Heti alkuun: TARJA ON AIVAN IHANA <3<3<3<3 Miksi se on sellanen... täydellinen? En osaa oikeasti sanoa siitä keikasta paljon mitään: Se oli vain niin sanoinkuvaamaton ja upea ja ja ja... kaikkea.
Kuveja saatte nyt, videota kunhan joudan antaa niiden latautua bloggeriin.
Tarja pääsi rumpuihin
Rumpali Mike Terrana alkoi kuorolaiseksi
Koko porukka. Tarja, Mike, Tallinnan sinfoniaorkesteri ja kuoro.
Ja tietysti Mozart
Oli kyllä aivan upea Beauty and the beat konsertti. Kyseinen keikka taidettiin kuvata, ainakin kameroita oli ja se kait tulee osaksi DVD:tä kiertueesta
Sit siellä Helsingissä oli myös tällanen ihana
Mulla on ikävä :(
Ja sit tuli vähän shopattuakin ja tyhjennettyä tili. En jaksa ottaa nyt kuvia, mutta etsin teille linkit netistä samanlaisiin juttuihin.
Ostin esim. tällaiset samanlaiset kengät niiden hajonneiden tilalle. Mikähän army ihminen musta alkaa kuoriutua, omistan nyt mastokuvioiset kengät ja Mil-Tec Para teräskärkimaiharit jotka on valmistettu Saksan toisessa maailmansodassa käyttämien sotilaskenkien kopioiksi.
Sit me ostettiin murun kanssa toisillemme tällaiset korut. Symboloivat sitä, että katsotaan toistemme perään ja pidetään huolta, vaikka asutaankin aivan eri päissä maata.
Olen myös pitkään halunnut skottiruutumekkoa. NO NYT MULLA ON!!! Näin ihana. Morticiasta 59,95€. Mutta on se oikeasti todellakin hintansa arvoinen. Tykkään!
Ei mulla tainnut olla nyt muuta.
Eikun olipas. Kuukauden sukkia ei ole nyt tullut hetkeen. Parannan asiassa ja laitan kuvat niin pian kuin kerkiän ne kuvata. Ollut vähän hässäkkää tässä nyt lakkiaisten ja pääsykokeiden takia, niin ei ole joutanut sukkia neulomaan tai päättelemään, eikä sen puoleen sitten ole ollut kuvattavaakaan :D
Nyt se päivä on koittanut. 22.5. Tarja Turunen & Mike Terrana Beauty and the beat kiertue Helsingissä! Tätä on odotettu monta kuukautta. Muutaman tunnin päästä on siis aika lennähtää Helsinkiin noiden otsikossa olevien Aerosmithin biisin sanojen siivittämänä.
Toivottavasti siellä ei sada kuten ennustettiin, mun tennarin pohja on halki ja siinä on hieno reikä myös. Mutta onneksi meillä on muruni Hennan kanssa tarkoitus mennä kaupoille iltapäiväksi. Voisin ehkä ostaa viimein uudet kengät.
Noniin. Tässä sitä istutaan Oulun yliopistolla L1 salin edessä. Päätin seitsemännellä luokalla, että musta tulee enkunmaikka. Siitä asti on tätä kaikenratkaisevaa koetta odotettu. Tunnin päästä se alkaa.
Odottelen tässä kauhun ja innon sekaisin tuntein kokeen alkua ja ystävääni paikalle. Käytiin viimeksi ala-asteella koulua yhdessä, mutta ystävyys on kestänyt vuodet ja välimatkan. Nyt haettiin kumpikin tänne ja ammattikorkeaankin opiskelemaan kirjastontädeiksi. Tavallaan tämä on aika perseestä kun ollaan nyt kilpailuasemassa, tosi harva pääsee tänne enkunlaitokselle, mutta eiköhän me osata iloita jos vain toinen pääsee.
Ps. Nälkä vaikka just söin kotona. Pitää ehkä käydä kahvilla tuossa kahvilassa.
Kiitos kauheasti kaikille onnitteluista! :)
Ensi viikolla on edessä vielä ylioppilaskirjoituksiakin suurempi koitos. Pääsykokeet. Huomenna ja tiistaina suuntaan Linnanmaalle Oulun yliopistolle englantilaisen filologian ja kirjallisuuden pääsykokeisiin. Meinaa jännittää eikä edes ihan vähän.
Keskiviikkona on sitten edessä aivojen nollausta. Kurssi kohti Helsinkiä ja Tarja keikkaa <3 Perjantaina tai lauantaina on luvassa sitten kuvapäivitystä Helsingin reissultani. Tietokone jää kotiin mutta kamera ja neulepuikot lähtee mukaan. Junailen Helsingistä takaisin Ouluun ja ostin eilen sitten Galaxy paljettilankaa matkaneulomiseksi. Siitä syntyy revontulihuivi.
Asiasta toiseen. On se ylioppilasjuhlien järjestäminen rankkaa. Pihaa on haravoitu urakalla ja eilen käytiin ruotsista asti ostamassa uudet matot eläinten tuhoamien 30-vuotta vanhojen tilalle. Entinen kani puri vanhoista matoista reunat ja nykyinen koira on saanut niiden keskelle kuovittua reiät. Nyt on uudet hienot matot sitten. Veljeni valmistuu leipuriksi päivää ennen mun lakkiaisia ja on lupautunut leipomaan. Yhdistetään juhlat, vaikka ne nyt onkin yo-juhlien nimellä periaatteessa. Mä leivon yhden täytekakun. Banaania ja kermaa sisällä, päällä mariannerouhetta ja joko suklaanappeka tai kiivi viipaleita. En oikein tiedä vielä. Sopiiko kiivi ja banaani yhteen?
Nyt mä meen takaisin katseleen the Addams familyä dvd:ltä ja tonkimaan vaatekaappiani kirpputorikuormaa varten. Pakko olla jotain ylimääräistä kun ovi ei meinaa mahtua kiinni.
Nimi luki tänään Kalevan nettisivujen "Kevään 2013 ylioppilaat" listassa. Sitä voikin siis juhlia näin! :) piti tulla äsken sisälle kun alkoi kuumottaa liikaa, oon sitä en rusketu, mutta palan kyllä tyyppiä.
Tämän ensimmäisen tein äidille äitienpäivälahjaksi. Annoin sen jo tänään, koska aika näkyvästi sitä maalailin keittiössä ja äiti sen siis näki. Ja tiesi muutenkin jo, että sitä olen hälle tekemässä.
Se on pöllö! Värikäs pöllö. Äiti epäili, että siinä ois joukossa undulaattia tai muuta papukaijaa. Akryyliväreillä maalattu.
Seuraavan maalasin ihan huvikseni. taas uusi muotokuva. Tällä kertaa Mortcia Addamsista.
Näyttää luonnossa vielä paremmalta. varsinkin vähän viistosta katsottuna.
Oon oikeasti tosi tyytyväinen tähän maalaukseen. Tämäkin tehty akryyleillä. Mallikuvani oli tämä
Aloin kuunnella tänään musiikkia ja katsoa sarjoja, joita lapsena kuuntelin ja katsoin todella paljon. Pakko sanoa, ne iskevät vieläkin täysillä, mutta ovat niin ristiriidassa keskenään. Aloitetaan vaikka niillä Tv-sarjoilla. En taida linkittää kokonaisia, jaksoja, mutta laitan tunnarit :D Kaikkis arjat ovat sellaisia, joiden parissa kasvoin.
Kaikenkavaiset ystäväni. Tämä on todellakin sarja, jonka parissa kasvoin. Se perustuu eläinlääkäri James Herriotin omaelämänkerrallisiin tarinoihin hänen työstään eläinlääkärinä Yorkshiren maaseudulla. Jos ette ole lukeneet kirjoja, lukekaa ihmeessä. Ne on aivan ihana. Äiti luki mulle niitä, kun olin ihan pieni ja nyt luen niitä itse (opin jossakin neljän ja viiden ikävuoden taitteessa lukemaan itse). Ne ei vanhene ja niihin tulee palattua aina uudelleen ja uudelleen.
Seuraava sarja on vanha kuin taivas: The Addams Family. Tämä sarja saattaa olla yksi syy, miksi minusta kasvoi gootti. Silleen alitajuisesti tämä sarja on mulla mielessä pyörinyt ja vaikuttanut minuun kyllä varmasti. Äiti kutsuu mua joskus Morticiaksi, koska muistutan kyseistä hahmoa ulkoiselta habitukseltani usein aika paljonkin :D Muistan nykyisin katsoneeni tätä sarjaa joskus ekaluokalla ennen, kuin piti lähteä kouluun. Jossakin vaiheessa, kun sarja ei enää pyörinyt TV:ssä tavallaan unohdin sen, mutta silti mun mielikuvissa pyöri laatikosta ilmestyvä käsi ja Mortician oloinen nainen, vaikka en tiennyt mistä ne tuli aina mieleen. Löysin tämän sarjan uudelleen noin viisi vuotta sitten ja kaikki palasi mieleen. Addams family on edelleen ihan loistava :D Vetoaa hieman kieroutuneeseen huumorintajuun.
Sherlock Holmes ei paljon esittelyjä kaipaa. Tässä sarjassa on se minun mielestäni ainoa aito ja oikea Holmes, Jeremy Brett, joka valitettavasti menehtyi ennen sarjan loppuun saamista. Oli sairas jo pitkään ja kuvaukset jouduttiin lopettamaan. Sarja siis oli aikomus filmatisoida kaikki Holmes novellit ja romaanit, pysytellen mahdollisimman uskollisen alkuperäiselle tarinalle ja hahmoille. Jopa näyttelijät vastasivat hahmoista kirjoissa annettuja kuvauksia. Jos ette ole tätä versiota Holmesista katsoneet, katsokaa ihmeessä. Sarja kattaa kaikki, paitsi 4 alkuperäistä Holmes tarinaa. Tätäkin tuli jo ihan penskana katseltua äidin kanssa. Ja ennen kuin kukaan keksii sanoa, että miten lapsi saa katsoa näitä ohjelmia jotka ei selvästikään ole lastenohjelmia vaan joissa puhutaan kuolemasta, näytetään ruumiita ja verta, niin vastaan: mä en järkyttynyt niistä. Tiesin aina, että ne on lavastettuja, ne ei ole totta. En osannut säikähtää asiaa jonka tiesin lavastetuksi.
pakko myöntää, että kaikkia noita sarjoja tulee katsottua edelleen. Nyt niihin osaa suhtautua jotenkin eri tavalla. Addams family vetoaa huumoriini vielä enemmän nykyisin, sillä se oikeasti on aika kiero välillä ja viljelen mustaa huumoria. Sherlock Holmes, no se on Sherlock Holmes. Tarviiko siitä muuta sanoa.
Sitten siihen musiikkiin. Tämä on aika yksipuolista. Oikeastaan vain yksi artisti vaikutti muhun ala-asteella.
Kyllä mä siitä tykkään edelleen. Ääni on yksi upeimmista koskaan. Olen jopa nähnyt livenä kerran. Se oli mun ensimmäinen konsertti koskaan. Céline Dion hartwall Areenalla 6.8.2008. Muistan varmaan ikuisesti sen, oli todellinen unelmien täyttymys nähdä kyseinen artisti livenä.
Dion myös sai mut opiskelemaan ranskaa.
Lopetin kesken, kun ei mun hermorakenne kestänyt, mutta kyllä mä sitä osaan sen verran, että selviäisin sillä Ranskassa joten kuten. Kahdessa vuodessa tarttui sentään jotain päähän. Kaunis kieli. Paljon on kieliä tullut opiskeltua, mutta kaikki paitsi ruotsi ja englanti on jostain syystä jääneet kesken. Osaan siis enemmän tai vähemmän kuutta kieltä. Englanti on se vahvin, espanjaa osaan kohtuullisesti. Opiskelin sitä kaksi vuotta ja lopetin lukion alkaessa, koska tiesin että tulee liian rankkaa jos otan sen ranskan. Ranskaa luin siis lukiossa kaksi vuotta. Ruotsia ymmärrän kirjoitettuna, mutten puhuttuna (en saa selvää). Saksasta osaan ihan perusteet, kuten myös virosta. Eiköhän näillä maailmalla pärjää kohtuullisesti!
Lintukirput on heränneet ja tekee mieli teipata patakintaat käsiin. Ihan järjetön kutina. Viime yönä mua purtiin 7 kertaa. Koira kantaa turkissaan niitä elukoita sisään ja saunapuissakin niitä saattaa tulla. Saisivat mun puolesta kuolla sukupuuttoon koko laji. Tää kutina on miljoona kertaa pahempaa kuin hyttysenpistoista johtuva ja paukamatkin on monen sentin kokoisia.
Näitä jälkiä on käsissä kolme ja jalassa 4.
Ja ei, kuvassa eivät edes näytä niin pahoilta, kuin oikeasti. Jos vielä huomenna kutisevat ja jatkavat turpoamista otan allergialääkkeet kehiin.
