paita. Miesten S kokoa, mulle täysin sopiva. Suurin osa mun bändipaidoista taitaa olla miesten paitoja jos tarkkoja ollaan.

Vielä on aikaa

Ainakin puoli vuorokautta. Siinä ajassa pitää keretä viimeistellä asu. Penkkarit on HUOMENNA!

Nyt neulon tässä viimeistä villasukkaa ja katson Ringua (Japanilainen alkuperäisversio kauhuelokuvasta the ring). Ideana leffassa on siis Sadakon kirottu videonauha jonka katsoja kuolee tasan viikon päästä kun Sadako kömpii telkkarista/muusta heijastavasta pinnasta läpi, ellei katsoja keksi keinoa poistaa kirousta sitä ennen.

Olen miettinyt pitkään, että kun videon katsomisen jälkeen soi puhelin ja Sadako sanoo "7 päivää", mitä tapahtuu jos ei vastaa. Vastaajaan tulee viesti "Sadako tässä hei. Kuolet 7 päivän päästä. Moikka!"

Bling bling lankaa

Smirgeline ja Anneli arvasivat oikein, revontulihan siitä on tekeytymässä. EHKÄ huomenissa valmistuu!

Ja tästä langasta syntyy toinen juhlavampi mun tulevan ylioppilasmekon kaveriksi.

Oulun uudesta Lankamaailmasta löytyi tuo. Mun tuleva mekko on siis tällainen, jahka saan sen tilattua. 

*click*  

Ostin viime kesänä briteistä tällaiset jotka sopisi tuohon mekkoon täydellisesti *click* ja *click*   

Nymmäälähen nukkumaan kun aamulla ei tartte mennä kouluun kun vasta puoli yhdeksi. Lukuloma. Oon saanut luettua jo lähes kokonaisen kirjan psykologiaa tällä viikolla! Perjantaina ensimmäinen yo-koe tälle keväälle, äidinkielen tekstitaito. Ensi tiistaina englannin kuuntelu.Vähän meinaa jänskättää. Ensi torstaina on penkkarit! Ja yöllä suuntaamme muiden abien kanssa kohti Helsinkiä bussilla määränpäänämme Viking Anastasia ja abiristeily Viron aluevesille. Toivottavasti kovin moni ei oksentele bussissa, suoraan jatkoilta baarista lähdetään. Mää en mene kun kotiin nukkumaan ja pirteänä bussiin kello puoli kolme yöllä.

Helmikuu alkoi

"Kaveri" poisti facebook kavereista. On todella helpottunut fiilis nyt, kun ei tarvitse enää sietää suuttumisia milloin mistäkin, varsinkin siitä jos näen muita kavereitani, kuin häntä pk-seudulla vieraillessani. Olen itse koettanut pitää näennäisen kohteliaat välit, sillä tiedän häneen törmääväni, mutta noh... eipä ole minun aloitteestani tämä välien katkeaminen. Kyseinen ihminen on poistanut ja lisännyt mut jo kolmesti. Nyt on aika turha enää edes yrittää, en lähde enää sen leikkiin mukaan... Mutta helpotus oli. En jaksa ympärilläni kusipäitä joilla kaikki pyörii oman navan ympärillä.

Ihan syötävää siitä tuli

Ihan syötävää ruokaa tuli. Ehkä olis enemmän saanut olla currya ja riisit ois saaneet olla vähemmän raakoja, mutta kylllä sillä nälkä lähti :)  Tältä se näyttää.

Tein eilen leluja eläimille pari vuotta sitten tekemästäni velour bolerosta jääneistä tilkuista. Nellille tein tällaisen.

Siskoni kissa Helmi puolestaan saa tällaisen. Ehkä sillä saa leikkiä myös Rontti, Milla ja Elias (muut kissat), mutta Helmi tykkää kuulemma palloista kovasti.

Käytiin äsken Nellin kanssa ulkona tekemässä lumiukko. Laitoin nenäksi porkkanan, mikä porkkanoista pitävän koiran mielestä on ihan ruuan haaskausta.

 

Nyt maistuu kuuma kaakao tosi hyvältä :) Kohta jatkan siivoamista, käänsin huoneeni ja koko kämpän ylösalaisin etsiessäni mekkipussia jota ei löydy mistään. Pitää toivoa, että se on koululla. Näin sen viimeksi perjantaina, enkä muista yhtään mihin olen sen laittanut. En muista edes oliko se mukana koulussa vai ei. Siinä on kaikki mun meikit ja pari oikeasti tarpeellista rasvaa. Alkaa taas kyynärtaipeet  ja silmäluomet olla melko kutisevat ja kuivat ja punaiset kun ei ole nyt kortisonia ja sitä silmille tarkoitettua rasvaa jotka on talvella ihan pakollisia mulla just tämän välttämiseksi... Mutta anyway... Viiden aikaan painun taas rääkkäämään itseäni kuntosalille.

Taidetta ja ahdistusta

Sain edellisen postauksen taulun valmiiksi jo tänään... Taidan siis ensi torstaina ottaa vaan kirjan mukaan siltä varalta, että joudun odottelemaan ennen arvosteluun pääsyä. Tosin voi olla etten joudu, taidan olla ainoa jolla on hommat valmiina. Mutta mistäs sen tietää. Mutta siis... Tällainen siitä tuli.

Open mukaan silmiin olisi kuulunut tulla varjostuksia. SILMIIN?! Joo onhan niissäkin nyt tietty varjoja, mutta  minusta ja kaikista joilta kysyin tuo on söpömpi noin :D Ystäväni pyysi tekeen hälle replican tuosta ja lupauduin. Pitää siis lähteä joku päivä canvas ja maali ostoksille.

Sitten pieni videonpätkä.

Pahoittelen laadusta, kuvasin puhelimella. Kamerani on niin iso, ettei sitä uskalla laittaa pianon nurkalle keikkumaan. Tuollainen kappale on nyt harjoittelun alla. Ois varmaan helpompi jos ois nuotit, mutta meneehän se muistin ja kuulon perusteellakin.

The Dragonborn Comes

Tuossa vielä kyseinen kappale *klick*

Sitten siihen ahdistusosuuteen. Yo-kokeet lähenevät. Eniten mua ahdistaa englannin kuuntelu. En tiedä oikein pitäisikö hakea helpotuksia vai ei, tiedän kyllä saavani ne. Lääkärin mukaan olen oikeutettu helpotuksiin kuunteluissa. Syynä se, etten kuule toisella korvallani. En ole koskaan kuullutkaan. Toisaalta houkuttaisi hakea ne helpotukset, mutta toisaalta taas tiedän ettei niistä ole apua. Saisin siis tehdä kuuntelusta sen version, jossa on pitemmät tauot.

 Ongelma vain ei ole ymmärryksessä tai hitaudessa vaan siinä, etten oikeasti välttämättä kuule. Oletettavasti kuuntelu tapahtuu kuulokkeilla ja silloin kyllä pärjään, koska meillä on hyvät kuulokkeet. Saadaan itse säätää äänenvoimakkuus itselle sopivaksi. Mä pärjään kun keskityn tosi kovasti ja pidän äänet kovalla. Jos tehdään ilman kuulokkeita en pärjää, koska kaiuttimista tuleva ääni kaikuu, ei paljon, mutta riittävästi, enkä saa selvää mitä puhutaan.

 Sanoin tästä enkunopettajille ja he oli aika hämmästyneitä. Kuulemma musta ei huomaa, ettei ole kuin yksi kuuleva korva. Kaikki on hämmästyneet tähän mennessä. Osaan "piilottaa" sen tosi hyvin ja esim. hakeutua istumaan siten, että mahdollisimman moni ihmiistä joille juttelen on sillä puolella jolla kuulen. En mä oikeasti itsekään edes aina muista tätä koko asiaa, se kaikki tulee niin luonnostaan. Ei sillä ole oikeastaan koskaan ollut vaikutusta mihinkään. lapsena musta sanottiin, etten ikinä tule menestymään kielissä ja musiikissa tämän takia. Hah! Englanti ja musiikki on mun vahvimmat alueet! Lekuri vähän hämmästeli, kun yläasteella kuuli, että vetelen englannista ja musiikista kymppejä ja huonoimmillaan ysejä :D

Ainoa haitta tästä on ollut se, että en oikein siedä kovia ääniä. Esimerkiksi luokkahuoneissa on välillä tosi vaikeaa, kun ihmiset puhuu ja itse haluaisi kuulla mitä opetetaan. Tekis oikeasti välillä mieli karjua, että päät kiinni. Onneksi sen kanssa on oppinut elämään. Leikkauksella voisi korjata helposti mutten halua siihen leikkaukseen. Mua on leikelty jo sen verran, että ei kiitos enää. Pienenä kuulemma pelkäsin kaakeloituja tiloja, koska vietin sairaalassa niin paljon aikaa, että aloin yhdistää kaakelit lääkäreihin ja ikäviin juttuihin.

Ahdistusosio päättyy.

Tavallaan aika ristiriitaista sanoa, että en tykkää kovista äänistä, kun ravaan jatkuvasti rock keikoilla. Esim. tällä keikalla oli ääntä ihan riittävästi, olin lähellä kaiutinta ja toisessa rivissä ja oli yksi parhaista keikoista ikinä.  Sonata Arctica - Flag in the ground  Mutta kai se riippuu ihan melusta... Keikat on kuitenkin vähän eri asia.

Olen elämäni aikana nähnyt livenä seuraavat:  Tarja Turunen x3, Sonata Arctica x2 (elokuussa uudelleen), Ozzy Osbourne, Black Label Society, W.A.S.P., Alice Cooper, Iron Maiden, Nightwish (kesällä varmaan uudelleen), Tarot, Poisonblack, Lordi, Peer Günt, Klamydia x2 (elokuussa ehkä uudelleen), Haloo Helsinki (Ei ikinä enää ja tuokin ois saanut jäädä kuulematta), Céline Dion. Kait tuossa oli suunnilleen kaikki. Mutta nähtävästi se melun sieto riippuu siitä melusta :D

Kampausta

Testasin tänään kampausta, jota ajattelin penkkareihin. Ihan hyvä omasta mielestäni, kun ottaa huomioon että hahmon kampaus leffoissa on tehty peruukkiin ammattilaisten toimesta. Mun versio numero yksi näyttää tältä.

Pitää vielä k oettaa etuhiukset krepattuina tätä. Ja ostaa jotain klipsuja, että saa tuon kampauksen isommaksi, nyt on vain normaaleilla pinneillä kiinnitettynä tuo kasa.

Alkuperäinen 

Tilasin itselleni muuten eilen tuollaisen kaulakorun joka Bellan kaulassa roikkuu.  Tässä vielä isompi kuva

Tuon näyttelijän tyyli on ihan mahtava muutenkin. Helana Bonham Carter on mun tyyli ikoni. Se tyyli on vain niin... omaperäinen. Rikkoo rajat. Esim. punaiselle matolle hän on kävellyt toisessa jalassa pinkki kenkä ja toisessa vihreä :D Hältä olen oppinut, ett on ihan ok olla sulautumatta massaan ja näyttää just siltä, kun haluaa. 

Sanokaa mulle yksikin toinen julkkis, joka poistuu kotoaan näyttäen tältä 

Yleensä kaikki, varsinkin naiset, näyttää täysin samalta. 

Ei mulla muuta nyt. Heippa!