19.12

Loma alkoi. Oon nyt pari päivää toipunut syksystä ja voisin nukkua kellon ympäri. En ole ikinä ollut niin stressaantunut kuin tänä syksynä. Viimeisen tentin jälkeen iski välittömädti migreeni ja nenäverenvuoto ja olemukseni on tavallistakin kalpeampi. Käytiin torstaina siskon kanssa syömässä kiinalaisessa ja katsomassa Ihmeotukset. Stressistä en viisastunut yhtään ja aloitan keväällä ainejärjestöni Verban tiedotus- ja mediavastaavana kaiken muun homman päälle.

Eilen ompelin hameen ja nyt ulkoilutan sitä ekaa kertaa junassa matkalla Lahteen. Kaveri saa ottaa siitä kuvan tänään Sibeliustalolla. Tää ilta tulee oleen jotain niin ihanaa, oon odottanut tätä enemmän kuin jouluaattoa. Puolen tunnin päästä junan vaihto tikkurilassa.

Jääräpäistä stereotypiaa

Olen taas harrastanut kulttuuria. 9.12. illalla oli ainejärjestöni Verban kulttuurisyksyn päätös teatterissa. Kävimme katsomassa näytelmän Jääräpää. Ohessa omia mietteitäni näytelmästä.

Jukka Heinäsen ohjaama Jääräpää on näytelmä, joka leikittelee stereotypioilla saamelaisuudesta, metallifaneista ja ruotsalaisuudesta. Näytelmän ensimmäisellä puolikkaalla en ollut aivan varma onko tämä älykästä huumoria vai vain stereotypioista väkisin väännettyä huumoria. Näytelmän toinen puolisko kuitenkin kallisti ajatukseni siihen älykkään huumorin suuntaan. Se on kaikessa överiydessään ja korniudessaan lopulta ihan toimiva.

Katja Karhuvuoma on Helsingistä Muonioon muuttanut muutoshaluinen kunnanjohtaja, joka koettaa ajaa Muonion ja Enontekiön kuntaliitosta vastahakoisia kyläläisiä ja omaa appeaan, ”Helsingin herroja” joka solullaan vastustavaa Piera Karhuvuomaa, intohimoista Black Sabbath fania, vastaan. Kaikki ei mene ihan Katjan suunnitelman mukaan ja näytelmän nimi - jääräpää -  kuvaa hyvin kaikkien hahmojen asenteita, kukaan ei ole valmis antamaan tuumaakaan periksi.

Jääräpää on hauska ja kepeä komedia, joka saa nauramaan ja hymyn huulille paikoin jopa kornilla huumorillaan sekä ylilyönneillään hahmojen luonteiden ja piirteiden suhteen. Se ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin kuten kuntaliitoksiin komediallisella tavalla ja irvaillaanpa siinä länsimetrollekin, myös englantilainen metallilegenda Black Sabbath nostetaan lähes Jumalan asemaan Pieran, tuon metallin sanansaattajan toimesta. Myös ruotsalaiset saavat osansa naapurillisesta pilkasta Bertilin hahmossa hieman neitimäisenä muotitalon toimitusjohtajana.

Kuitenkin näytelmässä pohditaan myös tärkeitä asioita ja epäkohtia kuten yksinäisyyttä ja naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa. Katja kokee olevansa yksin ja outo tulokas joka ei sovi joukkoon saadessaan vastaansa pahapäisiä ja muutoshaluttomia poromiehiä, joille kuntarajan pysyminen on henki ja elämä. Taustalla häärää myös naisasialiike joka pyrkii lopettamaan naisiin kohdistuvan väkivallan pienen kylän naisiksi hämmästyttävän hyvillä hakkerin taidoillaan ja mukana toiminnassa pyörii myös seudun viimeinen poliisi Liisa. Naisasialiike on esimerkki siitä, miten Lapin syrjäseuduilla virkavalta on resurssien puutteessa kaukana ja välillä asiat on otettava omiin käsiin, jos muutosta aikoo saada, sillä muuten voi olla myöhäistä silloin, kun virkapukuiset lopulta saapuvat. Parisuhdeväkivalta on Suomessa valitettavan yleistä ja naiset kokevat yhä häpeää siitä, että heitä on lyöty vaikka uhri on asiassa se viaton osapuoli jonka ei tulisi kokea häpeää siitä, että hänen koskemattomuuttaan on loukattu.

Näytelmän visuaalisesta puolesta voisi sanoa, että minimalistinen oli tässä näytelmässä toimivaa. Lavasteet olivat melko yksinkertaiset, Lapin talvinen luonto, joka tarpeen vaatiessa muuntui myös sisätilaksi. Taustan maisemat luotiin heijastamalla taustaseinään kuvaa, joka korosti Lapin talven karuutta, mutta ei vienyt huomiota itse näytelmältä. Myös puvustus oli melko simppeli, tavallisia talvihaalareita ja takkeja. Ne korostivat omalta osaltaan hahmojen tiettyä yksinkertaisuutta; koristeellisuus on turhaa vaatteissa ja puheissa. Karvalakki toimii pakkasessa, joten miksi muuttaa toimivaa kaavaa. Visualisessa puolessa oli myös käytetty huumoria ja itseäni viihdyttivät suuresti näytelmän poroja näyttelevät ruskeisiin vaatteisiin puetut näyttelijät. Se oli niin yksinkertainen ratkaisu, että se oli jo nerokkaan rajoilla. Näytelmän äänimaailma oli näin metallifanina omaan korvaani taivaallista. Harvoin kuulee teatterissa Tony Iommin kitarariffejä ja Ozzy Osbournen, yhden nuoruuteni sankareista, laulamista. Kolahti!

Jääräpää perustuu kajaanilaisen Mikko-Pekka Heikkisen samannimiseen vuonna 2014 julkaistuun romaaniin, jonka hän (käsiohjelman mukaan) kirjoitti halutessaan jatkaa teemaa Etelä- ja Pohjois-Suomen välisestä taistelusta. Suosittelen näytelmää niille, jotka haluavat nähdä satiiria, oli näkökulma sitten  komedia höystettynä  yhteiskuntakriittisyydellä tai yhteiskuntakriittisyys kuorrutettuna huumorilla.

Itsenäisyyspäivä

Hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivän iltaa kaikki. Mä en ole erityisen isänmaallinen, mutta tämä päivä saa ajattelemaan, kuinka onnekas olen asuessani näin kauniissa ja turvallisessa maassa.

Joulukuun 3.

Kolme päivää mennyt ja oikeastaan mitään en oo saanut aikaiseksi. Kävin ostamassa kangasta joulumekkoon ja leivottiin vähän, mutta siinä se. Kynttilästäkin on numerot 1 ja 2 siirtyneet uimaan steariiniin. Jouluna siellä on varmaan kaikki 24.  :D

Joulukuun 1.

Hyvää ensimmäisen päivän iltaa rakkaat lukijat! On aika pyöräyttää käyntiin Haltiapolun joulun odotus. Odotusta, valmistelua, häröilyä ja kaaosta, siitä on mun joulukuu tehty. YouTuben uumenista on kaivettu esiin Tonttu Toljanteri ja The Joulukalenteri ja glögit on korkattu.

Tänään voisin esitellä teille mysteerityön. Tämän pitäsi valmistua  ennen joulua.

Valoa Oulu

Tänään se alkoi. Lumo Light Festival Oulu, aiemmalta nimeltään Valoa Oulu valofestivaali. Kävin pyörähtämässä siellä pari tuntia siskoni ja hänen ystävänsä kanssa.
Aivan upeita valoteoksia! Otin videota tapahtumasta, mutta jostain syystä blogger ei anna mun lisätä videota suoraan tänne, joten koostan niistä viikonlopun aikana yhden videon ja koetan youtuben kautta saada sen tänne.

Jos pystytte niin käykää ihmeessä Oulun keskustassa katsomassa näitä ja muitakin teoksia. Nämä teokset löytyvät näistä paikoista:
- Mun roskat ja sun roskat kierrätysteos kulttuuritalo Valveen kahvilassa
- They were here UV-valo rautalankahahmot menneisyydestä teos Madetojan puistossa

Les Luminéoles oli paikalla vain tämän illan, mutta teatterissa Torinrannassa on tämän vuoden pysyvä valoteos, eli jatkossa teatterin torni on aina valaistu viime vuotista Fuusio teosta mukaillen.

Blogiyhteistyö

Huh... enpä olisi uskonut, että minä joskus tuota sanaa käytän. Mutta niin siinä on nyt sitten käynyt, että Oulun kaupunginteatterin suuntaan on vireillä yhteistyötä. Saatte siis jatkossakin lukea teatterin hienosta työstä. Valheet ja viettelijät käsittelin hyvin pintapuolisesti, mutta tulevissa aion avata näytelmiä enemmänkin (paljastamatta tietenkään juonta! Spoilers, niin kuin River Song Doctor Whosta sanoisi). Tästä lisää myöhemmin. :) Seuraava teatterikerta on edessä 9.12., kun menemme ainejärjestömme Verba ry:n kanssa katsomaan Jääräpään.

Ja seuratkaa toki myös instagram-tiliäni (*click*), sinne päivitän muutekin kaiken ennen kuin tänne ja teatteripäivityksistäkin ihan ensiksi tulee jotain päätymään sinne.

Mutta nyt minä lähden nukkumaan, toissailtana väsäsin koulutehtävää vielä kello yksi yöllä ja eilen oli Teekkaritalolla, eli Oulun yliopisto-opiskelijoiden omassa menomestassa Kaijonharjussa, Säädyttömän säädylliset sitsit. Harmi, kun en tajunnut pyytää ketään ottamaan kuvaa asustani. Pukeuduin englantilaiseksi talonpoikaisnaiseksi.

Ja koska kuvattomat postaukset ovat tylsiä, niin tässä teille tuleva villasukka. Lumi Karmitsan Karmeat joulusukat kirjasta Villit vanttuut & vallattomat villasukat

Saatte vielä puun. Oon niin hyvällä tuulella nyt! :D

Lumi on jo peittänyt...

Taas se talvi saapui. Lunta sataa lisää ja punatulkutkin on jo tulleet laudalle. Taas yksi vuosi kohta mennyt ilman, että oon saanut aikaiseksi mitään järkevää.

Saatte siitä edestä tämän iltaisen kynttilän ja öisen, hiljaisen kotitien. Nyt pitäis hetki vielä lukea Väinö Linnan Tuntematonta.

Valoa pimeydessä

Illat ovat pimeät ja lumi maassa. Toivuin flunssasta sen verran, että pääsin Kiiminkiin Koitelinkoskelle Valoa Koiteli valotapahtumaan pyörähtämän kamerani kanssa. Se "mä vaan käyn nopeesti" muuttui puoleksitoista tunniksi ja tunnottomiksi varpaiksi. En ajatellut aluksi mennä sinne ja kun keksin tapahtuman aioin olla ihan vaan hetken. Joo, saahan sitä aina aikoa vaikka mitä... Vaatetukseni oli nahkatakki jota ei saa kiinni ja maiharit. Hieman oli -8 asteessa kylmä.

Mutta kirpeästä ilmasta huolimatta tapahtuma oli onnistunut. Porukkaa oli vaikka kuinka paljon ja ihmiset olivat teeman mukaisesti koristelleet itsensä ja koiransa jouluvaloilla ja muilla valoilla.  Sahasaari on mielestäni muutenkin kaunis paikka, mutta nyt se oli vielä astetta taianomaisempi. Kädet siellä jäätyi kameran kanssa pyöriessä, mutta kuvien laatu palkitsi. Joku viikonloppu, kun revontulet ilmestyvät yhtä aikaa kirkkaan taivaan kanssa, voisin lähteä tuonne uudestaan.

Jos klikkaatte tämän kuvan isommaksi ja käytätte mielikuvitusta, voitte nähdä tähdenlennon.

Oma kone

Nyt se tapahtui! Sain synttärilahjaksi käytetyn Husqvarna Vikingin. :) Kelpaa ommella nyt, kun ei tarvitse aina tulla vanhemmille sitä varten ja koettaa joko viikonlopussa saada valmista tai jättää viikoksi työ seisomaan.

Ensimmäiseksi työksi ja koneen testaukseen ajattelin ottaa haalarin kummipojalleni. Sain tätini varastosta tyhjentämiään kankaita ja pussissa oli lapsen haalarin verran murretunvihreää fleeceä. Ajattelin hommata siihen jotkut pirteän väriset resorit ja vetoketjun ja ehkä toisen väristä fleeceä applikointiin. :)

Tämä sen jälkeen kun ensin toivun. Tämä viikko on mennyt sairaana ja aika lailla ohi. Kävin muka maanantaina tentissä, mutta lähdin jo tunnin jälkeen kotiin, koska olo oli aivan kamala. Mutta onpahan edes teoreettinen mahdollisuus päästä läpi.

Valheita ja vietteilijöitä Oulun yössä

Kävimme lauantaina Phoenixin ja isosiskoni kanssa juhlimassa synttäriäni vähän etukäteen. Suunnattiin Oulun kaupunginteatteriin katsomaan suuren näyttämön näytelmää Valheet ja viettelijät.

(Kuva: Kaleva)

Voin suositella varsinkin jos pidät rokokoopuvuista ja 1700-luvun Ranskasta. Ja muille myös. Juonittelua, romantiikkaa ja valheiden verkko. Pääosissa pukudraamassa loistivat upeat Kari-Pekka Toivonen ja Merja Larivaara. He, ja pukusuunnittelija Pasi Räbinä olivat suurin syy miksi lipun ostin, sama pariskunta toimi loistavasti jo Addams Familyssa viime vuoden näytöskaudella ja Räbinä suunnitteli nekin puvut.

Täytyy sanoa, että oli loistoveto laittaa Kreivi Valmontin ja Madame Merteuilin rooleihin näyttelijät, jotka ovat keskenään naimisissa, hahmojen välillä on tietty kemia ja Toivosella ja Larivaaralla se oikeasti toimi. Sama näkyi myös Addamsissa, missä he niin ikään esittivät avioparia.

(Kuva: Oulun kaupunginteatteri)

En tiedä miksen käy teatterissa useammin, Oulussa on kuitenkin teatteri ja siellä osataan homma. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen käynyt kolmesti ja joka kerta se on jättänyt sellaisen tunteen, että mitä mä just näin ja pakko mennä uudelleen. Kari-Pekka Toivonen on aloitettuaan teatterin taiteellisena johtajana vienyt teatteria erittäin hyvään suuntaan, ennen hänen aloittamistaan teatteri oli aika lailla piiri pieni pyörii ja opiskelijat pidettiin jo hinnoilla ulkona.

Nyt teatterista kuulee huomattavasti enemmän ja sinne mennessä ei ole olo, että on ihan ulkona omasta maailmasta. Aiempina vuosina en suoraan sanottuna ole ollut edes tietoinen mitä esityskalenteri pitää sisällään, koska olen tiennyt ettei mulla ole varaa ja mua, nuorta goottia, katsotaan siellä kieroon. Eilen kuitenkin olin siellä kuteissa joilla olisin sopinut itsekin sinne Addams Familyyn (ja itseasiassa lähtiessämme jatkoille yhden kuppilan halloween bileisiin minä muuntauduin Morticiaksi ainoastaan poistamalla hiuksistani perhossoljen :D) ja oli erittäin mukava ilta. Maaliskuussa tulee ensi iltaan Pieleen meni, joka on käännös palkitusta komediasta The play that goes wrong joka on pyörinyt Lontoossa ainakin vielä pari vuotta sitten.

Nyt toivotan teille kaikille oikein hyvää halloweenia tai siunattua samhainia tai mitä te ikinä vietättekään.

Valmista välillä

Kerrankin jotain valmista esiteltäväksi! Huivi valmistui monien mutkien kautta pidettäväksi.
Lankana isoveli ja menekki noin 600g.

Eilinen ilta-aurinko erosi tästä päivästä huomattavasti.

Eka kuva eiliseltä ja toinen tältä.

Pohjoisessa loppusyksyllä jokainen päivä on erilainen. Mutta näissä pohjolan maisemissa sielu lepää.

Täplikäs olo

Nyt ne on ommeltu. Elämäni ensimmäiset leopardikuosiset housut. Tosin yöhousut, että vähän pehmentää tätä laskua värikkään leopardin maailmaan.

Näistä tuli hyvät. Tosi ihanat päällä. Oon ehkä koko loppuviikon näissä ja murisen jos joku kehtaa ehdottaa ihmisten ilmoille lähtöä. Tosin kakkuvuokan ostoon täytyis kohta lähteä. Yhyy? Mutta ei saa kakkua jos ei ole vuokaa, niin kai se on pakko.

Kepulipitsiä

Nyt se tapahtui. Viikkoja katselin, kun sisko väsäsi ja totesin, että hullun hommaa. Nyt sitten kuitenkin vähän teki mieli kokeilla ja noh... nyt mulla on kovetusta vailla olevat kuusenkoristeet ja hifistelin oikeen helmillä.

Käpypitsiä kepulikonstilla sieltä missä aita on matalin tekniikalla neulalla.

Ostin tänään lisäksi fleecekangasta _leopardiprintillä_. Huh huh. Vaan soli halapaa ja lämmintä. Leikkasin just kappaleet ja oli just sopiva, yhtään ei jäänyt ylimääräistä. Huomenna ompeluhommat. :)

Joulu alkaa lokakuussa?

Olen kaduilla kävellessäni ja kaupoissa pyöriessäni huomannut erään seikan: joulu on tullut. Vanhemmillani on talo järven rannassa ja järven takana on laitettu kahdet jiukuvalot päälle jo elokuussa. Valoja on myös kuisteilla ja pensaissa. Myös kaupoissa joka paikka pursuaa valoja, kynttilöitä, olenpa nähnyt jo joulukalenterinkin. Pahin sälän ja krääsän tungos sentään ei vielä ole tullut.

Kävin itse eilen facebookin Sydämeeni joulun teen ryhmästä innostuneena keräämässä äidin kanssa vadillisen käpyjä kuivumaan ja yritän yhtä netissä ollutta joulukoristetta. Paino sanalla yritän. Kuumaliima ja spraymaalinäperrystä parhaimmillaan. Mut ehkä se laitetaan jouluna esille pimeimpään nurkkaan säälistä, että siinä oli yritystä jos ei muuta. :D

Kötöstin myös yhdet valot jo kämppääni ihan vain, koska mä voin.

Syyskuu kuvin

Illat pitenee ja pimenee ja olen siirtynyt metsään kamerani kanssa. Kuvasaldoa syksyltä.

Punainen tupa ja revontulet

Yöperhonen

Joutsenperhe

Syksyn värit

Taidekokeilua

Spoilers

Otsikko sopii paremmin kuin hyvin tähän päivään. Sain Doctor Who tuunaukseni valmiiksi. River Songin päiväkirja. :)

Mulla alkoi eilen luennot ja nyt mulla on 25 kirjaa luettavana ennen joulua, kaksi portfoliota ja useampi essee tehtävänä. Kävin äsken lainaamassa kirjastosta 5 romaania. Tiedän mitä teen viikonlopun. Kirjastonhoitaja kommentoi, että pakko olla joku koulutehtävä nyt. Joo... ja tuun viel takaisinkin.