Matka kandiksi, askel 1

Kandi... tuo sana on vainonnut kahta opiskeluvuottani niissä "sitten joskus" puheissa. Se on ollut kaukainen asia, joka on häämöttänyt niin kaukana tulevaisuudessa, että sitä ei ole kannattanut juuri edes ajatella, mutta sitä kohti ollaan silti pyritty kurssi kerrallaan. Nyt se on muuttunut kaukaisesta pienestä mäestä joka ylitetään sitten joskus, suureksi vuoreksi joka pitäisi valloittaa jotakin kautta ja sen sisällä on vähintään Smaugin kokoinen lohikäärme: valmistuminen.

Viisitoista viikkoa aikaa saada kasaan 20-25 sivuinen lärpäke, joka tällä hetkellä vaikuttaa huomattavasti suuremmalta urakalta, kuin se varmaan oikeasti on. Olen tällä hetkellä suhteellisen jumissa asian kanssa, en tiedä mistä aloittaa ja mitä kuuluisi tehdä. Olenko tarpeeksi hyvä kirjoittamaan aiheestani ja osaanko kirjoittaa tarpeeksi akateemisesti, ovat kaksi kysymystä päällimmäisenä mielessä. Toisaalta tiedän aiheestani J.R.R. Tolkienista juuri niin paljon, kuin ihminen joka on lukenut Hobitin ensimmäisen kerran ala-asteella voi tietää ja Kalevalaa minulle on luettu lapsena iltasaduksi, mutta niiden kahden yhdistäminen ja oikean akateemisen tekstin aikaan saaminen tässä mittakaavassa on täysin uusi juttu.

Eli siis, hieman jännittää mikä tästä tulee ja stressitaso on pilvissä kaiken epätietoisuuden vuoksi, mutta tästä se lähtee. Blogi tulee luultavasti seuraavat kuukaudet käsittelemään lähinnä tätä aihetta, sillä muun koulun vuoksi aikaa liikenee varmaan hyvin vähän mihinkään muuhun.

Koulutöitä.

Kiitoksia onnitteluista.  :) Nyt on saatu suurin osa kouluhommista järkevästi yhden kansion alle. :) Tässäpä siis luvatusti satoa siitä, mitä oon kahden vuoden aikana tehnyt. Osa on varmaan jo esitelty, mutta osa on vielä ihan esittelemättä.

 

Ensimmäinen varsinainen työ oli hame. Mä tein siis korkeavyötäröisen mustan niittihameen puuvillakankaasta. Siitä tuli aika hyvä, on päätynyt mun keikkahameeksi.

Ensimmäisenä vuonna opeteltiin myös tekemään kuoseja. Tässä on mun suunnittelema pöllökuosi Phoenixin elämää blogin Phoenixin tyttärelle.

Siitä kankaasta tuli esim. Pöllötyynyjä kolmisen kappaletta muistaakseni.

Pöllötyynyjen kaveriksi piti tietysti ommella myös pehmopöllö.

Siinä koko setti. Verhot, neljä tyynyä (näemmä) ja Pöltsäksi risitty pöllö.

 

Ihan vuoden alussa tehtiin neulatyynyt. Mä tein tuommoisen ihan perus neliönmuotoisen Konttuuri kuosisesta kankaasta joka on myös koululla tehty.

Joulun aikaan tehtiin sitten joulujuttuja. Mä tein olohuoneen pöydälle joululiinan ja pari jouluista patalappua, joista ei valitettavasti ole kuvaa, mutta siis punaisia patalappuja. :D

 

Keväällä sitten opeteltiin verhoilemaan. Saatiin Dyyni ravintolasta Kalajoen hiekkasärkiltä pois heitettäviä tuoleja kurssille verhoiltavaksi. Mä tein tyylilleni uskollisena brittilipputuolin. Kangas kankaita.comista.

 

Kankaankuviointi oli ekan vuoden viimeisiä hommia. Mä tein tuollaisen sarjan johon kuului lohikäärmekuosinen tunika, legginssit, ranneke, pipo ja kaksi hikinauhaa. Itselleni tuli legginssit ja tunika ja toinen hikinauha ja loppu meni siskolleni.

 

Myöskin ensimmäisenä vuonna tehtiin paidat. Mä tein tuollaisen pitkän kissankorvahupparin karvareunuksella. Ei oo hirveästi tullut pidettyä, kun harkitsen ompelisinko vetoketjun uudelleen, sillä se aaltoilee pöljästi, kun en ihan osannut.

Tämä oli ihan viimeinen työ ensimmäiseltä vuodelta. Maastokuosinen hame pitsireunuksella ja välitunnilla t-paidasta tuunattu toppi johon painoin kotona korpin ja tekstin "NEVERMORE"

 

Takki. Tätä väännettiin pitkään ja hartaudella. Tässä myös mentiin mielestäni ns. perse edellä puuhun, sillä me aloutettiin suoraan asiakastyönä takki ja vasta kun tätä oli tehty noin kolme viikkoa liian pitkään alettiin opetella niitä perusjuttuja, että no mitenkäs se takki oikein tehdäänkään ja tehtiin harjoituksena lapsen takki. Jos minulta kysytään niin ensin olisi pitänyt tehdä se harjoitus ja sitten vasta alkaa tehdä asiakkaalle takkia, eikä tälleen että en ole ikinä ommellut takkia, mitä sais olla?

Opinnäytteeni. Tein siis opparina päiväpeiton parivuoteeseen (kuvassa yhden hengen sängyn päällä niin näyttää vähän hassulta), verhot, pusilakanan, tyynyliinoja ja koristetyynyjä. Laitan niistä sitten erikseen kuvaa, kunhan saan niihin kjoristetyynyiin sisuskset niin ne näyttääkin joltain. Painoin kaikkiin nuo sudet itse eri tekniikoilla

Lisää kangasta! Omaa käsialaani oleva lepakkokuosi.

Lepakkokuosista syntyi sitten tuollainen kellohelmainen mekko. Kaipaisi vielä kaveriksi tyllihametta. On päässyt jo käyttöön, käytiin helmikuussa katsomassa Phoenixin kanssa The Addams Family musikaali Oulun kaupunginteatterissa ja tuohan oli sinn eoikein sopiva. :D

Satiinimekko. Tästä piti tulla mun v almistujaismekko, mutta joku meni pieleen ja se ahdistaa yläosasta vähän turhaa mun makuun niin en sitten viitsinyt laittaa sitä, kun kuitenkin tuli oltua perjantaina juhlavaatteissa yhdestä kahdeksaan, joten katsoin parhaaksi laittaa mukavamman mekon. Eiköhän se vielä johonkin juhlaan pääse päälle. :)

Lapsen mekkomallisto! Oli viimeisiä asioita jonka koulussa tein.

Hipsterieläimiä ja kilpikonnia. Isommat on kokoa 92 ja pienemmät 62.

Vielä viimeisellä viikolla korin askartelua vaatetusosaton myymälään.

 

Siinä kai oli suurin osa mitä oon tehnyt, loppuja aina kun sattuu löytymään joku kuva. :) Eilen kuului myöskin opiskelupaikasta johon hain, siitä lisää sitten myöhemmin, en halua kirota itseäni. Mutta jännää on, sen voin sanoa!

Täydennyshaku

Hain taas kouluun. Kalajoen ammattikouluun. Siskon kommentti asiaan: "Hullu. Eihä siellä oo ko hiekkasärkät ja jukujukumaa!" Ja se koulu. Jännitän kutsutaanko ees pääsykokeisiin. Ouluun samaa alaa opiskelemaan hakiessa en päässyt edes pääsykokeisiin..

School's out

Well we got no choice
All the girls and boys
Makin all that noise
'Cause they found new toys
Well we can't salute ya
Can't find a flag
If that don't suit ya
That's a drag

School's out for summer
School's out forever
School's been blown to pieces

No more pencils
No more books
No more teacher's dirty looks

Well we got no class
And we got no principles
And we got no innocence
We can't even think of a word that rhymes

School's out for summer
School's out forever
School's been blown to pieces

No more pencils
No more books
No more teacher's dirty looks

Out for summer
Out till fall
We might not go back at all

School's out forever
School's out for summer
School's out with fever
School's out completely 

Nyt on koulu loppu ja tuore ylioppilas Kiimingin lukiosta kiittää ja kuittaa!

Ei tää silti ihan lomalta tunnu. Eilen oli viimeinen pääsykoe ja huomenna autokoulun teoriakoe. Oih... Jos sitä kohta jos ehtis vähän aikaa vaikka ihan vaan olla. Mutta epäilenpä. Töitä pitäis hakea... Odottelen kyllä siihen, että tulee tieto siitä koulupaikasta (eli 28.6. saakka). Minen jaksa koko ajan tehdä jotakin. Viime kesänä olin opiskelemassa Englannissa ja Oulussa kävin kesäyliopiston kursseja, sitten alkoi koulu ja kaikki lomat on oikeastaan mennyt opiskellessa. Minen oo ollut vapaalla yli vuoteen ja alkaa voimat loppua vähitellen. Huomisen teoriakokeen jälkeen en tee yhtään mitään hetkeen.

Käytiin viikonloppuna katsomassa pikkuheppoja eräällä tallilla. Ne oli somia. Tämä ylempi oli alle kahden päivän ikäinen.

Ja loppukevennyksenä

Nostalgiaa ja muuta hölinää

Aloin kuunnella tänään musiikkia ja katsoa sarjoja, joita lapsena kuuntelin ja katsoin todella paljon. Pakko sanoa, ne iskevät vieläkin täysillä, mutta ovat niin ristiriidassa keskenään. Aloitetaan vaikka niillä Tv-sarjoilla. En taida linkittää kokonaisia, jaksoja, mutta laitan tunnarit :D Kaikkis arjat ovat sellaisia, joiden parissa kasvoin.

Kaikenkavaiset ystäväni. Tämä on todellakin sarja, jonka parissa kasvoin. Se perustuu eläinlääkäri James Herriotin omaelämänkerrallisiin tarinoihin hänen työstään eläinlääkärinä Yorkshiren maaseudulla. Jos ette ole lukeneet kirjoja, lukekaa ihmeessä. Ne on aivan ihana. Äiti luki mulle niitä, kun olin ihan pieni ja nyt luen niitä itse (opin jossakin neljän ja viiden ikävuoden taitteessa lukemaan itse). Ne ei vanhene ja niihin tulee palattua aina uudelleen ja uudelleen.

Seuraava sarja on vanha kuin taivas: The Addams Family. Tämä sarja saattaa olla yksi syy, miksi minusta kasvoi gootti. Silleen alitajuisesti tämä sarja on mulla mielessä pyörinyt ja vaikuttanut minuun kyllä varmasti. Äiti kutsuu mua joskus Morticiaksi, koska muistutan kyseistä hahmoa ulkoiselta habitukseltani usein aika paljonkin :D Muistan nykyisin katsoneeni tätä sarjaa joskus ekaluokalla ennen, kuin piti lähteä kouluun. Jossakin vaiheessa, kun sarja ei enää pyörinyt TV:ssä tavallaan unohdin sen, mutta silti mun mielikuvissa pyöri laatikosta ilmestyvä käsi ja Mortician oloinen nainen, vaikka en tiennyt mistä ne tuli aina mieleen. Löysin tämän sarjan uudelleen noin viisi vuotta sitten ja kaikki palasi mieleen. Addams family on edelleen ihan loistava :D Vetoaa hieman kieroutuneeseen huumorintajuun.

 

Sherlock Holmes ei paljon esittelyjä kaipaa. Tässä sarjassa on se minun mielestäni ainoa aito ja oikea Holmes, Jeremy Brett, joka valitettavasti menehtyi ennen sarjan loppuun saamista. Oli sairas jo pitkään ja kuvaukset jouduttiin lopettamaan. Sarja siis oli aikomus filmatisoida kaikki Holmes novellit ja romaanit, pysytellen mahdollisimman uskollisen alkuperäiselle tarinalle ja hahmoille. Jopa näyttelijät vastasivat hahmoista kirjoissa annettuja kuvauksia. Jos ette ole tätä versiota Holmesista katsoneet, katsokaa ihmeessä. Sarja kattaa kaikki, paitsi 4 alkuperäistä Holmes tarinaa. Tätäkin tuli jo ihan penskana katseltua äidin kanssa. Ja ennen kuin kukaan keksii sanoa, että miten lapsi saa katsoa näitä ohjelmia jotka ei selvästikään ole lastenohjelmia vaan joissa puhutaan kuolemasta, näytetään ruumiita ja verta, niin vastaan: mä en järkyttynyt niistä. Tiesin aina, että ne on lavastettuja, ne ei ole totta. En osannut säikähtää asiaa jonka tiesin lavastetuksi.

 

 

pakko myöntää, että kaikkia noita sarjoja tulee katsottua edelleen. Nyt niihin osaa suhtautua jotenkin eri tavalla. Addams family vetoaa huumoriini vielä enemmän nykyisin, sillä se oikeasti on aika kiero välillä ja viljelen mustaa huumoria. Sherlock Holmes, no se on Sherlock Holmes. Tarviiko siitä muuta sanoa.

 

Sitten siihen musiikkiin. Tämä on aika yksipuolista. Oikeastaan vain yksi artisti vaikutti muhun ala-asteella.  

 

 

 Kyllä mä siitä tykkään edelleen. Ääni on yksi upeimmista koskaan. Olen jopa nähnyt livenä kerran. Se oli mun ensimmäinen konsertti koskaan. Céline Dion hartwall Areenalla 6.8.2008. Muistan varmaan ikuisesti sen, oli todellinen unelmien täyttymys nähdä kyseinen artisti livenä.

Dion myös sai mut opiskelemaan ranskaa.

 

Lopetin kesken, kun ei mun hermorakenne kestänyt, mutta kyllä  mä sitä osaan sen verran, että selviäisin sillä Ranskassa joten kuten. Kahdessa vuodessa tarttui sentään jotain päähän. Kaunis kieli. Paljon on kieliä tullut opiskeltua, mutta kaikki paitsi ruotsi ja englanti on jostain syystä jääneet kesken. Osaan siis enemmän tai vähemmän kuutta kieltä. Englanti on se vahvin, espanjaa osaan kohtuullisesti. Opiskelin sitä kaksi vuotta ja lopetin lukion alkaessa, koska tiesin että tulee liian rankkaa jos otan sen ranskan. Ranskaa luin siis lukiossa kaksi vuotta. Ruotsia ymmärrän kirjoitettuna, mutten puhuttuna (en saa selvää). Saksasta osaan  ihan perusteet, kuten myös virosta. Eiköhän näillä maailmalla pärjää kohtuullisesti!

 

 

 

 

.

 



Haaste ja muutakin

Sain Harakan aarteet blogista haasteen :)

Viiden haasteen säännöt ovat seuraavat.
1. Vastaa viiteen saamaasi kysymykseen
2. Keksi viisi uutta kysymystä
3. Haasta viisi bloggaajaa tekemään sama

Saamani kysymykset tulevat tässä.

1. Kotisi sisustuksen värimaailma?

Meillä on aika vaalea värimaailma. Seinät on valko-vihreät suurimmaksi osaksi. Eli yläosa vihreä, keskellä menee jännästi kuvioitu maalattu boordi ja alaosa on vaaleanvihreää. Huonekalut on melko lailla ruskeaa ja lattia on sellainen vaalea laminaatti.  Omassa huoneessani taas on vähä räväkämmät värit. seint on pinkit, lattia tummanruskea, sänky on päväpeiton ansiosta tosi tumman viininpunainen ja nojatuoli on joku murretun punavalkoraidallinen kirpputorilöydös. Kaapit ja hyllyt valkoista ja pöytä vaaleanruskea. Mustat verhot. Eli kaikenkaikkiaan vähän värien sekamelska muun kodin vaaleaan ja ruskeaan verrattuna :D

2.Mitä väriä lankavarastostasi löytyy eniten?

Kylläpä se aika musta voittoista taitaapi olla.

3. Kumpi tuli ensin, lanka vai virkkuukoukku?

Perimmäisten kysymysten äärellä. Arvaan, että lanka. Sitten piti keksiä joku jolla siitä saatiin jotain aikaiseksikin.

4. Lapsuuden lempilelusi?

Vastaan tähän kuvalla

Nämä kolme kaveria. Ankka, pesukarhu ja Jussi-pupu (nimetty meidän edesmenneen albiinopupun mukaan, oikeesti se oli Poochie, mutta kaikki sanoi Jussiksi). Istuvat mun sängyllä nytkin. Nuo on ne kolme joista en luovu!

Pesukarhu tarttui mukaani joskus 4 vuotiaana kirpputorilta. En vaan voinut jättää sitä sinne. Muistan edelleen, kun löysin sen sieltä.

5. Mistä kaikesta koostuisi viimeinen ehtoollisesi?

Ainakin siinä pitäisi olla suklaata (mokkapaloja tai jotain) ja coca-colaa. Sit voisin myös haluta riisiä, lohta ja kanaa. Siinäpä oikeestaan ne mistä eniten pidän.

                                                                   *    *    *

Omat kysymykseni ovat
1. Kuka on inspiraatiosi/esikuvasi?
2. Jos saisit ottaa mukaasi autiolle saarelle kolme asiaa, mitkä ne olisivat (mukana on jo kaikki tarpeellinen kuten tulitikut yms. oleelliset asiat)?
3. Mikä on kunnianhimoisin käsityöprojektisi?
4. Jos voisit olla joku ihminen yhden päivän ajan, kuka olisit?
5. Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?

Ja haastava sormeni osoittaa kohti
1. Smirgeline
2. Kosotäti
3. Mammutin puikot   
4. Purppura perhonen
5. Villanne 

--------------------------------------------------

Sitten niihin muihin asioihin.

Kävin kysymässä ylioppilaskirjoitusten alustavat tulokset. Musta tulee ylioppilas tänä keväänä!
Uskalsin siis tilata mekon itselleni. Tällaiseen pukeudun lakkiaisissa. EMP:ltä löytyi.

Kouluun hakujen suhteen ei kuulu niin hyvää. Ammattikouluun en taida päästä. Pääsykokeisiin kutsutaan vain 60 ja lukiosta tuleville aloituspaikkoja on vain 2 sille alalle jolle hain ja sain kuulla eilen, että pääsykokeisiin on kutsut jo lähetetty. Eli musta ei siis tule ainakaan vaatetusartesaania. Mutta eipä hätää, yliopistoon ja ammattikorkeaan on vielä mahdollisuudet.Hain siis yliopistoon lukemaan englantia ja enkunopettajakoulutukseen ja ammattikorkeaan kirjastonhoitajalinjalle.

 Vähän vain tökkii tuo opiskelu, pitää ottaa nämä muutama viimeinen viikko oikeasti niskasta kiinni ja painua vaikka kirjastoon kirjoineni. 1/5 kirjaa luettu alusta loppuun. Neljä viikkoa aikaa lukea ne muutkin.

Maalasin taas eilen. Tässä on lopputulos.

aurinko ja puiden varjot heijastuu pahasti märästä maalista. En ole osannut oikeasti ihan noin hienosti varjostaa :D Pitää ottaa uusi kuva sitten, kun on kuivunut ja on seinällä.

Oli mulla vielä jotain asiaa, mutten muista mitä, mutta palataan niihin istten, kun satun muistamaan. Huomenna tai tänään illalla luvassa olisi kuvallinen ohjeistus saippuan valmistukseen ;)  Pysykää siis kanavalla!

Oikein hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!

Ohi on!

Ylppärit on nyt ohi minun osalta! Sitten vaanjännäämme pääsenkö mie läpi ja tuleeko musta ylioppilas!

Sen kunniaksi olen illan viettänyt tämän parissa. Uudet kielet ja kaikkee!

Muokkasin iha ite kuvan tuommoiseksi vanhanaikaiseksi puhelimen pikamuokkaussovelluksella :'D Viulu täyttää tänä vuonna jo kunnioitettavat 89 vuotta. Kaikki muu paitsi kielet on alkuperäistä.

Tässä vielä pari videota upeasta viulistista joka sai minutkin tarttumaan viuluun.

Toukokuu tule jo

Alan vähitellen oikeasti odottaa toukokuun 22. päivää. Silloin on ensimmäinen päivä, kun ei tarvitse enää stressata koulusta. Ylioppilaskokeet on ens viikolla ja yliopiston pääsykokeista viimeinen on 21.5. Se 22.5. on myös se päivä, kun häivyn Helsinkiin ja näen taas parhaan ystäväni ja Tarjan. Ihana aivojen nollaus rankan abivuoden jälkeen.

 Hain taas myös kouluun. Viime viikolla hain OSAO:lle (Oulun seudun ammattioppilaitos) opiskelemaan vaateartesaaniksi. Tänään olen hakenut Oulun ammattikorkeaan opiskelemaan kirjastonhoitajaksi ja siihen varsinaiseen tavoitteeseeni Oulun yliopiston humanistiseen tiedekuntaan lukemaan 1. Englantilaista filogiaa 2. Englannin aineenopettajakoulutukseen 3. kirjallisuutta. Jos sitä samantien hakis kesätöitä kun on päässyt hakemusten täyttämisessä vauhtiin? Hain pari viikkoa sitten jo Arinalle kesätöihin, mutta ajattelin hakea vielä  yhteen lankakauppaan Oulussa. Pitäis vielä tälle päivää jaksaa lukea psykologiaa. Viikko aikaa, viis kirjaa lukematta vielä. 

ARGH

Enkun kuuntelu YO kokeessa vain 18/25 oikein monivalinnoissa ja varmaan avokysymyksistä tulee korkeintaan 6/8 pistettä. Ei luoja miten voi pientä ihmistä nyt kyrsiä. Taidan painua nukkumaan. Ärsyttää ja väsyttää ihan hitosti kun ei edellisenä yönä tullut koejännityksen takia nukuttua kuin jotain neljä-viis tuntia. Heräsin viimeisen kerran neljältä aamulla ja siitä asti on valvottu.

Täältä näette oikeaan lottorivin tämän vuoden enkun yokuuntelusta *click*

Bling bling lankaa

Smirgeline ja Anneli arvasivat oikein, revontulihan siitä on tekeytymässä. EHKÄ huomenissa valmistuu!

Ja tästä langasta syntyy toinen juhlavampi mun tulevan ylioppilasmekon kaveriksi.

Oulun uudesta Lankamaailmasta löytyi tuo. Mun tuleva mekko on siis tällainen, jahka saan sen tilattua. 

*click*  

Ostin viime kesänä briteistä tällaiset jotka sopisi tuohon mekkoon täydellisesti *click* ja *click*   

Nymmäälähen nukkumaan kun aamulla ei tartte mennä kouluun kun vasta puoli yhdeksi. Lukuloma. Oon saanut luettua jo lähes kokonaisen kirjan psykologiaa tällä viikolla! Perjantaina ensimmäinen yo-koe tälle keväälle, äidinkielen tekstitaito. Ensi tiistaina englannin kuuntelu.Vähän meinaa jänskättää. Ensi torstaina on penkkarit! Ja yöllä suuntaamme muiden abien kanssa kohti Helsinkiä bussilla määränpäänämme Viking Anastasia ja abiristeily Viron aluevesille. Toivottavasti kovin moni ei oksentele bussissa, suoraan jatkoilta baarista lähdetään. Mää en mene kun kotiin nukkumaan ja pirteänä bussiin kello puoli kolme yöllä.

Ei suju

Mun laihdutus ei etene! Mittasin äsken vatsanympäryksen, reidet ja käsivarren, että osaan seurata vähän miten paljon oikeastaan laihdun... Tiedänn, että oon laihduttanut vasta muutaman viikon, mutta tuntuu että missään ei näy mitään. Salilla jaksan jo vähän isommilla painoilla, mutta that's it. Muuta kehitystä en näe. Kävin äsken puntarilla suihkun jälkeen, se näyttä 54.6 (oon syönyt tänään kunnolla, että se ei kerro ihan totuutta) mutta se näyttää enemmän kuin aloittaessa.

Nyt alan tähän ihan kunnolla, en vain käy kerran viikossa salilla ja istu loppuviikkoa paikallani. Luovuin äsken limsasta ja karkeista luovun kunhan tuo suklaalevyn loppu on tuhottu. Mulla on vähän sitä ongelmaa, voin myöntää, että mulla menee aina vähän äärimmäisyyksiin ja saatan tulla lähes pakkomielteiseksi jostakin asiasta. Lupasin äsken Hennalle pitäväni laihdutukseni terveenä ja Henna lupasi potkia perseelle jos tämä menee epäterveeksi ja pakkomielteiseksi.

Tänään ehdin vielä maalata muuten tämän. Ope sanoi kaikista töistäni vain, että osaan maalata ja ihan kivoja joo... :D

Taidetta ja ahdistusta

Sain edellisen postauksen taulun valmiiksi jo tänään... Taidan siis ensi torstaina ottaa vaan kirjan mukaan siltä varalta, että joudun odottelemaan ennen arvosteluun pääsyä. Tosin voi olla etten joudu, taidan olla ainoa jolla on hommat valmiina. Mutta mistäs sen tietää. Mutta siis... Tällainen siitä tuli.

Open mukaan silmiin olisi kuulunut tulla varjostuksia. SILMIIN?! Joo onhan niissäkin nyt tietty varjoja, mutta  minusta ja kaikista joilta kysyin tuo on söpömpi noin :D Ystäväni pyysi tekeen hälle replican tuosta ja lupauduin. Pitää siis lähteä joku päivä canvas ja maali ostoksille.

Sitten pieni videonpätkä.

Pahoittelen laadusta, kuvasin puhelimella. Kamerani on niin iso, ettei sitä uskalla laittaa pianon nurkalle keikkumaan. Tuollainen kappale on nyt harjoittelun alla. Ois varmaan helpompi jos ois nuotit, mutta meneehän se muistin ja kuulon perusteellakin.

The Dragonborn Comes

Tuossa vielä kyseinen kappale *klick*

Sitten siihen ahdistusosuuteen. Yo-kokeet lähenevät. Eniten mua ahdistaa englannin kuuntelu. En tiedä oikein pitäisikö hakea helpotuksia vai ei, tiedän kyllä saavani ne. Lääkärin mukaan olen oikeutettu helpotuksiin kuunteluissa. Syynä se, etten kuule toisella korvallani. En ole koskaan kuullutkaan. Toisaalta houkuttaisi hakea ne helpotukset, mutta toisaalta taas tiedän ettei niistä ole apua. Saisin siis tehdä kuuntelusta sen version, jossa on pitemmät tauot.

 Ongelma vain ei ole ymmärryksessä tai hitaudessa vaan siinä, etten oikeasti välttämättä kuule. Oletettavasti kuuntelu tapahtuu kuulokkeilla ja silloin kyllä pärjään, koska meillä on hyvät kuulokkeet. Saadaan itse säätää äänenvoimakkuus itselle sopivaksi. Mä pärjään kun keskityn tosi kovasti ja pidän äänet kovalla. Jos tehdään ilman kuulokkeita en pärjää, koska kaiuttimista tuleva ääni kaikuu, ei paljon, mutta riittävästi, enkä saa selvää mitä puhutaan.

 Sanoin tästä enkunopettajille ja he oli aika hämmästyneitä. Kuulemma musta ei huomaa, ettei ole kuin yksi kuuleva korva. Kaikki on hämmästyneet tähän mennessä. Osaan "piilottaa" sen tosi hyvin ja esim. hakeutua istumaan siten, että mahdollisimman moni ihmiistä joille juttelen on sillä puolella jolla kuulen. En mä oikeasti itsekään edes aina muista tätä koko asiaa, se kaikki tulee niin luonnostaan. Ei sillä ole oikeastaan koskaan ollut vaikutusta mihinkään. lapsena musta sanottiin, etten ikinä tule menestymään kielissä ja musiikissa tämän takia. Hah! Englanti ja musiikki on mun vahvimmat alueet! Lekuri vähän hämmästeli, kun yläasteella kuuli, että vetelen englannista ja musiikista kymppejä ja huonoimmillaan ysejä :D

Ainoa haitta tästä on ollut se, että en oikein siedä kovia ääniä. Esimerkiksi luokkahuoneissa on välillä tosi vaikeaa, kun ihmiset puhuu ja itse haluaisi kuulla mitä opetetaan. Tekis oikeasti välillä mieli karjua, että päät kiinni. Onneksi sen kanssa on oppinut elämään. Leikkauksella voisi korjata helposti mutten halua siihen leikkaukseen. Mua on leikelty jo sen verran, että ei kiitos enää. Pienenä kuulemma pelkäsin kaakeloituja tiloja, koska vietin sairaalassa niin paljon aikaa, että aloin yhdistää kaakelit lääkäreihin ja ikäviin juttuihin.

Ahdistusosio päättyy.

Tavallaan aika ristiriitaista sanoa, että en tykkää kovista äänistä, kun ravaan jatkuvasti rock keikoilla. Esim. tällä keikalla oli ääntä ihan riittävästi, olin lähellä kaiutinta ja toisessa rivissä ja oli yksi parhaista keikoista ikinä.  Sonata Arctica - Flag in the ground  Mutta kai se riippuu ihan melusta... Keikat on kuitenkin vähän eri asia.

Olen elämäni aikana nähnyt livenä seuraavat:  Tarja Turunen x3, Sonata Arctica x2 (elokuussa uudelleen), Ozzy Osbourne, Black Label Society, W.A.S.P., Alice Cooper, Iron Maiden, Nightwish (kesällä varmaan uudelleen), Tarot, Poisonblack, Lordi, Peer Günt, Klamydia x2 (elokuussa ehkä uudelleen), Haloo Helsinki (Ei ikinä enää ja tuokin ois saanut jäädä kuulematta), Céline Dion. Kait tuossa oli suunnilleen kaikki. Mutta nähtävästi se melun sieto riippuu siitä melusta :D

Taidetta taas

Sain viimeksi Ozzy maalaukseni loppuun ja nyt pitäis vielä joku pieni akryylimaalaus tehdä. Sain luvan piirtää kuvan kotona ja tehdä mitä vaan haluan. No tää on mun mielestä hieno, mutta musta tuntuu, että ope ei ole ihan samaa mieltä. Tähän asti meidän näkemykset hienosta on olleet vähän päinvastaiset...

Ps. Edelleen koko kroppa huutaa hoosiannaa tiistaisen treenin jälkeen.

Son valamis!

Mää tein sen! Sain taulun valmiiksi! Ei ois muuten vielä lähellekään valmis, mutta jätin open komennot huomiotta ja tein tuota sillä mentaliteetilla, että minä tulen sen kanssa elämään, ei ope, teen siis sellaisen josta ite tykkään.

Tällainen siitä sitten tuli.

Musta tuntuu, että se ope ei kauheesti tykkää musta. Mä nimittäin ajattelen omilla aivoillani. Meidän kuviksen ope on vähän sitä sorttia, että päättää kaiken ja kaikki pitää tehä just siten, miten ope haluaa ja omaa mielikuvitusta ei kauheasti saa tunneilla käyttää. Tai sitten se on mun mielikuvitusta, mutta silti. Taiteilijaa ärsyttää jos joku tulee puuttumaan, kun on jo täysin selvä visio! Olen maalannut öljyväreillä monta vuotta ja tasan rikon niitä periteisiä sääntöjä, jos mun mielestä se näyttää paremmalta jotenkin muuten. 

Öljyvärimaalauksenhan tulisi olla "peittävää maalausta" eli maalauspohja ei saisi kuultaa läpi. Tuon taulun taivaassa kaikki tuo vaalea on sitä kangasta. Se vain yksinkertaisesti näyttää noin paremmalta, kuin tukkoon maalattuna. Kuulemma tuota sääntöä saa rikkoa vain edistyneemmät maalaajat. Noh, päättelin, että neljän vuoden maalauskokemus tekee musta jo edistyneemän ja rikoin sääntöä. Maalaus on mulle rakas harrastus ja koska se todellakin olen minä, joka niiden taulujen kanssa elää, niin teen oman pääni mukaan jos joku toinen keino antaa mun silmää miellyttävämmän lopputuloksen. 

Tuo on mun mielestä valmis ja hieno, ei mulle ole niin hirveesti väliä tykkääkö ope. Kuviksen numero ei ole mun tulevaisuuden kannalta niin tärkeä. 

Koulutyyli

Tässä on koulutyyli à la Elvenpath. Suunnilleen tämän näköisenä mä kuljen joka päivä :D Joskus on lapsi sanonut möröksi.

Vähän huonolaatuinen kuva, iPhonella peilin kautta :P Mutta siis tänään päällä neulottu pääkalloliivi, kauluspaita ja kravatti (ja mustat tavalliset pillifarkut). Alunperin kravatti on osa Rohkelikko asuani, mutta ei mulla ole ongelmaa kulkea Potter kravatti kaulassa ihan arkenakin.

Kengät näyttääpi tältä. Ovat aivan ihanat. Ei palele varpaita yhtään. Eilenkin ulkoilin noilla -24 asteen pakkasessa, eikä palellut yhtään, vaikkei ollut edes villasukkia! Kaikki sanoo, että nuo näyttää tosi painavilta. On ne kyllä kieltämättä hieman raskaat. 

Korujen virkaa toimittaa

Lippusormus ostettu Oxfordista viime kesänä, pääkallo on kajaanin katumarkkinoilta, loput kaksi Oulun torilta kahtena vappuna. 

Nyt mää voisin alkaa valmistautua ja lähteä sinne kouluun. Pitää mennä vähän etuajassa, että ehdin käydä opon puheilla ennen tuntia.

Saanko ahdistua

     Ahdistaaaaaaa! Pimeää ja kylmää ja märkää ja kauhee kiire koulutekeleiden kanssa ja kaikki on jo myöhässsä kohta ja koeviikko alkaa ja ARGH! Pää leviää! Just sain yhen äikän jutun kirjotettua. Senkään lähettäminen ei menny niin kuin piti.
    Nimesin sen "Realismia ja fantasiaa Jyrki Vainosen novellissa Pullo" no arvatkaa onnistuinko kuitenkin lähettämään tekstin ryhmäprosessianalyysi. Pitäiskö nyt oikeesti vaan mennä nukkumaan ku oon näemmä ihan silmät ristissä? Pari biologian juttua pitäis vielä viimeistellä. Ja saksanläksyt. Ne on kans tehtävänä vielä. Joulu tule jo! Mä tykkään yleensä hengata pimeässä, mutta talvella, kun on koko ajan hämärää tai pimeää niin väsyttää vain koko ajan ihan kauheasti. En jaksa edes aloittaa mitään isoja töitä.

 Oon neulonu tänään urakalla koulussa. Näätte lopputuloksen joulukuussa kun avautuu... HALTIAPOLUN JOULUKALENTERI!

Syksy...

Voi mikä ilma! Sataa jo kolmatta päivää. Ajoin kouluun skootterilla ja nyt istun odottamassa biologiantunnin alkua. Kemian tunnilla kuivuin vähän patterin vieressä istuessa, mutta huppari ja farkut imi hyvin vettä tuon 9 km matkan aikana. Tämän tunnin jälkeen kotiin juomaan kuumaa kaakaota ja katsomaan Animal planetia ja kokeilemaan, kärsiikö jo neuloa.
Kysyin äsken opettajalta terveystiedon alustavat pisteet. E! Toivottavasti tää mun käsi nyt ei vaikuttanut niin paljon, että laskisi M. Kuulemma ei vielä tiedä yhtään nouseeko L vai laskeeko M. YTL ottaa kyllä lääkärintodistukseni huomioon arvostelussa. Oon ihan tyytyväinen tähän. Ruotsia en vielä tiedä.

Muihin asioihin. Ajattelun ensin tehdä Tarjalle isotöisen kaulahuivin joululahjaksi. Kiitos käteni se ei onnistu. Teenkin siis rannekorun, kuten viime vuonna. Tarja on horoskoopiltaan leijona ja leijonan onnenkivi on vuorikide. Kuinkas ollakaan mulla on niitä 5. Lisäksi on 5 ametistia. Teen s siis niistä Tarjalle onnea tuottamaan rannekorun. Kuvia myöhemmin. En jaksais odottaa ~10 viikkoa siihen, että saan taas halata sitä ihanaa. Se on kyllä niin täydellinen ja kaunis enkeli <3

Tässä kuva viime vuodelta.
Minä ja Tarja sekä se koru, jonka tein viime jouluksi.

Yo-kokeet ohi

Nyt se on ohi. Tämän syksyn viimeinen ylioppilaskoe on ohi, nyt on kirjoitettu siis terveystieto ja ruotsi, keväällä vuorossa psykologia, englanti ja äidinkieli. Nyt siivoilua ja ikkunan tilkitsemistä. Alkaa vähän hermostuttaa kun huoneessani vetää ja yöllä ei ole kovin kiva nukkua tuulessa.

Siivous musiikkia Sonata Arctica - Last Drop Falls

Edit: Ompelin. Äiti leikkasi kun mun käsi ei kestä, mut mä Ompelin kasaan. Samara Morgan cossi zombie kävelyyn.