Joulu lähestyy!

Huomenna on joulukuun ensimmäinen ja haltiapolku alkaa valmistautua jouluun. Teen tästä valmistautumisesta eräänlaisen joulukalenterin, eli pysykää kuulolla. Huomisesta alkaen jouluaattoon saakka on joka päivä luvassa jotakin jouluaiheista. Mun oli tarkoitus esitellä heti alkuun käsityötä, mutta tämä käsityöihin tarvittava väline eli käsi, ei oikein pitäny ajatuksesta. Täytyy siis keksiä jotakin muuta huomiselle.

Flunssa jatkuu

Au au au. Joka paikkaan sattuu. Vatsa, kyljet ja selkä on aivan kipeät yskimisestä. Paraniskohan tää jos sais sairastaa, eikä tarvis käydä koulussa? Mut pakko on, koeviikko. Kohta taas raahaudun koululle saksan kokeeseen. Kotia pääsen vartin yli yksi.

Onneksi alkaa viikonloppu. Oon ihan unessa nykyisin. Tää flunssa estää nukkumasta. Viikko menty ~3-4 tunnin unilla per yö. Viime yönä sain nukuttua jopa 6 tuntia! Tekis niin mieli nukkua päiväunet. Jos nopeasti tekis ruokaa, söisi ja imurois koulun jälkeen ja kaatuis päikkäreille, ennen kuin kaveri tulee pelailemaan...

Nyt pitäis vissiin vetää vaatteet niskaan. 35 min päästä pitäis olla bussipysäkillä. Laitan karvalakin... Pakkasta ja tuulee.

Täysikuu tuli taas

Näinä hetkinä on kiva asua järven rannassa. Se kuutamo. Mä rakastan täysikuuta, vaikka se saakin mut hieman levottomaksi. Liikaa kauhuelokuvia kai...

Tein tänään myös rannekorun solmeilemalla. Punaista ja mustaa 7-veljestä lankaa.

Ranteissa pitää aina olla jotain sälää. Vaikka vainhius renksu, mutta jotain on pakko olla.

Nyt mää jatkan kauhuleffojen katsomista ja huomenna jatkuu kokeet. Öitä

Muutos!

Nyt se tapahtuu. Elämänmuutos! Haluan laihtua ja päätin, että en enää vain kitise asiasta vaan raahaan perseeni lenkille ja alan katsoa mitä suuhuni lapan. En ole painooni, ulkonäkööni ja painoindeksiini tyytyväinen, eli asialle on siis loogisesti tehtävä jotain. Puntari näytti 53.0 kg äsken. Painoindeksi 23,22.  Haluaisin lakkiaisissani näyttää hyvältä. Puoli vuotta aikaa karistaa muutama kilo. Kunhan tää flunssa paranee niin otan tän homman tosissani. Nyt vaan kävelylenkkejä koiran kanssa ja jään bussista pois pysäkkiä aiemmin tai myöhemmin. Ei väliä, mun normi pysäkki on siinä keskellä.

Mä syön tosi oudosti. Välillä on koko ajan nälkä ja välillä ei tee mieli syödä mitään. kait ne on jotenkin liitoksissa toisiinsa. Tänään taas huomasin, että en ole syönyt lähes vuorokauteen mitään ja se nälkä iski sitten kaupungilla sellaisena, että oikeasti tuli jo huono olo. Pitäis saada joku järki tähän hommaan. Oon vähän kaikki tai ei mitään ihminen... Nyt tavoite olis saada tammikuuhun mennessä tuo 3 kiloa pois. Se on ihan mahdollista. Laihduin kesällä siellä Englannissa muutaman kilon kolmessa viikossa, ei ole muuten tullut se takaisin kokonaan vieläkään, kun söin fiksusti (pelkkää roskaruokaa ja vaaleaa leipää lähinnä, mutta ei tehnyt mieli syödä sitä paljoa koska mun keho ei vain tykkää rasvaisesta ruuasta. Tulee huono-olo) ja liikuin paljon.

Kohta on taas joulu. Se ei onneksi tuota mulle ikinä ongelmia. Mä en vaan saata syödä paljon kerralla. En vaan yksinkertaisesti pysty. Syön yleensä aika pieniä annoksia, mut pakko syödä sit vähän useammin. En tiiä mikä siinä on, mut mä en yksinkertaisesti saa alas kuin yhden annoksen. Ja sekin mulla jouluna perinteisestis isäktää yhden perunan, pari siivua kinkkua ja vähän lohta. Sukulaiset vähän vitsailee mulle siitä kun en välillä meinaa jaksaa sitäkään.

Vosi joku päivä laittaa kuvaa, mistä näkyy se miltä mä oikeesti näytän, mut laitan nyt tässä vaiheessa tän eilen otetun.

kuumeinen kitaristi. Kitaran nimi on Steven.

Alkaa mennä hermo tähän sairasteluun. Tänään tuli selväksi, kuinka paljon onkaan niistänyt. Astetta kovempi nenäverenvuoto kertoi asian aika hyvin. Niin ja kurjuuden maksimoimisessa auttaa se, että nyt on koeviikko! Arvataa olenko lukenut? Juu en. Pitäis varmaan saksaa vähän kertailla. uskonto ja psykologia nyt menee lukemattakin. Opin kuuntelemalla ja olen koittanut kuunnella tunneilla. Biologia vähän jännittää meneekö läpi. Oli aika mielenkiintoinen fiilis risteyttää paperilla intermediaarisesti (tai jotain sinne päin) vaaleankeltaisia röllipeikkoja kuumeessa ja kiinnostuksen ja jaksamisen taso sillä hetkellä pyöreä nolla.

Nyt mä lähden nukkuun ja paranteleen flunssaani... Öitä

Saanko ahdistua

     Ahdistaaaaaaa! Pimeää ja kylmää ja märkää ja kauhee kiire koulutekeleiden kanssa ja kaikki on jo myöhässsä kohta ja koeviikko alkaa ja ARGH! Pää leviää! Just sain yhen äikän jutun kirjotettua. Senkään lähettäminen ei menny niin kuin piti.
    Nimesin sen "Realismia ja fantasiaa Jyrki Vainosen novellissa Pullo" no arvatkaa onnistuinko kuitenkin lähettämään tekstin ryhmäprosessianalyysi. Pitäiskö nyt oikeesti vaan mennä nukkumaan ku oon näemmä ihan silmät ristissä? Pari biologian juttua pitäis vielä viimeistellä. Ja saksanläksyt. Ne on kans tehtävänä vielä. Joulu tule jo! Mä tykkään yleensä hengata pimeässä, mutta talvella, kun on koko ajan hämärää tai pimeää niin väsyttää vain koko ajan ihan kauheasti. En jaksa edes aloittaa mitään isoja töitä.

 Oon neulonu tänään urakalla koulussa. Näätte lopputuloksen joulukuussa kun avautuu... HALTIAPOLUN JOULUKALENTERI!

Orava haaste

Viimein uutta käsityötä! Virallisestihan tämä on siis käsityöblogi, mutta kun ei tuo käsi nykyisin meinaa kestää.

Osallistun Smirgelinen orava haasteeseen seuraavalla oravalla.

Tämä orava syntyi arvatkaapa mistä? No koirankarvoista tietenkin! Meillä on iso pussillinen karvaa harjattuna tuon meidän suomenlapinkoiran pohjavillaa. 

Liikkeelle lähdettiin siis tästä 

Koko päivä tässä meni ja nyt on hartia jumissa ja tää hajalla oleva käsi ei ihan taaskaan tykännyt loppuvaiheessa tästä hommasta. Mut hyvä orava siitä tuli :) Käykääs muutkin osallistumassa orava haasteeseen!

Sofi Oksanen Oulussa

Viimein kotona. Jalka kesti mutta migreeni alkaapi taas näyttää merkkejä itsestään... Ehkä se menee ohi, kun kaatuu tuonne sängyn pohjalle.

Pyydän, että kuvia ei käytetä, ellei lupaa kysytä. 

Asiaan!

Puoli kolmen maissa Sofi Oksanen ilmestyi Suomalaiseen kirjakauppaan haastatteluun. Minulta meni haastattelijan nimi ohi kokonaan, jos joku tietää, niin voisiko valaista asiaa? Haastattelu oli todella mielenkiintoinen, eikä paljastanut juonesta mitään. Itse olen siis kirjan saaut päätökseen, mutta siis niiden kannalta hyvä, jotka eivät ole kirjaa lukeneet. Haastattelussa Oksanen kertoi paljon esimerkiksi päähenkilö Edgar Partsista ja tämän hahmon synnystä. 

Haastattelu kesti noin puoli tuntia, jonka jälkeen ohjelmassa oli nimmareiden jakoa.

Kirjailija hommissa

Sain nimmarin Baby Janeen ja Stalinin lehmiin. Nyt on omistukirjoitus kaikissa neljässä kirjassa, Puhdistukseen ja Kyyhkysiin sain jo Sofin viime Oulun vierailulla Akateemisessa kirjakaupassa. 

Seuraava etappi oli Finnkino. Siellä oli paljon vähemmän porukkaa, kuin kirjakaupassa. Odotin kyllä, että sekin paikka olisi ollut täynnä. Ei ollut, minun onneksi. En olisi IKINÄ uskaltanut antaa sitä taulua jonka annoin, jos olisi ollut kauheasti ihmisiä ja kaikki hengittämässä niskaan vuoroaan odottamassa. Nytkin oli jo tarpeeks jännä tilanne. Emmin yli puoli tuntia uskallanko vai en ja mietin tykkääkö Sofi siitä vai ei. Piti vain tyhejntää pää kaikesta ja ottaa härkää sarvista. Turhaan jännitin, kiva ihminen :) 

Jäi tosi positiivinen kuva. On se toki ollut jo aiemin positiivinen, varsinkin silloin, kun sain kysymykseeni: "Mitä kirjailijaksi haluavan kannattaa opiskella" tyhjentävän, rautalangasta väännetyn vastauksen. Oli oikeasti hyödyllinen, selkeytti omia ajatuksia tulevaisuudesta ja opinnoista tosi paljon :) Keväällähän mä toivottavasti olen jo ylioppilas ja pääsykokeet on jo toukokuussa! Pyrin siis keväällä opiskelemaan kirjallisuutta, suomea ja englantilaista filologiaa.

Minä ja Sofi + maalaus jonka annoin. Oli se vissiin ihan hyvä :) Vähän pöljän näköinen pöllö. 

Mini-Sofi :) Tää on kyllä jotenki niin hauska tapaus. Jonkun ompeluseuran lahjana tekemä käsittääkseni.

Seuraavaksi siirryttiinkin näytössaliin, jossa kuultiin noin puolen tunnin mittainen esitelmä Kyyhkysistä.

Kyllä kannatti lintsata koulusta. Paljon mielenkiintoisempaa ja kivempaa :) Onneks opet ymmärtää et kyseessä on mun suosikki kirjailija ja tasan menen katsomaan haastattelua, kun sellainen kohdalle osuu!

Pakko lisätä vielä se, että mä niin rakastan tuota tyyliä. Kuten säännöllisesti vierailevat tietävät, olen gootti, ja Sofin tyyli on vaan niin äärettömän kaunis ja tyylikäs.

Ei mulla tästä enää oikeastaan muuta ole sanottavaa. Oli tosi mielenkiintoinen päivä.

Loppuun vielä tämä: Kotiin palatessa mua odotti näin fiksun näköinen näky

Onneks mulla on normaali koira. Nelli on aina tehnyt tuota, se rakastaa rapsutuksia ja koettaa pitää ihmisestä kiinni.

Nyt mä lähden nukkumaan, alkaa tää elokuvaa katsoessa alkanut päänsärky voimistua ihan kunnon migreeniksi kohta. Tulis nyt vaa, eikä aikois. Tai menis mieluumin kokonaan pois. Kohta kolme päivää vilissyt vähän sahalaitoja silmissä ja vihlonut, mutta ei ole kunnolla iskenyt päälle... Saa nähdä mitä  nukkumisesta tulee, huomenna saadaan ylioppilaskirjoitusten tulokset. Mulla siis ruotsi lähti A:na ja terveystieto E:nä.

 Öitä kaikille ja lukekaa Sofin kirjat, oikeesti. Ne on mahtavia! <3

Edit: Terveystieto tuli takaisin M:nä ja ruotsi B:nä. Eli ruotsi nousi ja terveystieto laski.

Tämmöinen päivä tänään

Vähän jännittää. Istun bussissa matkalla Ouluun kuuntelemaan Sofi Oksasta. Ajattelin antaa lukijalahjana erään maalaukseni (kuva tekstin lopussa). Toivottavasti tykkäisi. Karkasin kesken päivän koulusta, ei jaksa nyt kiinnostaa joku saksa ja psykologia, kun toinen vaihtoehto on lähteä kuuntelemaan lempikirjailijan haastattelua ja sen jälkeen katsomaan Puhdistus uudelleen.

Mun ranne ei oo enää ainoa kipeä asia. Lapsesta asti mun toinen polvi on kipuillut ja aina välillä turvonnut ilman syytä. Nykyisin paljon vähemmän kuon ala-asteelaisena, välillä ehtii unohtaa jalassa vikaa olevankaan. No nyt se eilen päätti taas muistuttaa itsestään. Kiva, kunhan nyt ois kävelykuntoinen viel tämän päivän. Migreeni oireillut pari päivää, muttei iskenyt vielä kunnolla päälle. Vähän meinaa jänskättää lähdenkö leffasta pää kainalossa ryömien.
Laitan tänne varmaan tänään illalla juttua ja kuvia.

Ps. Huomenna ylioppilaskokeiden tulokset. APUA!

Eka baarireissu

Noniin... Nyt on käyty ekaa kertaa baarissa. En varmaan lähde toiste. Baaari itse oli ihan loisto paikka, mahtava goottiluola ja tykkäsin sisustuksesta ja muutenkin ja mahtavat musiikit. Ei vaan ole minun juttu. En mä jaksa. Eilen siis olin kotona jo joskus ennen puoltayötä.
Kivempaa oli istua kaverin luona, kun aloiteltiin iltaa. Koko illan aikana siis join kaverilla alle puolet pienestä siideri tölkistä ja kaverin tekemän likööri-jaffa drinkin. Baarissa vain kokista Oli ihan hyvää, mut taidan jatkossa juoda vaan sitä kokista. Oon elänyt 18 vuotta ilman alkoholia, ei tää maaginen täysi-ikäisyys nyt muuta tätä suuntaan tai toiseen, mutta tulipahan kokeiltua.

Sisältää tuotesijoittelua

Tukka!

Lucas, kaverin kissa.

Oon mä taas maalannutkin. 

The Coop. 

Oon oikeesti tyytyväinen tähän. Alice ei ole se kaikkein helpoin piirrettävä. Tänään suku oli käymässä isänpäivän kunniaksi ja näkivät tän. Veli tunnisti kuka tää on, muut arvaili et "Johnny Depp?" "Slash?" "Ville Valo?" Juu Valo ei todellakaan päädy meikän maalauksiin...Veljen todettua tämän Alice Cooperiksi alkoi ihmettely "Eikö se oo jo 87? MIKSI nää SIITÄ tykkäät." Ei, ei ole 87. 64 vasta. Tykkään, koska pirun hyvä artisti ja mielestäni mun ei tarvi sitä kellekkään perustella miksi tykkään ja kenestä tykkään.

Lisää tauluja!

Mä en vissiin osaa enää muuta tehdä, kuin maalata. Tässä taas kaksi uutta taulua.
Tämä ensimmäinen meni isälle synttärilahjaksi tuossa viime viikolla. Kettu ja revontulet :)

Tää toinen on vain joku random leijonakuningas taulu jonka maalasin alusta loppuun tänään. Aikaa meni noin neljä tuntia. 

hahmot: Scar, Nala, Kiara, Simba, Timon, Pumba, Kovu.

Huh huh. Mie oon ollut ahkera. Tosin mitään järkevää en ole saanut aikaiseksi koko päivänä.... Tai no, opettelin mä soittamaan tämän kappaleen pianolla The Saga of Jesse Jane

Onneksi mulla on hyvä sävelkorva, sillä opettelin tuon pelkästään korvakuulolta, ilman mitään nuotteja. Joskus tuntuu, että melkein helpompi soittaa ihan vain korvakuulolta ja muistin pohjalta, kuin nuoteista. Osaan siis toki niitäkin lukea hyvin, mutta silti. Jotenkin vain ne melodiat jää päähän tosi helposti ja oikein :) Isä aina välillä jaksaa ihmetelläs itä, kun kuulen biisin suunnilleen kerran ja soitan sen ihan oikein :D

Kauheasti olisi taas ideoita, mutta ei ole pohjia joille maalata! Minun pop art projekti ei etene, ennen kuin saan lisää taulupohjia. Tämä Alice Cooper maalaus on siis osa projektiani. Maalaan muutaman idolini pop taide tyylillä ja muodostan näistä tauluista seinälle yhtenäisen teoksen.

Tässä siis taulu numero yksi keskeneräisenä. Ei ole tuosta mihinlään edennyt, sillä öljyvärit vaativat vähintään viikon kuivuakseen. Tämä saa kaverikseen pari muuta rokkaria.

Eilen oli kivaa. Gootti.net sivuston miitti. Kiitoksia vain kaikille kolmelle synkiölle :) 

Nyt mä lähden nukkumaan, vahdin veljen AD/HD koiraa pari tuntia ja otti voimille :D

Tauluja, tauluja ja lisää tauluja.

Ihan ensiksi: kiitos onnitteluista :) Käsi on taas kipeytynyt, sillä olen neulonut isälle villasukkia isänpäivälahjaksi. Olen siis maalannut ahkerasti.
Kaksi taulua on valmiina, kuva on vain toisesta. Pitäisi kuvata se toinenkin, ja muutkin joista ei taida täällä vielä kuvaa olla. Jos sitä huomenna innostuisi kameran kanssa hääräämään! Mutta yhdestä tänään valmistuneesta on kuva. Se tulee tässä.

 

Se on hieman kummallinen, mutta eipä tekijänsäkään ihan kaikkein normaalein tapaus aina ole :D Löysi paikkansa eteisen seinältä. 

Tämä seuraava taas on juuri tänään aloitettu eli siis hyvin keskeneräinen tapaus. En ole juurikaan maalannut muotokuvia. Oikeastaan en ikinä. Päätin siis kokeilla, miten se onnistuisi. Noh, päättäkää te...

Kuva siis tahtoo esittää mr. Alice Cooperia, ihaninta mieslaulajaa jota maa päällään kantaa. Hän on 64-vuotias, mutta mun mielestä (ja kaverit nauraa mulle tästä) edelleen todella komea ja muutenkin aika ihana :)

Tämä tulee valmistumaan joskus tulevaisuudessa ja koristamaan seinääni.  Tässä vielä vertailun vuoksi kuva jota käytin osittain mallikuvana *klick*. Ja jos joku nyt ei satu tietämään yhtään Alicen biisiä niin allow me to enlight you: Alice Cooper - Killed by love 

Ei mulla muuta. Hyvää yötä!

Edit: laitanpa nyt tähän samaan tämän maalauksen jatkon. Poptaiteellinen uncle Alice :)

Musta tuli iso

Noniin. Nyt musta tuli sitten aikuinen. Tänään 1.11. on se maaginen 18 vuotta täynnä. Niin vaan selvisin tähän, vaikka meinasin kuolla jo synnytyksessä ja hätäsektiolla sitten lopulta näin päivänvalon. Sen kunniaksi teinkin siis kaksi testiä (uskonnon ja saksan) ja söin kakkua ja kohta painun nukkumaan :D Tein ihan itse banaani-kermakakun.

Viime viikonloppuna juhlittiin kavereiden kanssa. Pakko sanoa, että he tuntee minut hyvin. Sain lahjaksi kynttilöitä, neulekirjan ja Johnny Deppin leffan.

Vanhemmilta saan kuiturastoja. Laitan kuvaa, kunhan ne tulee postissa :)

Tässä on mun tämänhetkinen tukka. Nää on itse huovutettuja ja kiinni ponnarilla. 

Tosiaan synteettisista fallseista kuvaa, kunhan saan ne. 

Tää on ihan outoa ajatella, et mä oon aikuinen :D Mahdollisesti lauantaina lähdetään tyttöjen kanssa katsastamaan Hevimesta baari Oulussa. Voihan siellä käydä kokiksen juomassa, en mä alkoholia ala juomaan vieläkään.

Mutta nyt tämän Alice Cooperin biisin I'm 18 myötä toivotan kaikille hyvää yötä ja hyvää Marraskuuta. KLICK