Taivaat avautuu

Yksi syksyn ehdottomasti parhaista asioista on tähtitaivas. Vanhempani asuvat paikassa missä on käytännössä säkkipimeää. Kävin yöllä veljeni kanssa takapihalla enkä nähnyt hänen sijaintiaan enää parin metrin päässä kuin kameran näytön valosta.
Tässä syksyn ensimmäinen otos taivaskuvaukseen. Harmillisesti kamerastani ei saa pitkän valotuksen kohinanpoistoa pois päältä, eli se söi kuvasta linnunradan tiheimmän sumun.

Mää vaan katon.

Joo, menipä taas. "Mää ihan vaan katon" päättyi siihen, että köyhdyin kaupungissa noin satasen. Mutta materialistinen pieni harakka sisälläni hykertelee tyytyväisenä. Oulussahan oli siis viikonloppuna kansainväliset suurmarkkinat ja minä löysin sieltä kelttikoruja myyvän kojun (tosin ihan suomalaisen www.kelttikorut.com). Sinne upposi jo 54€. Olin kaupungissa Phoenixin (Phoenixin elämää) ja hänen Elpu tyttärensä kanssa ja piruina yllytettiin toisiamme vielä, että mitä väliä vaikka ei oo rahaa kun ne kimaltaa niin nätisti.

Mukaan tarttui Taran prinsessan juhlakääty kaulakoru violetilla kivellä, symboloi valtaa, joka päätyy koristamaan kaulaani uskollisen Michael Monroe koruni yläpuolelle. Taran kukkula on muinaisirlantilaisessa mytologiassa jumalten valtakunnan sisäänkäynti ja pyhä paikka.

 

Phoenixin kanssa ostettiin samanlaiset sormukset oikeaan nimettömään. Kyseessä on kelttiläinen ikuisen ystävyyden solmu. Se on ikivanha kelttien sotureiden ja ystävysten vala huolehtia toisesta tässä ja seuraavassa elämässä.

 

Näiden ihanuuksien lisäksi Tiger, tuo houkutusten, sälän ja krääsän mekka myi mulle 4 tuikkukuppia hintaan 2€ koko satsi. Kaksi violetia ja kaksi vihreää.

 

 

Loppurahat meni Kärkkäiselle. Ostin yhteen Doctor Who aiheiseen tuunaukseen tarvikkeet. Siitä lisää huomenna, kun saan ainakin aloitettua projektin. Minulla on visio (kuuluisat viimeiset sanat). :)

 

 

Koiteli elää

Hyvää syksyistä iltapäivää. Alkaa jo oikeasti tuntua vähän syksyltä. Kävin viikonloppuna siskoni ja vanhempieni kanssa vielä viimeisillä festareilla, jotka on vaatimattomasti nimetty Suomen kauneimmiksi. En kiistä. Kyseessä oli siis Koiteli Elää 2016 Oulun pohjoispuolella tuolla Kiimingissä Koitelin koskilla. Osallistuin myös Koiteli Elää kuvakilpailuun (instagram ja faceboon #kauneinkisa) ja tulin kolmanneksi ja voitin kaulakorun. :)

Tässä muutama otos festareilta. Ensimmäisellä lohkesi kolmas sija kisassa. Kosken rannoille sytytettiin auringon laskiessa roihuja.

Käsitöiden sarallakin on edistytty. Tein syksyksi uuden pipon. Siitä piti tulla kummipojalle, eli Phoenixin elämää blogin pitäjän nuorimmaiselle, villatakki, mutta en yksinkertaisesti jaksanut neuloa sitä, liukas ja ohut lanka oli liikaa mulle. Laitoin sen kaksinkerroin, otin silmukkamäärään vinkkiä 7-veljestä piposta ja sävelsin omasta päästäni mallin. Lankana joku turkkilainen akryyli-angoraseos. Pehmeää ja lämmintä. Kummipojan takkiin ostin kivemmat langat ja aloitin alusta. Siitä lisää myöhemmin.

Lisäksi syntyi nämä tossut. Huopasta mun kätköistä. Ei palele varpaat nyt. Täytän parin kuukauden päästä 22, mutta ikinä ei ole liian aikuinen yksisarvistossuille.

Ruutua syksyyn

Hyvää iltaa hyvät lukijat. Voin viimein ilmoittaa, että olen saanut jotain (lähes) valmiiksi!

Luennot alkavat pian ja saapuva syksy toi taas mieleen ihanat polvivillasukat ja aloin haluta hametta jonka kanssa pitää niitä. Muutenkin kaikki hameeni ovat jotakin tylliminihärpäkkeitä ja vaikka ne ovatkin supersöpöjä niin ne ovat noh... lyhyitä. Välillä on käynyt mielessä, että elämä vois välillä olle helpompaa, kun liikkumista ja istumista ei määrittele hameen pituus. Suuntasin siis Eurokankaaseen ja ostin hirveän ihanaa skottiruutukangasta ja tein siitä korkeavyötäröisen hameen.

Siitä puuttuu vielä edestä koristenapit. Ei ollut valmiina kivoja, eli ennen luentojen alkua täytyy suunnata vielä nappikaupoille. Kangas ja kuminauha maksoi yhteensä vajaa 15€. :)

Qstock

Heipä hei, nyt on Qstock 2016 juhlittu ja voin sanoa, että se kävi jalkatreenistä. Pohkeet on olleet viimeksi yhtä kipeät silloin, kun koetin rikkoa ennätykseni ja tehdä 200 kyykkyä putkeen. ieneksi järktykseksi voin sanoa, että normaalin rockin sijaan mä kuuntelin enimmäkseen kevyttä musiikkia!

Päällimmäisenä mielessä on väsymyksen sijaan aurinko, ihanat ihmiset, hyvä ruoka ja loistava musiikki. Sää suosi paria kuuroa lukuun ottamatta ja lämmintä vähintäänkin riitti. Käytiin katsomassa Stig, vesala, Robin, Elastinen, Anssi Kela, Reckless Love, The Prodigy, Anastasia ja monta muuta. Mun viikonlopun kruunasi kuitenkin yksi tietty rokkikukko yhtyeineen. En kyllästy, tahdon uudelleen vielä seitsemännen kerran!

Hitto nuo jätkät vetää hyvin! Kyseinen video on minun kuvaamani. Muuten ei tullut juuri otettua kuvia, koska noh... en jaksanut ja Monroen ajan mulla oli liian kiire hyppiä. :D

 

 

Kolmas biisi ei ollut edes puoli välissä, kun Michael kipaisi tolppaan.

Kaiken kaikkiaan loistava viikonloppu.

Blogitauko

Pahoittelen taas venähtänyttä postaustaukoa, hukkasin muistikorttini niin sinne meni suunnitelma Black Sabbath keikkaraportista. Lisäksi olen ollut kiireinen Pokémonin metsästäjä ja poiminut mustikoita.

Käytiin pari viikkoa sitten Karnaluksissa. Ostin vaatimattomat 27 kerää lankaa. Aloitin viininpunaisesta Merino Goldista takin, saan sen toivottavasti lähiviikkoina valmiiksi. :) Vihreänkirjavista Zimba fix color keristä syntyi sukat ja hanskat, hanskat on vielä kuvaamatta, koska puuttuu kuvaaja. Pitää nakittaa joku ottamaan ne jossakin välissä.
Ruskeat kerät myös Merino Goldia ja niistä syntyy toinen takki joskus. Ohjeet on jo tulostettuina. Karnaluksista tarttui matkaan myös hopeisia "antiikki" solkia, virkkuukoukku jollaista siskoni on ylistänyt, parikymmentä kookosnappia, kangasmerkki ja ruusupuu puikot, joista en tykkää yhtään. Ne kiertää nyt ihmiseltä toiselle ja kuka tykkää pitäköön hyvänään.

Erilaiset bileet

Oli hivenen erilaiset uima-allasbileet eilen JääliCityRockissa. Ouluun iski lähes raamatullinen kaatosade ja ukkonen, hetken aikaa jo tähyilin näkyykö arkkia. Vedenpaisumus oli nimittäin melkoinen. Jouduttiin käymään kumpparikaupan kautta, koska Kalajoelta tulleella kaverillani ei ollut saappaita mukana.

Jäälin uima-allasbileet ja tekojärvi.

Vaan milloinkas mua olisi pieni keli haitannut keikalla? Osa tuntui murjottavan, kun kengät ja vaatteet kastui ja osa heitti kengät pois ja tanssi rapakossa avojaloin, minä vedin skottiruutukumpparit jalkaan ja ostin keikan jälkeen sateen lakattua Sonata Arctican 15-vuotis synttärien Ecliptica hupparin ja annoin läpimärän ja viereisen känniääliön oluella kuorruttaman äidin mukana kotiin.

Pahoittelen, että kuvat on mallia "Tony ja ne neljä muuta jätkää". :D



Sonata Aloitti vahvasti Wolves die youngilla ja samaa tykitystä jatkui keikan loppuun saakka. Muutama hiljentyminenkin mahtui mukaan, mikä sopi minulle joka kirjaimellisesti hyppi oikein mainiosti, koska sai hetken vetää henkeä.  En vain osaa olla aloillani Sonatan keikoilla, ikinä.

Väliin Tony spiikkasi tyypilliseen tapaansa havaintoja säästä ja nimesi JCR:n Jäälin uima-allasbileiksi.

Tony ja ne neljä muuta jätkää.

Kaverilleni tämä oli ensimmäinen Sonata keikka ja ensimmäinen rock keikka, mutta mulla taisi silti olla kovempi meno. Tai ehkä se oli juuri siksi, olen jo päässyt yli siitä hämmennyksestä, että olenko oikeasti Sonatan keikalla ja tiedän, että luvassa on loistava show. Sonata ei pettänyt odotuksia tälläkään kertaa. Kaverini myös kiilattiin pois eturivistä, minä sain pidettyä paikkani, koska olen kokemuksesta oppinut, että älä ikinä päästä irti kaiteesta. Kiilasin myös arvon känniääliön pois eturivistä hänen hetkellisesti menettäessään tasapainonsa ja kiskoin kaverini takaisin. Sonatan keikoilla on hullu meno, kerran olen lähtenyt pää verta vuotaen. Nyt on vain ääni hieman käheänä, koska osasin sanat kaikkiin muihin, paitsi kappaleisiin 5 ja 11 ja sen mukaisesti myös lauloin mukana.

Tony <3 On se vaan ihana.

Tähän on hyvä päättää raportti Oulun yöstä.